Tasapainoinen kouluttaminen?

Vaikeus onkin siinä, että jokainen tapaus on erilainen. Moni koira ei koskaan yritäkään pahojansa, kun taas jotkut pennut ovat oikeita riiviöitä. Toimet mitoitetaan pennun luonteen mukaan.

Itse kannatan sellaista tyyliä, että jos pitää kieltää, teen sen niin isosti, ettei pennulle jää epäselvyyttä asiasta. Nimittäin sellaiset "hellästi" "pikkaisen" "haaleaa" "varovasti" menetelmät eivät pennulle selvästi kerro asiaa, ja tihutyöt senkun jatkuvat, niistä suorastaan tulee hauska leikki pennulle.

Kieltämisen jälkeen esitellään luvallista aktiviteettia. Pennulla on kova tarve touhuta koko ajan, ja sitä pitää ymmärtää.

Ruokakupilla on hyvä antaa pennun olla rauhassa. Ihmisen ei pidä luoda tilannetta, jossa koira tuntee tarvetta puolustaa ruokaansa. Jäät puuhastelemaan keittiöön koiran syömisen ajaksi, mutta et kiinnitä mitään huomiota ruokailevaan koiraan. Ruoka-aggressio saattaa olla opittua jo kasvattajan luona, ei sillä ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

Minä en ole varsinaisesti koskaan opettanut mitään ruokajuttuja koiralle. Ne tulee normaalin elämän mukana. Ruoka otetaan pois aina jos siihen on tarvetta, esim lisään jotain ruokaan. Koiraa voi silitellä ja kävellä ohi sen syödessä. Ruuan saa vasta kun on odottanut hetken nätisi kun kuppi on lattialla. Otan myös koiran suusta pois kaiken jos on tarvis, on opetettu irti käsky,myös lääkkeet annan suuhun, ( suun takaosaan ). Ylipäätään koira on aivan pienestä opetettu kaikenlaiseen käsittelyyn, hampaiden tarkastukseen, harjaamiseen, pesuun, aivan kaikkeen. Sellainen koira ei hevin yhdestä ruokakupista hevin hetkahda. Mutta toki jos vähääkään näen uhmaa siitä että minun ei annettaisi niitä ottaa puutun välittömästi.Ja kun sen pienestä asti tekee, ei siitä mitään isoa kohua isonakaan synny. Mutta en itse pidä siitä että koiralle annetaana oikeuksia siinä mielessä kuin ihmsille. Jos tarvetta on, pitää puuttua, ruualla härnäämistä tai kiusaamista se ei tietenkään saa. Mutta isännän asemaa ei koira voi eikä saa kyseenalaistaa.

Olemme tehneet niin että kun koira oli pentu niin pidettiin esim luu kädessä ja pentu sai järsiä sitä sylissä. Nyt tulee aina syliin luuta järsimään koska se tuntee itsensä turvalliseksi ja tietää ettei kukaan luuta vie. Välillä olen keskeyttänyt pennun ruokailun, käskenyt sivuun ja lisännyt jotain herkkua kuppiin = pentu yhdistää minut ruokakupin äärellä johonkin hyvään.
Meidän koira ei paljoo hauku mutta jos haukkuu niin sanomme vaan hiljaa jolloin koira rupee inisemään tai murisemaan (ei toki minulle)koska tietää että haukkua ei saa mutta saa inistä tai murista koska mielestäni koiran kuuluu saada jollakin tavalla "puhua", vaikeaa ja minusta väärin on vaatia koiran olemaan koko ajan hiljaa. Koirapuistossa saa haukkua kunhan ei mene yli että haukkuu taukoamatta.
Meillä käytetään "ei" sanaa jolloin koira lopettaa tekemisen ja sille tarjotaan tilalle luvallista tekemistä.

En ole koiraihminen mutta päivittäin tulee lenkkeiltyä ja kohtaan koiria ulkoiluttavia ihmisiä.
Aika useat koirat alkaa räyköttään ja omistajan reaktio on se että sen jälkeen tungetaan jotain herkkupalaa koiran suuhun.
En tiedä koirista mitään joten joku voi haukkuakkin minut mutta en ymmärrä miksi se herkkupala pitää tunkea sinne suuhun palkaksi haukkumisesta?
Minun järjellä ajatellen ei se koira ainakaan tuolla tavalla opi olemaan hiljaa jos se palkitaan haukkumisesta vai onko tarkoituskin opettaa koira haukkumaan ohikulkijoille.

Ensinnäkin pitäisi tietää miksi pentu näykkii. Näykkimisiä on erilaisia. Jos pentu hakee sillä huomiota, kaikkein paras tapa on olla antamatta sille mitään huomiota vasta kuin sitten kun se on lopettanut näykkimisen, jos vain itse kestää pikku naskalit! :D Itse en kestänyt koska sen verran puruvoimaa löytyi pikkukaverilta jo pentuna, joten otin pennun aina tiukasti syliin ja pidin sitä siinä niin kauan että se rauhoittui. Tämä tehosi yllättävän nopeasti. Jos kyse on leikin tiimellyksessä näykkimisestä, lopeta leikki, älä kiinnitä pentuun huomiota ja jatka leikkiä vasta sitten kun pentu on rauhallinen tai kiinnittää huomionsa muualle. Joillekin pennuille tehoaa hyvin kimeä huudahdus joka on merkki siitä että nyt hampaat sattui väärään paikkaan mutta tuo toimii vain joillekin.

Jos pentu syö huonekaluja, kiellä sitä ja yritä saada sen huomio kiinnittymään sallittuun purtavaan. Huonekalut eivät ole hauskoja leluja ja yleensäkin pennut purevat niitä siksi koska tahtovat vain purra jotakin. Osta paljon puruluita ja kun hampaat on vaihtumassa ja ikenet kutiaa eikä luitakaan voi tuhottomasti syöttää, kastele pieni pyyhe, väännä se tiukaksi rullaksi ja pistä se pakkaseen ja kun se on jäätynyt, anna koiralle purtavaksi. Kylmä lievittää kutiamista ja pentu saa rauhassa toteuttaa jyrsimisviettiä.
Jos pentu jyrsii huonekaluja yksin ollessaan, sillä on joko tylsää tai eroahdistusta. Tylsyyteen auttaa lelut ja jos mahdollista niin joku ulkoiluttamaan pentua kesken päivän. Eroahdistus on sitten vähän monimutkaisempi homma..

Haukkumisessakin pitäisi tietää miksi koira haukkuu, jos se haukkuu esim vieraille äänille, kiellä sitä ja sen jälkeen ole hiljaa ja kun koira lopettaa haukkumisen, kehu sitä. Meillä koira ilmoittaa kyllä vieraat ja joskus ohikulkijat mutta vain muutaman kerran haukahtamalla, sillä on kuitenkin vahtiminen verissä, joten en ole alkanut näkemään hirveää vaivaa saadakseni sen täysin haukkumattomaksi.
Koira peilaa sinun käytöksestäsi ja jos sinäkin alat touhottamaan, haukkuminen vain lisääntyy, tärkeintä olisi olla rauhallinen eikä missään nimessä saa alkaa huutokilpaan, jos EI ei riitä, ole mieluummin hiljaa. Kaikki rankaiseminen kannattaa jättää pois koska koira ei niin välttämättä yhdistä rankaisua siihen haukkumiseen vaan siihen asiaan miksi se haukkuu ja sen vuoksi haukkuminen voi pahentua.

Jos koira haukkuu innostuessaan, on huomioimattomuus taas se juttu.

Olen tehnyt kaikkien koirieni kanssa niin, että ruoka saadaan luvan kanssa. Pentuna sitten olen tehnyt sitä että otan koiran kupista kädellä ruokaa ja syötän sitä koiralleni, näin koiralla ei tule tarvetta puolustaa ruokaansa mistä tuolla joku jo mainitsi vaan se on koiralle mukava juttu että tulen sen kupille. Ruuan voi myös vaikka antaa osissa niin, että lisäät sitä kädellä aina kuppiin. Voit myös tehdä niin että istut itse lattialla ja nostat kupin jalkojen väliin ja annat koiran syödä siitä. Ruokaa en suosittele ottamaan pois kesken ruokailun koska siitä voi juuri seurata sitä ruuan vartioimista. Puruluut kannattaa myös aluksi syöttää siten että pidät itse luuta toisesta päästä koiran syödessä, näin se oppii siihen että vaikka sen ruokaan tai herkkuihin kosketaan, se ei ole negatiivinen asia. Ja jos jostakin syystä joudut ottamaan puruluun tai ruuan pois, anna koiralle aina jokin herkku siitä palkkioksi koska voi tulla sellaisiakin hetkiä esim jos puruluu on vaikka sellainen että koiralla on vaara tukehtua siihen. Ja kannattaa tosiaan aloittaa ruokaharjoittelu heti kun pentu tulee taloon niin se oppii kaikkein nopeiten.

Jos haluat oikeasti ottaa selvää koirasi sielunmaisemista, niin siirry 2000-luvulle ja unohda nuo 1960-luvun johtajuuspotaskat jo sinne muinaishistoriaan mihin ne kuuluu.

Ei ollut 1960-luvulla mitään ikinä kukaan kuullutkaan, mistään johtajuusteoriasta. Se on näiden uusien koiran kouluttajien, joita nykyään guruiksi kutsutaan, myyntikikka. Täytyy tuoda jotain erikoista, jotta uusi guru saa imagon.

1960-luvulla koirat olivat rauhallisempia ja paljon laumaviettisempiä. Mutta nykyään, en todella ymmärrä, miksi koiran täytyy "ansaita" ruokansa, kulkea ovesta viimeisenä ym. koiraa stressaavaa. Ei koira osaa ajatella, että siinä nyt on takana tuo johtajuus. Ja sitten nami-,naksutinkoulutus on kaiken huippu. Koira pistetään "tottelemaan", eli leikkimään. Ei ole ihme, että remmirähjijä on joka toinen koira. Ja lisätään vielä nuo eroahdistuneet, rauhoittumaan oppimattomat, kun kotona pennulle ensin tarjotaan kaiken maailman virikkeet, namien piilotukset, kongit, ym. No siihen sitten keksittiin koirien oleskelutiloiksi yksin jäädessään keittiön nurkkaan häkki ja päivittäiset valtavat liikunnat, jotta entisestään lisää koiran stressiä. Tämä on nykyihmisen koiran kouluttamista monella. Ensin luodaan ainekset kurittomuuteen ja sitten niitä yritetään opettaa pois monenlaisilla viritelmillä, kuonopannat, kuonokopat, patukat, namit, peltipurkit ym.

Jos järkevästi ajatellaan, niin koira on kuitenkin ihmisen paras ystävä ja siitä syystä aistii herkästi omistajansa kujeet, mielentilan.

"Ja varmaan pitää taas erikseen korostaa, että .... eikä selättämistä meillä käytetä, sana ja katse riittävät. "

Ehkä tuo johtuu kuitenkin enemmän siitä ettei ao. kirjoittaja ole vielä kohdannut haastajaansa? Mikä sinänsä tietenkin ihan hyvä juttu ja sellaisen yksilön varmaan kaikki toivoisivat saavansa. Mutta aina ei käy elämä kuin strössöössä.

Koiran riiviöys on kyllä harvoin kiinni koirasta itsestään, vaan sellainen kehittyy aika lahjakkaasti taitamattoman kouluttajan tai omistajan käsissä. Millainen omistaja sellainen koira. Aika hyvin olen itse löytänyt tietoa netistä, sekä perustietoa että erittäin tarkkoja ja käyttökelpoisia käytännön ohjeita. Täällä jotain perustietoa ja linkkejä: http://artikkeli.fi/koiratarvikkeet-avuksi-koiran-koulutukseen/

Minulla ei tosin ole kokemusta kuin saksanpaimenkoirasta, joka mielestäni on jo rotunsa puolesta älyttömän palvelualtis ja miellyttämishaluinen ja siksi helppo koulutettava ja nopea oppimaan. Toki tässäkin rodussa varmasti poikkeuksia on. Meillä erittäin kovaluonteinen yksilö, narttu, siis kovaluonteinen muiden koirien kanssa, alistaa kaikki eikä alistu koskan itse. Kuitenkin ihmisen kanssa niin säyseä ja helppo! Nyt jo 8-vuotias.

Meillä koira on aina ollut sellainen seuralainen, perheenjäsen, mutta arvoasteikossa aina lasten jälkeen. Sitä ei paapota se ei saa tulla makuuhuoneeseen eikä sohvalle. Se on hoidettu hyvin mutta mitään erityisasemaa sillä ei ole koskaan ollut, koska hoivaviettiä ja hellyyttä olemme purkaneet lapsiin emmekä koiraan... Silti mielettömän ihana koira ollut, aina mukana kaikissa pihatöissä ja -leikeissä, lomilla ja reissuilla, maatilan työkoirana. Koiran on hyvä tietää asemansa.

Koiralle näytetään sen paikka alusta saakka ei ole ongelmia sen jälkeen.Selätys ja kurkusta olen purrut tarvittaessa jos kovempi yksilö kyseessä.Ei tarvitse kuin kerran.Namuilla ja muilla leikkiminen ei todellakaan saa koiraa kunnioittaan isäntää pätkääkään.Varsinkin alkukantaiset rodut Laika,Husky ja Malamutti vaatii saman kuin olisi puolisusi koulutettavana varsinkin urokset.

Jos koira haukkuu ja jyrsii huonekaluja, niin se on kai toiminnanhalua, jolle pitäisi antaa jokin toinen purkautumistie jo etukäteen ennen kuin koiran jättää yksikseen tai ihan vain oleilee rauhallisestui kotona, kun se haukkuu. Esim. puutarhassa riehumista tai leikkiälelun kanssa ja leikin välissä joskus joku ¤Älypähkinä" eli uusi temppu, josta alkeet opetella ja myöhemmin kerta kerralta enemmän, esim. pujottelu jalkojen välistä lelun tai makupalan perässä. Myös lenkit, vapaana juokseminen, koirien leikit, uudet kokemukset, uudet paikat jne. Silloin koira on paljon helmpoimpi saada toiminnan tauottua olemaan kauan rauhallisesti.
Ruokakupilla ärisemisessä on kai se juttu, kun koira on liian keskittynyt syömiseen ja huomaa vain, että joku häiritsee ruokailuani, aikooko se varastaa ruuan murrr. Mutta jos sen saa ottamaan hiukan etäisyyttä syömiseen, esim. pyytämällä sen odottamaan hetken ja katsomaan kohden ennen kuin luvalla saa mennä syömään, niin se tajuaa, että on muu maailmakin, ja malttaa siksi olla tavalliseen tapaan sosiaalinen vaikkaonkin varattu isolta osin. Siksi on hyvä kanssa, jos kun koira on syönyt melkein loppuun, niin joskus sanoo sille, että tulepas vähän pois siitä, niin saat lisää, ja antaa sille sitten samaa tai jotain hyvää ruokaa siihen lisäksi, niin sillä on joustonvaraa enemmän ja huomaavaisuutta kupillakin.