Heipä hei.
Olisiko kellään vinkkejä, että miten "tuuppia" ystävää eteenpäin. Hänellä on ollu kevään/kesän/syksyn aikana tosi rankkoja taphtumia elämässään mm. ero jne jne. Aikansa hän peitti tilannetta juhlimalla, ylitöillä jne jne mutta nyt on tilanne se, että oli "pakko" pysähtyä.. Saattanette varmaankin arvata, että maailma tuntuu pysähtyneen hänellä.
Kyseessä on henkilö, joka on erittäin herkkä, muttei ei liiemmin oloaan/tuntojaan muille kerro.
Yleensä se on päinvastoin.. Hän on se, joka kuuntelee ja auttaa muita.
Haluaisin niin kovasti auttaa häntä!!! Siksi, että hän on kultainen ihminen ja siksi, että olen ainoa joka tietää hänen olon olevan näin huono. En halua jättää yksin häntä.
Eilen illalla sain viestin, jossa hän sanoi, ettei jaksa elää, vaan tahtoisi pois. Koki, ettei elämällään ole mitään tarkoitusta jne jne. Hän ei nuku juurikaan, eikä muutkaan rutiinihommat oikein ota luonnistuakseen. Hän "pelkää" ihmisten katseita ja pitää päässään aurinkolaseja päivät, iltaisin ei suostu tapaamaan ketään. Ei minuakaan, vaikka avunhuudon lähettikin. Ehdotin eilen, että olisin mennyt hänen luokseen.. Ja jos ei sanoja olisi ollut, niin olisin ainakin voinut pitää lähellä. Se ei käynyt.
Lääkäriin hän ei suostu.
Millä ihmeellä luon häneen voimaa jaksaa eteenpäin?
Olisiko kellään vinkkejä, että miten "tuuppia" ystävää eteenpäin. Hänellä on ollu kevään/kesän/syksyn aikana tosi rankkoja taphtumia elämässään mm. ero jne jne. Aikansa hän peitti tilannetta juhlimalla, ylitöillä jne jne mutta nyt on tilanne se, että oli "pakko" pysähtyä.. Saattanette varmaankin arvata, että maailma tuntuu pysähtyneen hänellä.
Kyseessä on henkilö, joka on erittäin herkkä, muttei ei liiemmin oloaan/tuntojaan muille kerro.
Yleensä se on päinvastoin.. Hän on se, joka kuuntelee ja auttaa muita.
Haluaisin niin kovasti auttaa häntä!!! Siksi, että hän on kultainen ihminen ja siksi, että olen ainoa joka tietää hänen olon olevan näin huono. En halua jättää yksin häntä.
Eilen illalla sain viestin, jossa hän sanoi, ettei jaksa elää, vaan tahtoisi pois. Koki, ettei elämällään ole mitään tarkoitusta jne jne. Hän ei nuku juurikaan, eikä muutkaan rutiinihommat oikein ota luonnistuakseen. Hän "pelkää" ihmisten katseita ja pitää päässään aurinkolaseja päivät, iltaisin ei suostu tapaamaan ketään. Ei minuakaan, vaikka avunhuudon lähettikin. Ehdotin eilen, että olisin mennyt hänen luokseen.. Ja jos ei sanoja olisi ollut, niin olisin ainakin voinut pitää lähellä. Se ei käynyt.
Lääkäriin hän ei suostu.
Millä ihmeellä luon häneen voimaa jaksaa eteenpäin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa aika hurjalta. Ehkä tämä ei ole ollenkaan oikea paikka näin vaikeiden asioiden selvittelyyn.
Neuvoisin soittamaan auttavaan puhelimeen ja pyytämään neuvoja sieltä.
Ja vaikka ystäväsi ei nyt halua tavata ketään, viisainta on, ettet käännä hänelle selkääsi. Väkisin ei voi auttaa ketään, mutta valmiinaolostakin on hyötyä ja iloa ystävällesi.
Muista kuitenkin, ettet sinäkään ole loppumaton ja kaikkivoipa. Vaikka pitäisit puhelinta vieressäsi siltä varalta että ystäväsi tarvitsee sinuta tms., et voi elää hänen elämäänsä.
... että olen lähellä ja heti valmis tulemaan, kun ystäväni vain haluaa. Pari viikkoa oli hiljaista, sitten hän otti yhteyttä, silloin kun tunsi olevansa siihen valmis.
Todella vaikeaa on antaa neuvoja, itsekin olen kokenut samanlaisen neuvottomuuden tilanteen joskus. Helposti se menee siihen ettei osaa tehdä tai sanoa oikein mitään, enkä tiedä onko sekään oikein. Ajattelisin, että jos vain menisit hänen luokseen, vaikka hetkeksi ensin, ole vaan, ei tarvita välttämättä edes sanoja. Jos hän haluaa puhua jotain, kuuntele, ole läsnä, empaattinen, älä tuputa mitään. Pyydä häntä lähtemään kanssasi johonkin kaveriksesi (lenkille, oluelle, konserttiin tms. mihin vaan) että saat hänet irti hetkeksi. Ja sitä lääkäriä voi hänelle kuitenkin alkaa sisäänajamaan hiljalleen auttajana, ei siitä vahinkoakaan varmasti tule jos siellä käväisisi.. Nukahtamislääkkeet(esim. Stilnoct)ovat nykyisin niin kehittyneitä, ettei niistä esim. viikon käytön jälkeen jää nalkkiin, päinvastoin. Itse kroonisena 10 vuoden unettomana tiedän, mitä helvettiä on kun ei saa nukutuksi. Hän voisi tässä tilanteessa kokeilla kuitenkin , että jaksaisi vähän paremmin.
Toivon kaikkea hyvää ystävällesi ja sinulle!
Tuo sinun kirjoittamasi kuulostaa mielestäni hyvin vakavalta, ei nuku,pelokas, itsetuhosta puhuu. Hänet pitää saada hoitoon, liekö ihan sairaalahoidon paikka, jopa pakkohoidon, mikäli katsotaan, että on vaaraksi itselleen.
Nyt sinun on toimittava, olethan ainoa joka tietää asiasta. Koska hän ei lähde suosiolla, soita paikkakuntasi terveyskeskuspäivystykseen, tai jos on psykiatrista päivystystä. Kerro siellä tuo, minkä kirjoitit, siellä mietitään, millä keinolla hänet saisi vastaanotolle.
Älä jätä asiaa hoitamatta, älä jätä häntä heitteille. Ehkä ystävyys voi säilyä, jos hän säilyy elävien kirjoissa.
Toivottavasti onnistut.
Toivottavasti tämä ei tuu liian myöhään...
Ensinnäkin yritä hänet saada hoitoon, tilanne näyttää vakavalta. Halaaminen saattaa varmasti auttaa myöskin, kosketuksella näytät että välität.
Mutta jos ihminen ei nuku, on uhkana se että ystäväsi muuttuu psykoottiseksi, ja silloin ihminen voi jopa lopettaa elämänsä kun mieli ei toimi oikein. Soita vaikka mielenterveys asemalle ja selitä tilanne. Joskus voimme joutua pakosta hälyttämään apua rakkaimillemme. Aluksi he voivat olla vihaisia siitä, mutta apua saatuaan ymmärtävää että teit oikein.