IOK ja inkarnaatiot?

Onko joku teistä lukenut IOK:n alusta loppuun ja voi sanoa ymmärtävänsä sen kannesta kanteen?

Nyt olen itse tämän oikestaan lukenut. Onko ihmisen elämässä ihan sama loppujen lopuksi, onko kirjaa lukenut lainkaan vai ei?

ympäri käydään kirjoitti:

Onko joku teistä lukenut IOK:n alusta loppuun ja voi sanoa ymmärtävänsä sen kannesta kanteen?

Nyt olen itse tämän oikestaan lukenut. Onko ihmisen elämässä ihan sama loppujen lopuksi, onko kirjaa lukenut lainkaan vai ei?

Lue lisää

Hei ympäri käydään -nimimerkillä kirjoittanut.

Olen vain selaillut IOK-kirjaa, joten sikäli en ole mikään ihannevastaaja sinulle.

Ajattelen, että ihmiselle näin fyysiseltä tasolta katsoen on merkitystä sillä mitä hän lukee, ajattelee, tekee jne. Esim. itsemme kehittäminen saattaa helpottaa ihmissuhteitamme ja muutenkin ehkä helpottaa elämää täällä pallollamme/ unimaailmassamme.

"Kaikkeuden/Tietoisuuden" tasolta ajatellen ei ole väliä sillä mitä täällä puuhastelemme, mutta uskon siihen, mitä Nisargadattakin sanoi (hän puhui Tietoisuudesta käsin - eikä sanatarkka lainaus) ettei Tietoisuuden kanssa kannata pelleillä.

Ymmärrän sen itse tässä vaiheessa niin, että jos alamme kovin ilkeiksi/julmiksi tässä elämässämme pallollamme, niin kai siitä jotain seuraa - karma toimii - yhä vain uudestaan pitänee tänne syntyä sen julmurin. Toki varmaan sillä ilkeälläkin ihmisellä on mahdollisuus valaistua ja päästä tästä elämien kierrosta kotiin, mutta luulen, ettei hän ilkeillessään tule lähteneeksi sille Kotimatkalle kovin pian, kun motiivit ovat muualla.

Ehkä olen joku päivä eri mieltä, mutta nyt pätkähti tällaisia ajatuksia ilmoille, toivottavasti näistä ei ole ainakaan haittaa, eli kaikkea hyvää sinulle toivotan! :)

Jos jatkan vielä hiukan Nisargadattan ajatuksilla, niin hänellehän maailma avautui yhtenä suurena kokonaisuutena (=tietoisuutena). Jos tulkitset sen useammalla tavalla, niin voit hyvinkin olla lähempänä jotain.

Nis ei kokenut, että ihmisessä on jokin tietty persoonallinen osa, joka jatkaa elämästä elämään. Ei mitään tiettyä sielua, siis. Vaan, että kaiken pohjalla oleva tietoisuus ("Jumala", Absoluutti tms.) kokee itse itsensä maailman kautta.

Hänen mukaansa kaikki luodaan koko ajan uudestaan, me olemme osa sitä prosessia. Eli sama tietoisuus saa vain uuden muodon aina jokaisessa uudessa ihmisessä ja asiassa. Eräänlainen jälleensyntymä sekin, jos niin haluaa ajatella. Se minä mikä nyt on minussa, on joku muu minä vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua.

Samaan ajatukseen kuuluu sekin, että tekomme ja ajatuksemme jatkavat loputtomasti kiertokulkua maailmassa. Teemme em. väärin, se heijastuu lähimmäisiimme jne., lopulta koko maailmaan. Yksittäistä tekoa ei voi enää jäljittää vaikkapa sadan vuoden kuluttua, mutta se on osaltaan muuttanut maailmaa johonkin suuntaan.

Eli jokainen uusi ihminen joutuu kärsimään tai pääsee nauttimaan meidän teoistamme. Jälleensyntymän ja karman voi ajatella myös noin päin. Jokainen teko minkä tekee aiheuttaa jotain. Sen teon seuraus vaikuttaa suoraan minuun, koska se uusi ihminen on myös minä. Kun kaikki on yhtä suurta tietoisuutta, ei ole oikeastaan pieniä ja suuria tekoja. Kaikki teot ovat tärkeitä. Minä nyt on jokin toinen minä tulevaisuudessa. Tuota tarkoittaa ettei välillämme ole mitään seinää tai eroa.

Buddhalaiset menevät sitten vielä pidemmälle tuossa asiassa, mutta noin lyhyesti tilanteeseen sopivana vastauksena...

Sarcisson kirjoitti:

Jos jatkan vielä hiukan Nisargadattan ajatuksilla, niin hänellehän maailma avautui yhtenä suurena kokonaisuutena (=tietoisuutena). Jos tulkitset sen useammalla tavalla, niin voit hyvinkin olla lähempänä jotain.

Nis ei kokenut, että ihmisessä on jokin tietty persoonallinen osa, joka jatkaa elämästä elämään. Ei mitään tiettyä sielua, siis. Vaan, että kaiken pohjalla oleva tietoisuus ("Jumala", Absoluutti tms.) kokee itse itsensä maailman kautta.

Hänen mukaansa kaikki luodaan koko ajan uudestaan, me olemme osa sitä prosessia. Eli sama tietoisuus saa vain uuden muodon aina jokaisessa uudessa ihmisessä ja asiassa. Eräänlainen jälleensyntymä sekin, jos niin haluaa ajatella. Se minä mikä nyt on minussa, on joku muu minä vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua.

Samaan ajatukseen kuuluu sekin, että tekomme ja ajatuksemme jatkavat loputtomasti kiertokulkua maailmassa. Teemme em. väärin, se heijastuu lähimmäisiimme jne., lopulta koko maailmaan. Yksittäistä tekoa ei voi enää jäljittää vaikkapa sadan vuoden kuluttua, mutta se on osaltaan muuttanut maailmaa johonkin suuntaan.

Eli jokainen uusi ihminen joutuu kärsimään tai pääsee nauttimaan meidän teoistamme. Jälleensyntymän ja karman voi ajatella myös noin päin. Jokainen teko minkä tekee aiheuttaa jotain. Sen teon seuraus vaikuttaa suoraan minuun, koska se uusi ihminen on myös minä. Kun kaikki on yhtä suurta tietoisuutta, ei ole oikeastaan pieniä ja suuria tekoja. Kaikki teot ovat tärkeitä. Minä nyt on jokin toinen minä tulevaisuudessa. Tuota tarkoittaa ettei välillämme ole mitään seinää tai eroa.

Buddhalaiset menevät sitten vielä pidemmälle tuossa asiassa, mutta noin lyhyesti tilanteeseen sopivana vastauksena...

Lue lisää

Nisargadatta ei varsinaisestti käyttänyt termiä "kokea" viitaten tuohon "kaiken pohjalla oleva tietoisuus kokee itse itsensä maailman kautta". Näin siksi, että ei ole mitään jolla olisi tarve kokea. N ilmaisi maailman ilmenemisen olevan tietoisuuden luonne ilman sen kummenpaa syytä. Hän vertasi maailmaa meren aaltoihin jonka alla on tyyntä. Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.

Ville5 kirjoitti:

Nisargadatta ei varsinaisestti käyttänyt termiä "kokea" viitaten tuohon "kaiken pohjalla oleva tietoisuus kokee itse itsensä maailman kautta". Näin siksi, että ei ole mitään jolla olisi tarve kokea. N ilmaisi maailman ilmenemisen olevan tietoisuuden luonne ilman sen kummenpaa syytä. Hän vertasi maailmaa meren aaltoihin jonka alla on tyyntä. Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.

Lue lisää

Totta, hyvä korjaus. En ajatellut vain mennä noin syvälle tässä yhteydessä , mutta olet ihan oikeassa.

Sarcisson kirjoitti:

Jos jatkan vielä hiukan Nisargadattan ajatuksilla, niin hänellehän maailma avautui yhtenä suurena kokonaisuutena (=tietoisuutena). Jos tulkitset sen useammalla tavalla, niin voit hyvinkin olla lähempänä jotain.

Nis ei kokenut, että ihmisessä on jokin tietty persoonallinen osa, joka jatkaa elämästä elämään. Ei mitään tiettyä sielua, siis. Vaan, että kaiken pohjalla oleva tietoisuus ("Jumala", Absoluutti tms.) kokee itse itsensä maailman kautta.

Hänen mukaansa kaikki luodaan koko ajan uudestaan, me olemme osa sitä prosessia. Eli sama tietoisuus saa vain uuden muodon aina jokaisessa uudessa ihmisessä ja asiassa. Eräänlainen jälleensyntymä sekin, jos niin haluaa ajatella. Se minä mikä nyt on minussa, on joku muu minä vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua.

Samaan ajatukseen kuuluu sekin, että tekomme ja ajatuksemme jatkavat loputtomasti kiertokulkua maailmassa. Teemme em. väärin, se heijastuu lähimmäisiimme jne., lopulta koko maailmaan. Yksittäistä tekoa ei voi enää jäljittää vaikkapa sadan vuoden kuluttua, mutta se on osaltaan muuttanut maailmaa johonkin suuntaan.

Eli jokainen uusi ihminen joutuu kärsimään tai pääsee nauttimaan meidän teoistamme. Jälleensyntymän ja karman voi ajatella myös noin päin. Jokainen teko minkä tekee aiheuttaa jotain. Sen teon seuraus vaikuttaa suoraan minuun, koska se uusi ihminen on myös minä. Kun kaikki on yhtä suurta tietoisuutta, ei ole oikeastaan pieniä ja suuria tekoja. Kaikki teot ovat tärkeitä. Minä nyt on jokin toinen minä tulevaisuudessa. Tuota tarkoittaa ettei välillämme ole mitään seinää tai eroa.

Buddhalaiset menevät sitten vielä pidemmälle tuossa asiassa, mutta noin lyhyesti tilanteeseen sopivana vastauksena...

Lue lisää

Hei!

Aiemmin ymmärsin tuosta Sarcissonin (29.3.2014 21:53) tekstistä - ilmeisesti ymmärsin väärin - että Buddhalaiset eivät uskoisi jälleensyntymiin ja karmaan siten kuin alla olevassa tekstissä lukee:

Buddhalainen oppi perustuu jälleensyntymiseen. ”Karma aiheuttaa sielunvaelluksen, jonka myötä peruselementit muodostuvat kuoleman jälkeen taas uudeksi ihmiseksi, kunnes monen elämän jälkeen karma lakkaa, ihminen saavuttaa täydellisen sammumisen eikä synny enää uudelleen. Samsaran loppuminen tarkoittaa siis yksilöllisyyden häviämistä, joka on buddhalaisuuden mukaan elämän tarkoitus.”

Viime perjantain yle1:n keskusteluohjelmassa hyvin miellyttävä ja ihanan rauhallinen ex-munkki kertoi jotenkin niin, ettei hän voinut uskoa "valaistuneiden munkkien" kertomuksiin, kuinka he näkivät toisten entisiä elämiä.

Itse en jostain syystä usko, että ainakaan kaikki ko. munkeista olisivat välttämättä olleet valaistuneita, mutta uskon, että he saattoivat nähdä toisten entiset elämät.

Uskon, että samalla tavalla kuin voimme ilmentyä harhassa/unessa tällä maapallon tasolla, niin voimme kehomme kuoleman jälkeen ilmentyä vähän hienoaineisemmalla, henkimaailman tasolla ja "syntyä" sieltä taas tänne uudestaan. Samaa unta/harhaa kaikki ilmenemisen tasot siis silti.

Ehkä joskus ajattelen toisin, mutta vielä en muuten mitenkään voi käsittää sitä hirvittävää epäoikeudenmukaisuutta, mikä tässä maailmassa vallitsee, että ilmentyisimme tänne vain kerran ja joillakin olisi mitä ihanin elämän uni, joillakin mitä hirvittävimmillä kärsimyksillä täytetty (esim. lapsi, joka syntyy narkkariperheeseen, häntä pahoinpidellään, jopa kidutetaan, hän ei saa riittävästi ruokaa, on monella tavalla sairas, eikä sillä taustalla voi saada myöskään tasapainoista aikuisuutta jne. VS lapsi, joka syntyy mitä ihanimpaan ja rakastavimpaan perheeseen ja saa kaiken tarvittavan kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Ehkä joku löytää tuosta jonkun logiikan, mutta itse en ole vielä löytänyt muuta kuin karman ja jälleensyntymisen - se ei tarkoita, että olisin oikeassa.

Mietiskelijä kirjoitti:

Hei!

Aiemmin ymmärsin tuosta Sarcissonin (29.3.2014 21:53) tekstistä - ilmeisesti ymmärsin väärin - että Buddhalaiset eivät uskoisi jälleensyntymiin ja karmaan siten kuin alla olevassa tekstissä lukee:

Buddhalainen oppi perustuu jälleensyntymiseen. ”Karma aiheuttaa sielunvaelluksen, jonka myötä peruselementit muodostuvat kuoleman jälkeen taas uudeksi ihmiseksi, kunnes monen elämän jälkeen karma lakkaa, ihminen saavuttaa täydellisen sammumisen eikä synny enää uudelleen. Samsaran loppuminen tarkoittaa siis yksilöllisyyden häviämistä, joka on buddhalaisuuden mukaan elämän tarkoitus.”

Viime perjantain yle1:n keskusteluohjelmassa hyvin miellyttävä ja ihanan rauhallinen ex-munkki kertoi jotenkin niin, ettei hän voinut uskoa "valaistuneiden munkkien" kertomuksiin, kuinka he näkivät toisten entisiä elämiä.

Itse en jostain syystä usko, että ainakaan kaikki ko. munkeista olisivat välttämättä olleet valaistuneita, mutta uskon, että he saattoivat nähdä toisten entiset elämät.

Uskon, että samalla tavalla kuin voimme ilmentyä harhassa/unessa tällä maapallon tasolla, niin voimme kehomme kuoleman jälkeen ilmentyä vähän hienoaineisemmalla, henkimaailman tasolla ja "syntyä" sieltä taas tänne uudestaan. Samaa unta/harhaa kaikki ilmenemisen tasot siis silti.

Ehkä joskus ajattelen toisin, mutta vielä en muuten mitenkään voi käsittää sitä hirvittävää epäoikeudenmukaisuutta, mikä tässä maailmassa vallitsee, että ilmentyisimme tänne vain kerran ja joillakin olisi mitä ihanin elämän uni, joillakin mitä hirvittävimmillä kärsimyksillä täytetty (esim. lapsi, joka syntyy narkkariperheeseen, häntä pahoinpidellään, jopa kidutetaan, hän ei saa riittävästi ruokaa, on monella tavalla sairas, eikä sillä taustalla voi saada myöskään tasapainoista aikuisuutta jne. VS lapsi, joka syntyy mitä ihanimpaan ja rakastavimpaan perheeseen ja saa kaiken tarvittavan kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Ehkä joku löytää tuosta jonkun logiikan, mutta itse en ole vielä löytänyt muuta kuin karman ja jälleensyntymisen - se ei tarkoita, että olisin oikeassa.

Lue lisää

En tiedä mistä lainaus on ("karma aiheuttaa sielunvaelluksen"), mutta se ei pidä paikkaansa b:n kohdalla. On kaksi eri termiä: sielunvaellus ja jälleensyntymä. Ensimmäinen on pohjimmiltaan hindulainen, jossa uskotaan sielun siirtyvän johonkin toiseen. Sarcissonista tulee siis kissa seuraavassa elämässä. Buddha kumosi tämän: mitään sielua hän ei koskaan löytänyt.

Mutta b:ssa on ajatus jälleensyntymästä, tosin erilainen. Karma tulee sanskriitin kantasanasta "kri", joka tarkoittaa suurinpiirtein sanaa "toiminta". Karma toimii kaikessa. Se on ikäänkuin katkeamaton syy-ja seurausketju.

Ihminen vaikuttaa fyysisesti ja henkisesti kaikkeen ympärillään.

Vertauskuvallisesti levitämme henkistä energiaa ympäristöömme teoillamme, puheella ja ajatuksilla, vaikkemme fyysisesti koskisi mihinkään. Aivan samoin kuin fyysinen energia, nin tuo energia ei myöskään katoa. Se vain muuttaa muotoa. Esim. sinä vaikutat lapsiisi, jotka vaikuttavat taas muihin ihmisiin jne. Tätä kutsutaan karman laiksi. Se on totaalinen summa kaikista teoista.

Eli kun ihminen syntyy häneen vaikuttaa kaikkien edellisten sukupolvien energia. Kaikki toiminta mitä on tehty on hänen karmaansa. Hän voi muuttaa karmaansa elämässään, tekemällä hyviä ratkaisuja, jotka vaikuttavat paitsi häneen myös hänen jälkeensä tuleviin. Eli kun seuraava ihminen syntyy, hänen karmansa on myös parempi.

Jokainen ilmiö (em. ihminen) syntyy tai on syntymättä uudestaan jokaisessa hetkessä ja se puolestaan perustuu vallitseviin olosuhteisiin, eli juuri karmaan. Menneisyys ja tulevaisuus luodaan siis juuri tässä hetkessä, nyt. Tätä yksinkertaistaen tarkoittaa b:n jälleensyntymä. Mikään persoona ei siis vaella kehosta kehoon, vaan kaikki persoonat ovat pohjimmiltaan samaa. Ja kaikki persoonat kohtaavat kaikkien persoonien teot. Kun jokin uusi "minä" syntyy, se saa vastaansa jonkin toisen "minän" jättämän maailman.

Sarcisson kirjoitti:

En tiedä mistä lainaus on ("karma aiheuttaa sielunvaelluksen"), mutta se ei pidä paikkaansa b:n kohdalla. On kaksi eri termiä: sielunvaellus ja jälleensyntymä. Ensimmäinen on pohjimmiltaan hindulainen, jossa uskotaan sielun siirtyvän johonkin toiseen. Sarcissonista tulee siis kissa seuraavassa elämässä. Buddha kumosi tämän: mitään sielua hän ei koskaan löytänyt.

Mutta b:ssa on ajatus jälleensyntymästä, tosin erilainen. Karma tulee sanskriitin kantasanasta "kri", joka tarkoittaa suurinpiirtein sanaa "toiminta". Karma toimii kaikessa. Se on ikäänkuin katkeamaton syy-ja seurausketju.

Ihminen vaikuttaa fyysisesti ja henkisesti kaikkeen ympärillään.

Vertauskuvallisesti levitämme henkistä energiaa ympäristöömme teoillamme, puheella ja ajatuksilla, vaikkemme fyysisesti koskisi mihinkään. Aivan samoin kuin fyysinen energia, nin tuo energia ei myöskään katoa. Se vain muuttaa muotoa. Esim. sinä vaikutat lapsiisi, jotka vaikuttavat taas muihin ihmisiin jne. Tätä kutsutaan karman laiksi. Se on totaalinen summa kaikista teoista.

Eli kun ihminen syntyy häneen vaikuttaa kaikkien edellisten sukupolvien energia. Kaikki toiminta mitä on tehty on hänen karmaansa. Hän voi muuttaa karmaansa elämässään, tekemällä hyviä ratkaisuja, jotka vaikuttavat paitsi häneen myös hänen jälkeensä tuleviin. Eli kun seuraava ihminen syntyy, hänen karmansa on myös parempi.

Jokainen ilmiö (em. ihminen) syntyy tai on syntymättä uudestaan jokaisessa hetkessä ja se puolestaan perustuu vallitseviin olosuhteisiin, eli juuri karmaan. Menneisyys ja tulevaisuus luodaan siis juuri tässä hetkessä, nyt. Tätä yksinkertaistaen tarkoittaa b:n jälleensyntymä. Mikään persoona ei siis vaella kehosta kehoon, vaan kaikki persoonat ovat pohjimmiltaan samaa. Ja kaikki persoonat kohtaavat kaikkien persoonien teot. Kun jokin uusi "minä" syntyy, se saa vastaansa jonkin toisen "minän" jättämän maailman.

Lue lisää

Heips ja kiitos. Ultra-lehdessä se luki, mutta vaikka missä lukee vaikka mitä...

Monella tavalla voi asioita ajatella.

No ei se mitään, ehkäpä tämäkin aihe joskus minulle aukenee.... :)

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-sielupsykologia.html

Stone Joshua tuossa kirjassaan käsittelee juuri samoja hypnoosin ja psykologian juttuja

"Sovitus kurssin mukaan opettaa juuri korjaamaan tämän ajattelun. Ei tarvitse yksittäisiä tekoja kohta kohdalta käydä korjaamaan, riittää kun opettelee ja hyväksyy anteeksiannon itselleen niin koko maailma muuttuu."

Ep, nyt lisäsit valitettavasti tulkinnan ajatukseen, jota siinä ei alunperin ollut.

Nisin ajatus ei sisällä anteeksiantoa toimintana, siis että pitäisi opetella anteeksiantoa. Anteeksianto on hänelle suora seuraus ymmärryksestä, sen eteen ei tarvitse tehdä mitään.

Tämä liittyy egon käsitteeseen, joka on myös IOK:ssa vahvasti mukana. Ego on se, joka kokee itseään loukatun ja joka kokee, että häntä kohtaan on tehty vääryttä. Ego on se joka toimii tuomarina tapahtumassa ja tekee päätöksen: "Minä annan anteeksi itselleni".

Nisillä ajatus on täysin toisinpäin. Kuka on se, joka antaa anteeksi? Ja antaa anteeksi kenelle? Ihminen, jolla ei ole enää väärä käsitystä egosta, ei opettele anteeksiantoa, koska hän ei koe henkilökohtaista vääryyttä eikä siksi koe, että on mitään anteeksiannettavaa. Hän ymmärtää, että maailma on juuri sellainen millaiseksi sen itse teemme joka päivä.

Ymmärrys itsestä ja egon illuusiosta johtaa Nisillä väistämättä ymmärrykseen toisesta. Kun ymmärrys on, se saa vaikkapa Jeesuksen pyytämään ristillä: ""Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Hän ei pyydä heille pelkästään anteeksiantoa vaan ymmärtää, että hänen teloittajansa eivät ymmärrä. Hänelle ei tehdä henkilökohtaista loukkausta, hän hyväksyy asian.

IOK:ssa, täytyy sanoa, on mielestäni hiukan sekava tulkinta koko anteeksiannosta.

Lähimmäksi tuota Nisin ajatusta tullaan tässä (Workbook -pII.1): "Forgiveness, on the other hand, is still, and quietly does nothing. It offends no aspect of reality, nor seeks to twist it to appearances it likes. It merely looks, and waits, and judges not."

Tuossa anteeksianto ei ole myöskään teko, vaan se on puhdas (egoton) hiljaisuus. Siis sama mitä Nis hakee takaa. Mitään ei tarvitse tavoitella tai saavuttaa tai oppia, riittää että ymmärtää hiljaisesti mistä on kysymys. Nisin ajatus on, että mitään erityistä ei tarvitse oppia. Täytyy vain oppia pois omista vääristä tulkinnoistaan ja totuus on siinä.

Jokainen etsii omalla tavallaan ja kulkee omaa polkuaan. Ja se on hyvä niin. Mutta minusta yksinkertaisin ja tärkein muistaa on:

"The mind has to be empty to see clearly." J.Krishnamurti

Muu seuraa itsestään.

Heips!

Anteeksiantamisesta ajattelen, että se on kahdentasoista - tähän fyysiseen harhan maailmaan liittyvää ja sitten sitä todellista anteeksiantamista, että hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat. Hmm.. kun mitään ei ole, niin onko mitään anteeksiannettavaakaan...

Varmaan täällä keho-elämässä eläessä, havahtumisprosessin edetessä on myös helpompi antaa itselleen ja ihmisille anteeksi siksi, ettei edes koe tarvitsevansa anteeksipyyntöä tai anteeksiantamista, kun ei loukkaa ketään tarkoituksellisesti, eikä loukkaannu toisten naljailusta tms. - ne ehkä enemmän naurattaa, kun jotenkin "näkee" tämän "unen."

Tietenkään ei pidä hyväksyä mitä tahansa kohtelua keneltäkään, mutta toisaalta myös aika rankkoja juttua voi antaa anteeksi.

Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen.

Olisi hyvä aina selventää, miltä tasolta puhuu tai kirjoittaa, mutta se ei ole aina helppoa. Moni kirjailija on saanut lukijan pään ihan pyörälle, kunnes lukija selvittelyn jälkeen tajuaa, että tämä teksti olisikin sitten ei-dualistiselta tasolta katsottuna näin.

Itseäni kiinnostaisi monien asioiden katselu/selvittäminen sekä dualistiselta että ei-dualistiselta kannalta, mutta eihän se aina ole edes mahdollista, kun loppuu sanat. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Heips!

Anteeksiantamisesta ajattelen, että se on kahdentasoista - tähän fyysiseen harhan maailmaan liittyvää ja sitten sitä todellista anteeksiantamista, että hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat. Hmm.. kun mitään ei ole, niin onko mitään anteeksiannettavaakaan...

Varmaan täällä keho-elämässä eläessä, havahtumisprosessin edetessä on myös helpompi antaa itselleen ja ihmisille anteeksi siksi, ettei edes koe tarvitsevansa anteeksipyyntöä tai anteeksiantamista, kun ei loukkaa ketään tarkoituksellisesti, eikä loukkaannu toisten naljailusta tms. - ne ehkä enemmän naurattaa, kun jotenkin "näkee" tämän "unen."

Tietenkään ei pidä hyväksyä mitä tahansa kohtelua keneltäkään, mutta toisaalta myös aika rankkoja juttua voi antaa anteeksi.

Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen.

Olisi hyvä aina selventää, miltä tasolta puhuu tai kirjoittaa, mutta se ei ole aina helppoa. Moni kirjailija on saanut lukijan pään ihan pyörälle, kunnes lukija selvittelyn jälkeen tajuaa, että tämä teksti olisikin sitten ei-dualistiselta tasolta katsottuna näin.

Itseäni kiinnostaisi monien asioiden katselu/selvittäminen sekä dualistiselta että ei-dualistiselta kannalta, mutta eihän se aina ole edes mahdollista, kun loppuu sanat. :)

Lue lisää

"Vaikka välillä luulen tajuavani tietyt asiat, niin sitten taas välillä mietin, että mikä on tuo Tajunta ja mikä on Mieli? Saa valaista minua tästäkin, kiitos. "

Onpas vaikea kysymys. En tiedä valaiseeko, koska näitä termejä käytetään ristiin, usein sumeilematta ja perustelematta.

On kaksi sanaa: tajunta (consciousness) ja tietoisuus (awareness).

Otan Nisin näkemyksen ensin, suomennos minun:

"Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, vaikka et kiinnittäisi niihin huomiota. Kun tiedät mitä mielessä tapahtuu,sitä kutsutaan tajunnaksi (consc.). Tämä on valvetila — tajuntasi siirtyy tuntemuksesta toiseen, aisthavainnosta toiseen, ideasta toiseen, ja tämä jatkuu loputtomasti. Sitten on tietoisuus (awar), suora kokemus kaikista noista tajunnan tiloista, mieli kokonaisuutena. Mieli on kuin joki, joka virtaa sisälläsi jatkuvasti; samaistat itsesi johonkin sen pisaraan ja sanot : "Tämä on minun ajatukseni. " Ainoa mistä olet tietoinen on sinun oma mielesi; tietoisuus on kaikki nämä mielentilat kokonaisuutena ."

Ja varmuuden vuoksi toinen:

"Tietoisuus (awar.) on alkuperäinen tila: aluton, loputon, ilman syytä, ilman perustaa, ilman osia, ilman muutosta. Tajunta (consc.) on kontakti, heijastus pinnalla ja dualistinen tila. Ei voi olla tajuntaa ilman tietoisuutta, mutta voi olla tietoisuus ilman tajuntaa. Tietoisuus on absoluuttinen, tajunta on suhteessa johonkin. Tajunta on osittainen ja muuttuu vaihtaen kohdetta. Tietoisuus on totaalinen, muttumaton, rauhassa ja hiljaa (eli sillä ei ole erityistä kohdetta). Tietoisuus on alusta kaikille kokemuksille."

Tai helpommin kun viitattiin mereen. Tietoisuus on meri, tajunta aalto sen pinnalla.

Suomen kieli on vähän paitsiossa tämän suhteen. Me sanomme, että olemme tietoisia jostakin, mistä tulee sekaannus.

Toinen sekaannus on, että em. kognitiotieteissä puhutaan juuri toisinpäin. Tajunta (awar.) on tietoisuuden osa (consc.).


"Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen."

Tai kun viittasin aiemmin buddhalaisuuteen ja miten se menee pidemmälle tässä asiassa, niin...

Tarkkaan ottaen tuo lauseesi on edelleen dualismia. On harhaa ja on totta. On unimaailma ja on valvemaailma (=ihminen on herännyt). Ihminen elää harhassa ja ihminen elää ilman harhoja. Jälkimmäinen on jotenkin hienompi ja saavuteltavan arvoinen asia. Edellinen on maallinen ja jotenkin alempiarvoisempi.

Buddhalaiset kumosivat tämän kun tajusivat, että kyseessä on edelleen dualismi. B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio. Mutta sama pätee kaikkeen, kun se viedään loppuun asti. Käsityksemme maallisesta ja henkisestä on myös illuusio. Käsitys korkeammasta ja maallisesta tietoisuudesta on illuusio.

"Lyhyt oksa on Buddhan ruumis. Pitkä oksa on Buddhan ruumis. Tyhjyyys ei eroa muodosta. Muoto ei eroa tyhjyydestä".

Tai kun tietoisuudesta puhuttiin... Niin jos tarkkaan alkaa itseään tutkimaan, niin mistä sitä onkaan tietoinen. Sisäisistä tai ulkoisista tuntemuksista ja/tai kokemuksista. Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio. Ei ole mitään erityistä tietoisuutta ilman kohdetta tai kokemusta. Sekin on dualistinen luonteeltaan (tämä oli se vaihe, jossa lakkasin lukemasta N:aa).

Mutta tuo ei tee maailmasta illuusiota tai olematonta. Se ei vain ole sitä luulemme sen olevan. Tilanne on vähän kuin unessa joskus saavuttaa valvetilan ja tietää näkevänsä unta. Uni ei katoa mihinkään, se on edelleen todellista. Päinvastoin siitä nauttii kaksin verroin. Koska sekä unitila että valvetila ovat molemmat yhtäaikaa, saa tavallaan tuplat.

Anteeksianto kumpuaa tuosta tässä lähestymistavassa. Kun miehesi kääntyy unissaan ja läimäyttää sinua vahingossa, niin ei ole mitään syytä pohtia anteeksiantoa tai yrittää olla suuttumatta. Hän on unessa, tietämätön siitä mitä hän tekee. Kun joku loukkaa sinua, hän on tietämätön siitä mitä hän tekee tai tietämätön itsessään (siis unessa ulkomaailman ja itsensä suhteen), miksi hän tekee sen.

Tämä pitkä sepustus vain mielen avaamiseksi, minulla ei ole erityistä preferenssiä vakuuttaa ketään suuntaan tai toiseen. Kukin etsii ja löytää sen mitä sillä hetkellä on elämässä tärkeää. Ja toivottavasti nimenomaan löytää.

sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan

enkelipallo kirjoitti:

sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan

Lue lisää

ps tuohon ajatteluun.
Vain rakkauden ajatus on ajattelua. Mikään muu ei ole mitään. Siis vain Rakkaus LUO.

enkelipallo kirjoitti:

sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan

Lue lisää

Termistö on minulle hieman outoa, mutta kuvittelen saaneeni ajatuksesta kiinni. Ihan vain ajatusten virtaamiseksi hiukan laajennan jotain...

" " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta."

Ja tietysti "ylhäältä" päin ajatellen sama? Jos minulla on olettamus jostain asiasta tai jokin on ns. mielen päällä, niin se vaikuttaa myös siihen mitä havaitsen, eikö totta? Jos vaimoni on raskaana, niin yhtäkkiä havaitsen kaikki raskaana olevat naiset. Jos taas olen yksinäinen, niin havaitsen kaikki kuhertelevat parit. Tai jos en pidä jostakusta, niin tulkitsen hänen tekemisensä aina negativisena.

Olemme täynnä noita olettamuksia: miellyttävä/inhottava, hyvä/paha jne. jne. Ja nuo olettamukset maailmasta muokkaavat sitä mitä havaitsemme. Dualismi nousee juuri tästä? Tai voisiko sanoa, että tämä on mitä ajatus egosta saa aikaan? Kaikki asiat ovat suhteessa minuun, miten minä koen tämän asian.

"Tämä valinnan hetki on väistämätön", "Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni."

Tämä on minusta outo ajatus, mitä en ole koskaan IOK:ssa ymmärtänyt. Ehkä joku osaa selittää?

Vastavuoroisesti, minulle pelko on ajatus, jonka juuret ovat nimenomaan egossa. On olemassa fyysistä pelkoa, joka on reaktio johonkin suoraan kokemukseen. Esim. hyppään alta pois kun auto tulee päälle. Se on luonnollista.

Ja on olemassa psykologista pelkoa, joka juontuu ajatuksesta ja muistoista. Menneisyydessä tapahtui jotain ja pelkään, että se tapahtuu kohta uudestaan. Tai jokin herättää muiston ja tulee ajatus, että nyt se tapahtuu taas. Pelko on reaktio siihen ajatukseen, joka ei ole totta eikä välttämättä edes todennäköistä. Se on kuvitelma.

Mutta eikö psykologinen pelko juuri nouse egosta? Kysymyksestä: mitä minulle tapahtuu seuraavaksi? Tämä on sama asia kuin olettamus, huomaatteko? En halua, että minulle tapahtuu jotain ja joudun kärsimään. Tai: en halua menettää tätä, koska mielestäni tämä on nautittavaa ja tuottaa tyydytystä.

Kysymys kuuluu siis, mikä on se, joka tekee tällaisen tietoisen valinnan reaktiosta pelon ja rakkauden välille? Eikö se ole edelleen ego? Jos egoa ei olisi, myöskään mitään valintaa ei olisi? Jos minulla ei ole pelkoa, niin mitä jää jäljelle? Rakkaus ja hyväksyntä?

enkelipallo kirjoitti:

sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan

Lue lisää

Kiitos enkelipallo tuosta tajuntaa koskevasta vastauksestasi.

Epärealistinen haave ja vielä takautuvasti, että olisipa tosiaan käytetty kirjallisuudessa enemmän samoja käsitteitä, niin voisi helpommin ymmärtää näitä asioita, joissa väärinymmärryksen mahdollisuuskin on kohtalainen. :)

Sarcisson kirjoitti:

"Vaikka välillä luulen tajuavani tietyt asiat, niin sitten taas välillä mietin, että mikä on tuo Tajunta ja mikä on Mieli? Saa valaista minua tästäkin, kiitos. "

Onpas vaikea kysymys. En tiedä valaiseeko, koska näitä termejä käytetään ristiin, usein sumeilematta ja perustelematta.

On kaksi sanaa: tajunta (consciousness) ja tietoisuus (awareness).

Otan Nisin näkemyksen ensin, suomennos minun:

"Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, vaikka et kiinnittäisi niihin huomiota. Kun tiedät mitä mielessä tapahtuu,sitä kutsutaan tajunnaksi (consc.). Tämä on valvetila — tajuntasi siirtyy tuntemuksesta toiseen, aisthavainnosta toiseen, ideasta toiseen, ja tämä jatkuu loputtomasti. Sitten on tietoisuus (awar), suora kokemus kaikista noista tajunnan tiloista, mieli kokonaisuutena. Mieli on kuin joki, joka virtaa sisälläsi jatkuvasti; samaistat itsesi johonkin sen pisaraan ja sanot : "Tämä on minun ajatukseni. " Ainoa mistä olet tietoinen on sinun oma mielesi; tietoisuus on kaikki nämä mielentilat kokonaisuutena ."

Ja varmuuden vuoksi toinen:

"Tietoisuus (awar.) on alkuperäinen tila: aluton, loputon, ilman syytä, ilman perustaa, ilman osia, ilman muutosta. Tajunta (consc.) on kontakti, heijastus pinnalla ja dualistinen tila. Ei voi olla tajuntaa ilman tietoisuutta, mutta voi olla tietoisuus ilman tajuntaa. Tietoisuus on absoluuttinen, tajunta on suhteessa johonkin. Tajunta on osittainen ja muuttuu vaihtaen kohdetta. Tietoisuus on totaalinen, muttumaton, rauhassa ja hiljaa (eli sillä ei ole erityistä kohdetta). Tietoisuus on alusta kaikille kokemuksille."

Tai helpommin kun viitattiin mereen. Tietoisuus on meri, tajunta aalto sen pinnalla.

Suomen kieli on vähän paitsiossa tämän suhteen. Me sanomme, että olemme tietoisia jostakin, mistä tulee sekaannus.

Toinen sekaannus on, että em. kognitiotieteissä puhutaan juuri toisinpäin. Tajunta (awar.) on tietoisuuden osa (consc.).


"Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen."

Tai kun viittasin aiemmin buddhalaisuuteen ja miten se menee pidemmälle tässä asiassa, niin...

Tarkkaan ottaen tuo lauseesi on edelleen dualismia. On harhaa ja on totta. On unimaailma ja on valvemaailma (=ihminen on herännyt). Ihminen elää harhassa ja ihminen elää ilman harhoja. Jälkimmäinen on jotenkin hienompi ja saavuteltavan arvoinen asia. Edellinen on maallinen ja jotenkin alempiarvoisempi.

Buddhalaiset kumosivat tämän kun tajusivat, että kyseessä on edelleen dualismi. B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio. Mutta sama pätee kaikkeen, kun se viedään loppuun asti. Käsityksemme maallisesta ja henkisestä on myös illuusio. Käsitys korkeammasta ja maallisesta tietoisuudesta on illuusio.

"Lyhyt oksa on Buddhan ruumis. Pitkä oksa on Buddhan ruumis. Tyhjyyys ei eroa muodosta. Muoto ei eroa tyhjyydestä".

Tai kun tietoisuudesta puhuttiin... Niin jos tarkkaan alkaa itseään tutkimaan, niin mistä sitä onkaan tietoinen. Sisäisistä tai ulkoisista tuntemuksista ja/tai kokemuksista. Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio. Ei ole mitään erityistä tietoisuutta ilman kohdetta tai kokemusta. Sekin on dualistinen luonteeltaan (tämä oli se vaihe, jossa lakkasin lukemasta N:aa).

Mutta tuo ei tee maailmasta illuusiota tai olematonta. Se ei vain ole sitä luulemme sen olevan. Tilanne on vähän kuin unessa joskus saavuttaa valvetilan ja tietää näkevänsä unta. Uni ei katoa mihinkään, se on edelleen todellista. Päinvastoin siitä nauttii kaksin verroin. Koska sekä unitila että valvetila ovat molemmat yhtäaikaa, saa tavallaan tuplat.

Anteeksianto kumpuaa tuosta tässä lähestymistavassa. Kun miehesi kääntyy unissaan ja läimäyttää sinua vahingossa, niin ei ole mitään syytä pohtia anteeksiantoa tai yrittää olla suuttumatta. Hän on unessa, tietämätön siitä mitä hän tekee. Kun joku loukkaa sinua, hän on tietämätön siitä mitä hän tekee tai tietämätön itsessään (siis unessa ulkomaailman ja itsensä suhteen), miksi hän tekee sen.

Tämä pitkä sepustus vain mielen avaamiseksi, minulla ei ole erityistä preferenssiä vakuuttaa ketään suuntaan tai toiseen. Kukin etsii ja löytää sen mitä sillä hetkellä on elämässä tärkeää. Ja toivottavasti nimenomaan löytää.

Lue lisää

Kiitos Sarcisson - onnistuit valaisemaan asiaa oikein hyvin tuon tajunnan ja mielen osalta. Varmaan moni muukin tarvitsisi tulkkia näille harhassa/unessa elämiseen liittyviin ym. asioihin. Oletko harkinnut kirjoittavasi kirjaa?

Saas nähdä, miten tuo Juhan kirja on avuksi, mutta luultavasti senkin jälkeen kysymyksiä riittää. Olisi mukava, jos joku nämä asiat hyvin oivaltanut voisi valaista isompaa lukijakuntaa.

Jos en väärin muista, niin Valvetilasi on unta -kirjassa oli suomentajalla mennyt jossain vaiheessa sekaisin sanat tajunta ja tietoisuus. Piti tutkia asiaa englanninkielisestä versiosta, että asia selvisi.

Olit oikeassa, että lauseeni oli dualismia.
Kirjoittaessani mielessäni oli se, että kun ihmiset kysyvät asioita harhaelämään liittyen, niin että esim. Nisargadatta vastasi kysymyksiin tietoisuudesta käsin, tai jonkun "viisauden" kautta, eli ajattelin, että hän on valaistunut siten, ettei hänen kehoaan asuta mikään ihminen, vaan - niin mikä....

Jatkan myöhemmin! :)

Sarcisson kirjoitti:

"Vaikka välillä luulen tajuavani tietyt asiat, niin sitten taas välillä mietin, että mikä on tuo Tajunta ja mikä on Mieli? Saa valaista minua tästäkin, kiitos. "

Onpas vaikea kysymys. En tiedä valaiseeko, koska näitä termejä käytetään ristiin, usein sumeilematta ja perustelematta.

On kaksi sanaa: tajunta (consciousness) ja tietoisuus (awareness).

Otan Nisin näkemyksen ensin, suomennos minun:

"Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, vaikka et kiinnittäisi niihin huomiota. Kun tiedät mitä mielessä tapahtuu,sitä kutsutaan tajunnaksi (consc.). Tämä on valvetila — tajuntasi siirtyy tuntemuksesta toiseen, aisthavainnosta toiseen, ideasta toiseen, ja tämä jatkuu loputtomasti. Sitten on tietoisuus (awar), suora kokemus kaikista noista tajunnan tiloista, mieli kokonaisuutena. Mieli on kuin joki, joka virtaa sisälläsi jatkuvasti; samaistat itsesi johonkin sen pisaraan ja sanot : "Tämä on minun ajatukseni. " Ainoa mistä olet tietoinen on sinun oma mielesi; tietoisuus on kaikki nämä mielentilat kokonaisuutena ."

Ja varmuuden vuoksi toinen:

"Tietoisuus (awar.) on alkuperäinen tila: aluton, loputon, ilman syytä, ilman perustaa, ilman osia, ilman muutosta. Tajunta (consc.) on kontakti, heijastus pinnalla ja dualistinen tila. Ei voi olla tajuntaa ilman tietoisuutta, mutta voi olla tietoisuus ilman tajuntaa. Tietoisuus on absoluuttinen, tajunta on suhteessa johonkin. Tajunta on osittainen ja muuttuu vaihtaen kohdetta. Tietoisuus on totaalinen, muttumaton, rauhassa ja hiljaa (eli sillä ei ole erityistä kohdetta). Tietoisuus on alusta kaikille kokemuksille."

Tai helpommin kun viitattiin mereen. Tietoisuus on meri, tajunta aalto sen pinnalla.

Suomen kieli on vähän paitsiossa tämän suhteen. Me sanomme, että olemme tietoisia jostakin, mistä tulee sekaannus.

Toinen sekaannus on, että em. kognitiotieteissä puhutaan juuri toisinpäin. Tajunta (awar.) on tietoisuuden osa (consc.).


"Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen."

Tai kun viittasin aiemmin buddhalaisuuteen ja miten se menee pidemmälle tässä asiassa, niin...

Tarkkaan ottaen tuo lauseesi on edelleen dualismia. On harhaa ja on totta. On unimaailma ja on valvemaailma (=ihminen on herännyt). Ihminen elää harhassa ja ihminen elää ilman harhoja. Jälkimmäinen on jotenkin hienompi ja saavuteltavan arvoinen asia. Edellinen on maallinen ja jotenkin alempiarvoisempi.

Buddhalaiset kumosivat tämän kun tajusivat, että kyseessä on edelleen dualismi. B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio. Mutta sama pätee kaikkeen, kun se viedään loppuun asti. Käsityksemme maallisesta ja henkisestä on myös illuusio. Käsitys korkeammasta ja maallisesta tietoisuudesta on illuusio.

"Lyhyt oksa on Buddhan ruumis. Pitkä oksa on Buddhan ruumis. Tyhjyyys ei eroa muodosta. Muoto ei eroa tyhjyydestä".

Tai kun tietoisuudesta puhuttiin... Niin jos tarkkaan alkaa itseään tutkimaan, niin mistä sitä onkaan tietoinen. Sisäisistä tai ulkoisista tuntemuksista ja/tai kokemuksista. Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio. Ei ole mitään erityistä tietoisuutta ilman kohdetta tai kokemusta. Sekin on dualistinen luonteeltaan (tämä oli se vaihe, jossa lakkasin lukemasta N:aa).

Mutta tuo ei tee maailmasta illuusiota tai olematonta. Se ei vain ole sitä luulemme sen olevan. Tilanne on vähän kuin unessa joskus saavuttaa valvetilan ja tietää näkevänsä unta. Uni ei katoa mihinkään, se on edelleen todellista. Päinvastoin siitä nauttii kaksin verroin. Koska sekä unitila että valvetila ovat molemmat yhtäaikaa, saa tavallaan tuplat.

Anteeksianto kumpuaa tuosta tässä lähestymistavassa. Kun miehesi kääntyy unissaan ja läimäyttää sinua vahingossa, niin ei ole mitään syytä pohtia anteeksiantoa tai yrittää olla suuttumatta. Hän on unessa, tietämätön siitä mitä hän tekee. Kun joku loukkaa sinua, hän on tietämätön siitä mitä hän tekee tai tietämätön itsessään (siis unessa ulkomaailman ja itsensä suhteen), miksi hän tekee sen.

Tämä pitkä sepustus vain mielen avaamiseksi, minulla ei ole erityistä preferenssiä vakuuttaa ketään suuntaan tai toiseen. Kukin etsii ja löytää sen mitä sillä hetkellä on elämässä tärkeää. Ja toivottavasti nimenomaan löytää.

Lue lisää

Hei Sarcisson. Vielä muutama kommentti tuohon 1.4. klo 14.36 viestiisi liittyen.

Kun mainitsit Nis:n sanoneen: "Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio.

Muistelen, että Nis olisi myös jossain maininnut, että tietoisuus on illuusiota, joten sikäli Budd... olisi hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta saatan muistaa väärin.

Hyvä kun kerroit seur.: "B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio".

Toivottavasti IOK-ihmisistä kukaan ei harmistu kun tuon IOK-palstalle näin paljon Nisargadatta-asiaa, mutta yhteneväisyyksiä on paljon, vaikka käsitteet eroavatkin. Lupaan hillitä itseäni.

Kiitos! :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Hei Sarcisson. Vielä muutama kommentti tuohon 1.4. klo 14.36 viestiisi liittyen.

Kun mainitsit Nis:n sanoneen: "Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio.

Muistelen, että Nis olisi myös jossain maininnut, että tietoisuus on illuusiota, joten sikäli Budd... olisi hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta saatan muistaa väärin.

Hyvä kun kerroit seur.: "B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio".

Toivottavasti IOK-ihmisistä kukaan ei harmistu kun tuon IOK-palstalle näin paljon Nisargadatta-asiaa, mutta yhteneväisyyksiä on paljon, vaikka käsitteet eroavatkin. Lupaan hillitä itseäni.

Kiitos! :)

Lue lisää

Et muista väärin, kyllä se löytyy sieltä C&A -kirjastakin. Itse en vain muistanut (lue:tajunnut aikanaan). Itse en pidä jostain syystä vaiheista, mutta nyt selvyyden vuoksi käytän. Helpottaa puhumista ja ymmärtämistä. Sanotaan näitä vaikka oivalluksiksi eikä vaiheiksi, jooko?

1) Oivallus siitä, että ei olekaan persoona (=ego). Persoona on muistoja, tietoa, tapoja -eräänlainen stoori, jonka kokoamme elämän aikana. En siis ole Herra Sarcisson. Herra Sarcisson on illuusio, joka syntyy ajatuksista.

2) Oivallus siitä, että en olekaan syvimmät tunteet, ajatukset tai ruumis. Kun etsin jotain keskusta ja pysyvää, ei löydy koskaan mitään.

3) Oivallus siitä, että mitä jäikään jäljelle? Vain kokemus olemisesta (I amness). Josta seuraa kokemus, että ei ole mitään yksilöä. Syntyy kokemus universaalista minästä tai että kaikki olen minä. Tai kaikki on Jumalaa. Kristityt kutsuvat tätä termillä Unio Mystica, olla yhtä Jumalan kanssa ("Isä ja minä olemme yhtä").

4) Oivallus siitä, että myös tuo ykseys on illuusio. Tai hyvin hienovaraista dualismia: on joku joka kokee yhteyttä kaikkeen. Sekin katoaa lopulta. Ja mitä jää jäljelle?

Vähän karkea jako, mutta jos yritetään saada N. ja Buddha suurinpiirtein samalle "pallokentälle"?

Sarcisson kirjoitti:

Et muista väärin, kyllä se löytyy sieltä C&A -kirjastakin. Itse en vain muistanut (lue:tajunnut aikanaan). Itse en pidä jostain syystä vaiheista, mutta nyt selvyyden vuoksi käytän. Helpottaa puhumista ja ymmärtämistä. Sanotaan näitä vaikka oivalluksiksi eikä vaiheiksi, jooko?

1) Oivallus siitä, että ei olekaan persoona (=ego). Persoona on muistoja, tietoa, tapoja -eräänlainen stoori, jonka kokoamme elämän aikana. En siis ole Herra Sarcisson. Herra Sarcisson on illuusio, joka syntyy ajatuksista.

2) Oivallus siitä, että en olekaan syvimmät tunteet, ajatukset tai ruumis. Kun etsin jotain keskusta ja pysyvää, ei löydy koskaan mitään.

3) Oivallus siitä, että mitä jäikään jäljelle? Vain kokemus olemisesta (I amness). Josta seuraa kokemus, että ei ole mitään yksilöä. Syntyy kokemus universaalista minästä tai että kaikki olen minä. Tai kaikki on Jumalaa. Kristityt kutsuvat tätä termillä Unio Mystica, olla yhtä Jumalan kanssa ("Isä ja minä olemme yhtä").

4) Oivallus siitä, että myös tuo ykseys on illuusio. Tai hyvin hienovaraista dualismia: on joku joka kokee yhteyttä kaikkeen. Sekin katoaa lopulta. Ja mitä jää jäljelle?

Vähän karkea jako, mutta jos yritetään saada N. ja Buddha suurinpiirtein samalle "pallokentälle"?

Lue lisää

Kiitos näistä oivalluksista. Oivallus on tosiaan vaiheita parempi sanavalinta.

Kuvittelen oivaltaneeni nuo kaksi ensimmäistä ja ehkä joskus meditaatiossa hetkellisesti myös kolmannen - kokeneeni...

Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se....

Mietiskelijä kirjoitti:

Kiitos näistä oivalluksista. Oivallus on tosiaan vaiheita parempi sanavalinta.

Kuvittelen oivaltaneeni nuo kaksi ensimmäistä ja ehkä joskus meditaatiossa hetkellisesti myös kolmannen - kokeneeni...

Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se....

Lue lisää

"Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se...."

Jos sallit vaihteeksi tällaisen runollisen ilmaisun, niin sinun mielesi kertoo sinulle mitä sinun täytyy tehdä. Kuuntele sitä. Näkemättä jotakuta on vähän vaikea sanoa mitä tapahtuu, mutta jos päättelen noista kysymyksistäsi oikein (jos menee metsään, älä ole moksiskaan).

Niin sinun mielessäsi on jotain auennut, todenäköisesti ei kauhean kauan sitten? Joku kokemus tai oivallus on muuttanut jotain? Ei välttämättä iso, mutta jokin raja näyttää menneen rikki? Haetko omasta mielestäsi/muualta siis suuntaa vai varmuutta vai...?

Sarcisson kirjoitti:

"Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se...."

Jos sallit vaihteeksi tällaisen runollisen ilmaisun, niin sinun mielesi kertoo sinulle mitä sinun täytyy tehdä. Kuuntele sitä. Näkemättä jotakuta on vähän vaikea sanoa mitä tapahtuu, mutta jos päättelen noista kysymyksistäsi oikein (jos menee metsään, älä ole moksiskaan).

Niin sinun mielessäsi on jotain auennut, todenäköisesti ei kauhean kauan sitten? Joku kokemus tai oivallus on muuttanut jotain? Ei välttämättä iso, mutta jokin raja näyttää menneen rikki? Haetko omasta mielestäsi/muualta siis suuntaa vai varmuutta vai...?

Lue lisää

Kiitos Sarcisson - vahvistit oman ajatukseni siitä, että mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia. Joskus sitä vain tarvitsee ulkopuolelta neuvoa, vaikka vastaus olisi ihan lähellä. Jotkut kutsuvat näitä ihmishahmoisten enkelien avuksi. :)

En ole ihan varma siitä, mitä haen. Pitänee lukea tuo Juhan kirja loppuun, kun olen vasta alkutaipaleella ja ehkä olen sen jälkeen viisaampi. Aion lukea myös Ramana Maharsin vastauksia kysyjille, kun RM jotenkin minua kutsuu.

Epäilen, että monien raskaiden elämien jälkeen haluan varmistaa, ettei minun tarvitse syntyä/kehollistua enää ikinä ja siksi haen tietoa, miten havahtua/valaistua - ja lopullisesti, eli ei yhtään haittaisi jos sulatuisin johonkin - päinvastoin.

Olen ollut aina vähän liian kova analysoimaan ja kun kärsimättömänä etsin tietoa vähän joka suunnasta, niin sitten sitä materiaalia on joutuu miettimään päänsä puhki kaiken erilaisen tiedon ja eri käsitteiden vuoksi. Jossain vaiheessa rauhoitun tämän kyselemisen suhteen.

Kiitos että olet auttanut. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Kiitos Sarcisson - vahvistit oman ajatukseni siitä, että mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia. Joskus sitä vain tarvitsee ulkopuolelta neuvoa, vaikka vastaus olisi ihan lähellä. Jotkut kutsuvat näitä ihmishahmoisten enkelien avuksi. :)

En ole ihan varma siitä, mitä haen. Pitänee lukea tuo Juhan kirja loppuun, kun olen vasta alkutaipaleella ja ehkä olen sen jälkeen viisaampi. Aion lukea myös Ramana Maharsin vastauksia kysyjille, kun RM jotenkin minua kutsuu.

Epäilen, että monien raskaiden elämien jälkeen haluan varmistaa, ettei minun tarvitse syntyä/kehollistua enää ikinä ja siksi haen tietoa, miten havahtua/valaistua - ja lopullisesti, eli ei yhtään haittaisi jos sulatuisin johonkin - päinvastoin.

Olen ollut aina vähän liian kova analysoimaan ja kun kärsimättömänä etsin tietoa vähän joka suunnasta, niin sitten sitä materiaalia on joutuu miettimään päänsä puhki kaiken erilaisen tiedon ja eri käsitteiden vuoksi. Jossain vaiheessa rauhoitun tämän kyselemisen suhteen.

Kiitos että olet auttanut. :)

Lue lisää

Sen verran lisäystä edelliseen viestiini, että koska minulla on lapsia, ja tiedän heidän joku päivä kysyvän näitä elämään liittyviä asioita, niin toivoisin osaavani vastata heille jotenkin niin, että vastaukseni mieluummin helpottaisi heidän totuudenetsintäänsä kuin vaikeuttaisi sitä.

Ennen minulla oli erilainen henkinen käsitys elämästä. Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää...

Luulin joku aika sitten, että karma toimii ja itse luomme elämämme ja valitsemme siihen asiat, ja että jotkut asiat ovat ns "kohtalon määräämiä", kuten puoliso, lapsiluku ja kuolinpäivä - ehkä ammattikin. Luulin, että kun kiltisti elämme, niin vähitellen ne tulevat elämämmekin ovat helpompia - ja kyllä olenkin ollut kiltti tässä elämässä.

No nuo olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? Nykyhetkessä olemista/elämistä. Turha huolehtiminen pois. Luottaa siihen, että elämä kantaa, (vaikka ei olisi kovin hyvin kantanutkaan aiemmin). Valinnat pois - joku muu kai löytää meille ajoissa uuden kodin jne.....

Nyt vähän heikko hetki, mutta kyllä se harhaelämä taas pian helpottaa. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Sen verran lisäystä edelliseen viestiini, että koska minulla on lapsia, ja tiedän heidän joku päivä kysyvän näitä elämään liittyviä asioita, niin toivoisin osaavani vastata heille jotenkin niin, että vastaukseni mieluummin helpottaisi heidän totuudenetsintäänsä kuin vaikeuttaisi sitä.

Ennen minulla oli erilainen henkinen käsitys elämästä. Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää...

Luulin joku aika sitten, että karma toimii ja itse luomme elämämme ja valitsemme siihen asiat, ja että jotkut asiat ovat ns "kohtalon määräämiä", kuten puoliso, lapsiluku ja kuolinpäivä - ehkä ammattikin. Luulin, että kun kiltisti elämme, niin vähitellen ne tulevat elämämmekin ovat helpompia - ja kyllä olenkin ollut kiltti tässä elämässä.

No nuo olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? Nykyhetkessä olemista/elämistä. Turha huolehtiminen pois. Luottaa siihen, että elämä kantaa, (vaikka ei olisi kovin hyvin kantanutkaan aiemmin). Valinnat pois - joku muu kai löytää meille ajoissa uuden kodin jne.....

Nyt vähän heikko hetki, mutta kyllä se harhaelämä taas pian helpottaa. :)

Lue lisää

"mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia."

Tämä tulee läpi joissain kommenteissasi. Jos olisin enemmän mystiikan puolella niin sanoisin, että nyt en puhu sinulle vaan sille, joka sisälläsi kuuntelee ja yrittää ulos vapauteen. Ota siis syvä sisäänhengitys ja anna sen kuunnella hiljaa.

"Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää."

Kun puhuin aiemmin oivalluksista, niin ne eivät ole selkeästi erotettavissa toisistaan. Edellinen ja seuraava kulkevat päällekkäin ja tapahtuvat usein sarjoina pienempiä oivalluksia. Se, mitä kerrot epätietoisuudesta on reaktio johonkin oivallukseen, muutokseen sisällä.

Otan esimerkin. Kun ihmisen minäkuva (ego) saa kolauksen tai jopa häviää osittain, niin se harvoin menee kerralla kokonaan. Idea on sama kuin pistät kynällä paperiin reiän. Riekaleet lepattaa edelleen tuulessa vaikka oivallus on puhkaissut sen illuusion. Se ei ole puhdas reikä, tuuli ei vielä kulje vapaasti.

Ja kun oivallukset kulkevat sarjoissa ja päällekkäin, niin vaikka ego olisikin lähes poissa, niin taipumus rakentaa egoa ei vielä ole. Olemme eläneet pitkään sen kanssa ja se ei ollut kokonaan epämiellyttävää aikaa. Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla. Rakentamaan uuden egon tai edes jotain sen hajonneen tilalle.

Koska se on se mihin olemme tottuneet. Se on ollut se pysyvä pohja mistä kaikki päätökset ovat tulleet. Ja kun sitä ei ole enää, syntyy epätietoisuus: mitä nyt, mihin seuraavaksi? Tai kuten itse sanot...

"olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? "

Tämä nousee samasta taipumuksesta saada se reikä umpeen. Ja se, joka nyt toivottavasti edelleen kuuntelee minua, yrittää sanoa sinulle ja vinkkaa oikean kysymyksen: Kuka sitä kysyy? Koska se sisällä oleva haluaa olla vapaa, mutta vanhat taipumukset rakentaa olettamuksia ja teorioita turvallisuuden vuoksi -pistää se reikä umpeen- eivät halua sitä.

Kuuntele sitä sisällä olevaa, se tietää vastaukset jo.

Ja kun lähdin näköjään tänään tuolle mystikkolinjalle, niin sama asia runon muodossa, Kahlil Gibran:

Veljeni (sisareni), sieluni neuvoi ja valisti minua.
Usein on myöskin sinun sielusi
neuvonut ja opastanut sinua,
sillä olet kaltaiseni,
eikä meidän välillämme ole
mitään eroa lukuunottamatta sitä,
että minä ilmaisen sanallisesti sen,
minkä olet (jo) kuullut hiljaisuudessa.

Sarcisson kirjoitti:

"mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia."

Tämä tulee läpi joissain kommenteissasi. Jos olisin enemmän mystiikan puolella niin sanoisin, että nyt en puhu sinulle vaan sille, joka sisälläsi kuuntelee ja yrittää ulos vapauteen. Ota siis syvä sisäänhengitys ja anna sen kuunnella hiljaa.

"Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää."

Kun puhuin aiemmin oivalluksista, niin ne eivät ole selkeästi erotettavissa toisistaan. Edellinen ja seuraava kulkevat päällekkäin ja tapahtuvat usein sarjoina pienempiä oivalluksia. Se, mitä kerrot epätietoisuudesta on reaktio johonkin oivallukseen, muutokseen sisällä.

Otan esimerkin. Kun ihmisen minäkuva (ego) saa kolauksen tai jopa häviää osittain, niin se harvoin menee kerralla kokonaan. Idea on sama kuin pistät kynällä paperiin reiän. Riekaleet lepattaa edelleen tuulessa vaikka oivallus on puhkaissut sen illuusion. Se ei ole puhdas reikä, tuuli ei vielä kulje vapaasti.

Ja kun oivallukset kulkevat sarjoissa ja päällekkäin, niin vaikka ego olisikin lähes poissa, niin taipumus rakentaa egoa ei vielä ole. Olemme eläneet pitkään sen kanssa ja se ei ollut kokonaan epämiellyttävää aikaa. Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla. Rakentamaan uuden egon tai edes jotain sen hajonneen tilalle.

Koska se on se mihin olemme tottuneet. Se on ollut se pysyvä pohja mistä kaikki päätökset ovat tulleet. Ja kun sitä ei ole enää, syntyy epätietoisuus: mitä nyt, mihin seuraavaksi? Tai kuten itse sanot...

"olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? "

Tämä nousee samasta taipumuksesta saada se reikä umpeen. Ja se, joka nyt toivottavasti edelleen kuuntelee minua, yrittää sanoa sinulle ja vinkkaa oikean kysymyksen: Kuka sitä kysyy? Koska se sisällä oleva haluaa olla vapaa, mutta vanhat taipumukset rakentaa olettamuksia ja teorioita turvallisuuden vuoksi -pistää se reikä umpeen- eivät halua sitä.

Kuuntele sitä sisällä olevaa, se tietää vastaukset jo.

Ja kun lähdin näköjään tänään tuolle mystikkolinjalle, niin sama asia runon muodossa, Kahlil Gibran:

Veljeni (sisareni), sieluni neuvoi ja valisti minua.
Usein on myöskin sinun sielusi
neuvonut ja opastanut sinua,
sillä olet kaltaiseni,
eikä meidän välillämme ole
mitään eroa lukuunottamatta sitä,
että minä ilmaisen sanallisesti sen,
minkä olet (jo) kuullut hiljaisuudessa.

Lue lisää

Kiitos Sarcisson. Viestisi oli viisas ja jotenkin hämmentävän kaunis - sen vaikutus tuntui sydämeni kohdalla.

Muutamia viikkoa sitten ajattelin kuunnella itseäni. Tein hengitysharjoituksia ja meditoin - hetkessä menetin tunnun kehostani - siis en aistinut kehoani, ja oli jotenkin vaikea palata takaisin kehoon. Se vähän säikäytti, vaikka eihän ollut ensimmäinen kerta kun tuntui, että sulauduin johonkin.

Näin se varmaan on, kuten viisaasti sanot: "Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla".

On vähän sellainen olo, kuin olisin menettänyt osan itsestäni, enkä tiedä mitä, jos mitään tulee tilalle.

Mietteliääksi vetää, mutta en aio nyt analysoida - jospa saisin vastaukset sisältäni...

Kiitos runostakin :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Kiitos Sarcisson. Viestisi oli viisas ja jotenkin hämmentävän kaunis - sen vaikutus tuntui sydämeni kohdalla.

Muutamia viikkoa sitten ajattelin kuunnella itseäni. Tein hengitysharjoituksia ja meditoin - hetkessä menetin tunnun kehostani - siis en aistinut kehoani, ja oli jotenkin vaikea palata takaisin kehoon. Se vähän säikäytti, vaikka eihän ollut ensimmäinen kerta kun tuntui, että sulauduin johonkin.

Näin se varmaan on, kuten viisaasti sanot: "Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla".

On vähän sellainen olo, kuin olisin menettänyt osan itsestäni, enkä tiedä mitä, jos mitään tulee tilalle.

Mietteliääksi vetää, mutta en aio nyt analysoida - jospa saisin vastaukset sisältäni...

Kiitos runostakin :)

Lue lisää

Mietin, miksi Sarcissonin viesti hämmensi ja tuli tunne kuin sydänchakra olisi avautunut - ehkä sain vain merkin, että viestissä on vinha perä tai sitten se avasi minussa jotain.

Olen tuon "sydänchakrajutun" kokenut ennenkin esim. meditaatiossa tai vaikka tilanteessa, kun otan pienen vauvan syliin tai näen esim. todella kauniin maiseman tms.

Ennen kun sain selvänäkötilanteessa jotain erityistä viestiä, niin tuli niin voimakkaat kylmät väreet, että ihan puistatti. Minulla tuli pää kipeäksi kun tein selvänäkötulkintoja, joten lopetin sen lajin harrastamisen.

Minulla on eräitä vähän erikoisia unikokemuksia. Ne ovat vähän erilaisia kuin selkounet - niitäkin on ollut ja erilaisia kuin unihalvaus, siitäkin on pari kokemusta.

Olen kysynyt kolmella eri foorumilla, olisiko ihmisillä kokemusta vastaavista unista. Lähemmäs 100 ihmistä on unikyselyni lukenut, mutta kukaan ei ole vastannut mitään.

Mainitsen varalta, etten käytä alkoholia, enkä mitään lääkkeitäkään, eli uneni ei sellaisilla selity. En tosin edes tiedä, ovatko uneni outoja kun kukaan ei vastaa, mutta yksi unilaji on sellainen, josta muutkin ovat kirjoittaneet, eli että kuulee unessa kaunista laulua....

Wikipediastakaan en vastausta löytänyt.

Mietin, voisinkohan kirjoittaa ja kysyä niistä unista täällä, vaikka IOK-palsta onkin?

Onhan tämä ketju jo nyt levinnyt aihepiiriltään reippaasti - toivottavasti se on ok. :)

Oh, toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin. Nis on minusta merkittävä ja tärkeä opettaja, myös ajattelija. Kannattaa ehdottomasti lukea.

Vastaus itse on vähän vaikea. Sanotaanko, että meditaatiossa alkoi tulla sellaisia kysymyksiä ja kokemuksia eteen, joihin en löytänyt aluksi mistään vastausta. Tuli seinä vastaan. Zenin (ja filosofi Nagarjunan) kautta löysin sitten myöhemmin vastauksen, miten se seinä puretaan. Nis ja monet muut jäivät silloin vähän vahingossakin taka-alalle.

"et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan...siksi valinta on väistämätön "

Tämä on itseasiassa erinomainen vastaus. Tiivistää hyvin tuon alkuperäisen kysymykseni, koska vastaus on paradoksi. Hyvin zen, ja jos IOK:n avulla joku tuohon löytää vastauksen, niin hieno juttu!

Hmm... ??

enkelipallo: "IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla".

"näin ymmärtänyt": " ..Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön".

Mietin sitä "IOK-oppia", että ihminen voi valita egon ja pyhän hengen väliltä?
Mutta onko siis niin, että valinnat vain tapahtuu - mieli toimii ja valitsee jollakin tasolla joko egon tai pyhän hengen vai miten tämä nyt meneekään?

Miten nämä ihmisolennon ne valinnat, joita oikein harkiten teemme - ovatko siis näennäisiä valintoja tällä fyysiselläkin tasolla, eli valitsetpa miten tahansa, niin asiat kuitenkin tapahtuu, kuten tapahtuu esim jonkun muun "suuren suunnitelman mukaan" vai sen mukaan, miten olemme aiemmin luoneet, jonka mukaan asiat tapahtuu?

Kuten huomaatte en ole vielä lähellekään riittävästi tutustunut aiheeseen, ja olen myös vähän kärsimätön ja liian kiireinen. Pitänee alkaa lukemaan hitaammin ja ajatuksen kanssa näitä oivallisia tekstejä.

Kiinnostusta riittää ja näitä kysymyksiä ihan loputtomasti - mikä on sekin ihan turhaa tiedonkeruuta kuitenkin. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Hmm... ??

enkelipallo: "IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla".

"näin ymmärtänyt": " ..Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön".

Mietin sitä "IOK-oppia", että ihminen voi valita egon ja pyhän hengen väliltä?
Mutta onko siis niin, että valinnat vain tapahtuu - mieli toimii ja valitsee jollakin tasolla joko egon tai pyhän hengen vai miten tämä nyt meneekään?

Miten nämä ihmisolennon ne valinnat, joita oikein harkiten teemme - ovatko siis näennäisiä valintoja tällä fyysiselläkin tasolla, eli valitsetpa miten tahansa, niin asiat kuitenkin tapahtuu, kuten tapahtuu esim jonkun muun "suuren suunnitelman mukaan" vai sen mukaan, miten olemme aiemmin luoneet, jonka mukaan asiat tapahtuu?

Kuten huomaatte en ole vielä lähellekään riittävästi tutustunut aiheeseen, ja olen myös vähän kärsimätön ja liian kiireinen. Pitänee alkaa lukemaan hitaammin ja ajatuksen kanssa näitä oivallisia tekstejä.

Kiinnostusta riittää ja näitä kysymyksiä ihan loputtomasti - mikä on sekin ihan turhaa tiedonkeruuta kuitenkin. :)

Lue lisää

Hei!

Nimimerkki "näin ymmärtänyt" kirjoitti:

"valinnan hetki on väistämätön" tarkoittaa sitä, että sinä olet tässä unessa vain katsojana, et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan tai vaikuttamaan... kaikki vain tapahtuu niin kuin tapahtuu sitä se tarkoittaa. Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön.

Tähän valitsemisasiaan jos vielä joku vastaisi jotain, niin olisipa mukava.

Juha Pitkäsen, (joka käsittääkseni on hyvin perehtynyt IOK:iin) kirjassa Vapaus valita on harjoitus, miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta.

Ovatko valintamme täällä maailmassa tasolla 2 todellakin vain näennäisiä?

Minkä ammatin valitsen? minkä kodin? kenet puolisoksi? hankimmeko lapsia? lemmikin? miten päätän suhtautua tuohon epäkohteliaaseen ihmiseen? Siis ei valinnanmahdollisuutta?

Onko valintamme ennaltamäärättyjä sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi olemme kehittyneet, vai sen mukaan, millainen on karmamme?

Siis miten tämä menee? Help me please! :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Hei!

Nimimerkki "näin ymmärtänyt" kirjoitti:

"valinnan hetki on väistämätön" tarkoittaa sitä, että sinä olet tässä unessa vain katsojana, et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan tai vaikuttamaan... kaikki vain tapahtuu niin kuin tapahtuu sitä se tarkoittaa. Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön.

Tähän valitsemisasiaan jos vielä joku vastaisi jotain, niin olisipa mukava.

Juha Pitkäsen, (joka käsittääkseni on hyvin perehtynyt IOK:iin) kirjassa Vapaus valita on harjoitus, miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta.

Ovatko valintamme täällä maailmassa tasolla 2 todellakin vain näennäisiä?

Minkä ammatin valitsen? minkä kodin? kenet puolisoksi? hankimmeko lapsia? lemmikin? miten päätän suhtautua tuohon epäkohteliaaseen ihmiseen? Siis ei valinnanmahdollisuutta?

Onko valintamme ennaltamäärättyjä sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi olemme kehittyneet, vai sen mukaan, millainen on karmamme?

Siis miten tämä menee? Help me please! :)

Lue lisää

"miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta?"

Hmm, heitänpä ilmaan ajatuksen, että tämä ei ehkä ole oikea kysymys. Kysymys ei ole mielestäni,miten valita väärän ja oikean ratkaisun välillä. Oikeampi kysymys olisi kenties: miksi meillä on alunperin ristiriita niiden välillä? Tai miksi meillä ylipäänsä on tilanne, jossa meistä tuntuu että "minun täytyy valita"?

Sarcisson kirjoitti:

"miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta?"

Hmm, heitänpä ilmaan ajatuksen, että tämä ei ehkä ole oikea kysymys. Kysymys ei ole mielestäni,miten valita väärän ja oikean ratkaisun välillä. Oikeampi kysymys olisi kenties: miksi meillä on alunperin ristiriita niiden välillä? Tai miksi meillä ylipäänsä on tilanne, jossa meistä tuntuu että "minun täytyy valita"?

Lue lisää

Sarcisson: "Kysymys ei ole mielestäni,miten valita väärän ja oikean ratkaisun välillä. Oikeampi kysymys olisi kenties: miksi meillä on alunperin ristiriita niiden välillä?

Korvien välinen kovalevy tökkii, joten liekö tajusin lukemani - rohkenen vastata kuitenkin töpeksin tai en. :)

Toki olisi helppoa, jos mitään ristiriitaa ei olisi, jolloin egollani ei kai olisi paljonkaan enää valtaa, vaan luonnostani osaisin kaikissa tilanteissa toimia oikean mielen (Pyhän hengen) mukaan.

S: "Tai miksi meillä ylipäänsä on tilanne, jossa meistä tuntuu että "minun täytyy valita"?"

Juha Pitkänen, joka käsittääkseni on aika pitkällä havahtumisprosessissaan, kirjoittaa kirjassaan Vapaus valita:
"Havahtumisessa on kyse nimenomaan siitä, että opit löytämään itsestäsi oikea-mielisen tavan ajatella." JA "Opit oikean mielen suhtautumistavan ainoastaan harjoittelemalla sitä käytännössä.

Jos havahtuminen kiinnostaa, niin valintoja olisi kai viisasta tehdä, jos on Juhan kirjoituksia uskominen, ja siis mikäli olen oikein nuo lauseet ymmärtänyt. Toisaalta olen ymmärtänyt, ettei meidän tarvitse tehdä mitään voidaksemme havahtua/valaistua.

Nimimerkki "näin ymmärtänyt kirjoitti":
IOK:ssa olevasta "valinnan hetki on väistämätön" tarkoittaa sitä, että sinä olet tässä unessa vain katsojana, et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan tai vaikuttamaan... kaikki vain tapahtuu niin kuin tapahtuu..."

Eli ne valinnat, ammatti, kotipaikkakunta, puoliso, lapset jne. Emmekö tee valintoja ihmisolentona? Kuka se päättää ja valitsee kummalta paikkakunnalta sen kodin ostamme, kun on kaksi hyvää vaihtoehtoa.

Jos ne kaikki vain tapahtuu, niin kuin tapahtuu, niin onko siinä mitään logiikkaa mitä tapahtuu ja kenelle ja milloin?

Onko siis valintamme ennaltamäärättyjä sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi olemme kehittyneet, vai sen mukaan, millainen on karmamme?

Niin se minkä takia alunperin näitä lähdin tutkimaan oli lievittääkseni tuskaa ja saadakseni jonkinlaista rauhaa ja toivoa elämään.

Nyt jos edes suomentajat eivät tiedä mitä tekevät, niin aikamoisen sopan ovat keittäneet. Jos käsitteet ovat menneet sekaisin kymmeniä kertoja niin kuinka monta kertaa se on jo ehtinyt kertautumaan.

Ja vielä IOK. Siis kirja, joka on KANAVOITU ja sitä pitäisi sitten vielä uskoa. Kanavointi on mielestäni huuhaata.

kuka tietää mistään kirjoitti:

Niin se minkä takia alunperin näitä lähdin tutkimaan oli lievittääkseni tuskaa ja saadakseni jonkinlaista rauhaa ja toivoa elämään.

Nyt jos edes suomentajat eivät tiedä mitä tekevät, niin aikamoisen sopan ovat keittäneet. Jos käsitteet ovat menneet sekaisin kymmeniä kertoja niin kuinka monta kertaa se on jo ehtinyt kertautumaan.

Ja vielä IOK. Siis kirja, joka on KANAVOITU ja sitä pitäisi sitten vielä uskoa. Kanavointi on mielestäni huuhaata.

Lue lisää

Hei "kuka tietää mistään"

Varalta mainitsen, ettei nyt ole kirjoitettu mitään IOK-kirjan suomennukseen liittyvistä epäselvyyksistä, vaan erään toisen kirjan ja ihan yleisesti aiheesta mainittu.

Käännöskukkasten vaarahan on olemassa kun esim. ensin käännetään joku alkuperäinen teksti englanniksi ja sitten englannista suomeksi.

Voimia ja iloa Sinulle. Uskon, että jonain päivänä huomaat tämän hetkisten asioiden ja ahdistustenkin olleen tarpeellinen kokemus ja vieneet sinut parempaan näin ihmiselämäsi kannalta ja ehkäpä ihan laajemminkin ajatellen. :)

kuka tietää mistään kirjoitti:

Niin se minkä takia alunperin näitä lähdin tutkimaan oli lievittääkseni tuskaa ja saadakseni jonkinlaista rauhaa ja toivoa elämään.

Nyt jos edes suomentajat eivät tiedä mitä tekevät, niin aikamoisen sopan ovat keittäneet. Jos käsitteet ovat menneet sekaisin kymmeniä kertoja niin kuinka monta kertaa se on jo ehtinyt kertautumaan.

Ja vielä IOK. Siis kirja, joka on KANAVOITU ja sitä pitäisi sitten vielä uskoa. Kanavointi on mielestäni huuhaata.

Lue lisää

"Jos käsitteet ovat menneet sekaisin"

Johtuupi osin siitä, että etsiskelyssä on monta opettajaa ja kirjaa. Itse kun opiskelin sekä lännen että idän suuntauksia, niin siellä sen huomaa aika äkkiä.

Esimerkiksi sana "mieli" tarkoittaa usein ihan eri asiaa vaikkapa hindulaisuudessa ja IOK:ssa. Tilanne on sama kuin sana "poika" saa eri merkityksen suhteessa sanaan "isä" kuin sanaan "mies". Plus kun olettamukset itse maailmasta ja ihmisestä ovat erilaisia, niin niiden yhdistäminen tuottaa usein isoja ongelmia ja isoja väärinkäsityksen mahdollisuuksia.

Mutta noissa käsitteissä on vielä yksi isompi tekijä. Se on se, että ne ovat pelkästään käsitteitä. Sana viittaa johonkin asiaan. Ja se asia on usein oikeasti olemassa. Suru on sana, joka viittaa tiettyyn kokemukseen. Tuska on sana, joka viittaa tiettyyn kokemukseen. Sanat pelkästään kuvaavat noita kokemuksia. Jostain syystä me pyörittelemme mieluummin sanoja eestaas kuin varsinaisesti keskitymme niihin kokemuksiin.

Yksi parhaimmista neuvoista mitä koskaan sain buddhalaiselta opettajalta, oli tämä: "Älä usko mihinkään mitä joku sanoo tai luet jostain, ellei sinulla ole siitä henkilökohtaista kokemusta." Tahtoo sanoa, että paras tapa tutkia on tutkia itseään. Tutkia sitä tiettyä kokemusta tai ajatusta itsessään.

Tuo on tietysti se vaikeampi tapa. Me haluamme useimmiten ratkaisun, joka vie tuskan pois. Me emme halua tutkia tuskaa vaan paeta sitä. Ja kun emme koskaan ymmärrä sitä, niin pelkäämme sitä. Ja kun pelkäämme, olemme tuplasti kiinni siinä asiassa. Oravanpyörä.

Et ole ihan pihalla, voit ihan hyvin vaihtaa sanan tuohon. Mutta ennenkuin lähetät kääntäjälle valituskirjeen, niin se miksi hän on valinnut tuon "tietoisuus" sanan on ihan perusteltu ratkaisu. N. tekee hyvän opettajan tavoin "mielenkääntötempun" kirjoissaan.

Ekaksi N. kehottaa vastaamaan kysymykseen: Kuka minä oikeastaan olen? Ja jossain vaiheessa ihminen saattaa ymmärtää, että hän ei ole se mitä hän luuli olevansa (siis em. ego). Siitä syntyy kokemus, jota N. koskee termillä "I amness". Minä olen. Puhdas oleminen ilman illuusioita.

Sen jälkeen hän kyseenalaistaa myös tämän kokemuksen. Siihen tuo kirjan nimi viittaa. N. kehottaa menemään vielä syvemmälle, eli tietoisen kokemuksen taakse ja katsomaan mitä sieltä löytyy.

Eli tietoisuus ja absoluutti kaiken tietoisuuden takana. Tai tajunta ja absoluuttinen tietoisuus kaiken tajunnan takana. Molemmille löytyy perusteet.

Sarcisson kirjoitti:

Et ole ihan pihalla, voit ihan hyvin vaihtaa sanan tuohon. Mutta ennenkuin lähetät kääntäjälle valituskirjeen, niin se miksi hän on valinnut tuon "tietoisuus" sanan on ihan perusteltu ratkaisu. N. tekee hyvän opettajan tavoin "mielenkääntötempun" kirjoissaan.

Ekaksi N. kehottaa vastaamaan kysymykseen: Kuka minä oikeastaan olen? Ja jossain vaiheessa ihminen saattaa ymmärtää, että hän ei ole se mitä hän luuli olevansa (siis em. ego). Siitä syntyy kokemus, jota N. koskee termillä "I amness". Minä olen. Puhdas oleminen ilman illuusioita.

Sen jälkeen hän kyseenalaistaa myös tämän kokemuksen. Siihen tuo kirjan nimi viittaa. N. kehottaa menemään vielä syvemmälle, eli tietoisen kokemuksen taakse ja katsomaan mitä sieltä löytyy.

Eli tietoisuus ja absoluutti kaiken tietoisuuden takana. Tai tajunta ja absoluuttinen tietoisuus kaiken tajunnan takana. Molemmille löytyy perusteet.

Lue lisää

No voi hyvät hyssykät. Nyt en tiedä, olenko iloinen siitä, että Nis oli hyvä ope, vai harmittaako se.... Helpottaisi etsijää, (joka lienee se suurin este valaistumiselle), jos käännöksissä olisi tekstit niin kuin ne on lausuttukin, mutta eihän se ole edes mahdollista - hyväksymisen ja anteeksiannon läksy tämäkin. :)

Kiitos taas Sarcisson! :)

Löysin tuon englanniksi kirjoitetun kirjan, joten laitanpa tähän tuosta kirjasta lauseen. En tässä moiti kääntäjää, että hän olisi väärin kääntänyt, sillä ei hän välttis ole, kuten yhdestä kohdasta tätä ketjua selviää, mutta itse olisin kääntänyt tuon consciousness-sanan tarkoittamaan tajuntaa.

21. Marraskuuta, 1980 Nisargadatta
I told the consciousness, "It is you who is suffering, not I." If
consciousness wants to continue to suffer, let it remain in the body. If it wants to leave the body, let it.

Kääntäjän mukaan:
"Sanoin tietoisuudelle: ”Se olet sinä, joka kärsit, en minä.” Jos tietoisuus haluaa jatkaa kärsimistä, antaa sen jäädä kehoon. Jos se haluaa jättää kehon, antaa sen tehdä sen".

Jos joku vielä Nisan kirjoja suomeksi kääntää, niin toivoisin, että hän kääntäisi nuo sanat seuraavasti: consciousness = tajunta ja awareness = tietoisuus.

Koen, että noin päin kirjan sanoma on helpompi käsittää, mutta ehkä niin on vain omalla kohdallani - johtunee siitä, että luin ensimmäistä Nisan kirjaa englanninkielisenä (eteneminen oli paikoin hidasta).

Nyt suomenkielistä ja noin suomennettua Nisaa lukiessa pitäisi muuttaa ajattelu toisenlaiseen moodiin. :)

Hei kaikki Buddhalaisuuteen perehtyneet!

Tuntuuko tämä alla oleva teksti (Maharsi vastaa) vastaavan teidän käsityksiänne?

Kysyjä: Onko Buddhalainen näkemys sellainen, ettei ole jatkuvaa olentoa, joka vastaisi yksilöllisen sielun ideaan? Oikein vai väärin? Onko tämä sopusoinnussa Hindu-käsitteeseen jälleensyntyvästä egosta? Onko sielu jatkuva olento, joka jälleensyntyy yhä uudelleen ja uudelleen Hindulaisen opin mukaisesti vai onko se vain mielen taipumusten-samskarojen kokonaisuus?

Maharshi: Todellinen Itse on jatkuva ja koskematon. Jälleensyntyvä ego kuuluu alempaan tilaan, tosin nimellisesti. Se ylitetään Itse-oivalluksessa.

Jälleensyntymät johtuvat näennäisistä haaroittumista. Siksi Buddhalaiset kieltävät ne. Tässä hetkessä oleva tietämättömyys johtuu tietoisuuden (chit) samaistamisesta elottomaan (jada) kehoon.

Lupaan nyt rauhoittua näiden kysymysteni kanssa vähäksi aikaa. :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Hei kaikki Buddhalaisuuteen perehtyneet!

Tuntuuko tämä alla oleva teksti (Maharsi vastaa) vastaavan teidän käsityksiänne?

Kysyjä: Onko Buddhalainen näkemys sellainen, ettei ole jatkuvaa olentoa, joka vastaisi yksilöllisen sielun ideaan? Oikein vai väärin? Onko tämä sopusoinnussa Hindu-käsitteeseen jälleensyntyvästä egosta? Onko sielu jatkuva olento, joka jälleensyntyy yhä uudelleen ja uudelleen Hindulaisen opin mukaisesti vai onko se vain mielen taipumusten-samskarojen kokonaisuus?

Maharshi: Todellinen Itse on jatkuva ja koskematon. Jälleensyntyvä ego kuuluu alempaan tilaan, tosin nimellisesti. Se ylitetään Itse-oivalluksessa.

Jälleensyntymät johtuvat näennäisistä haaroittumista. Siksi Buddhalaiset kieltävät ne. Tässä hetkessä oleva tietämättömyys johtuu tietoisuuden (chit) samaistamisesta elottomaan (jada) kehoon.

Lupaan nyt rauhoittua näiden kysymysteni kanssa vähäksi aikaa. :)

Lue lisää

Sori, minä taas...

B:ssa on useampia tulkintoja jälleensyntymästä, ei taida olla mitään täysin eksaktia, yhteistä käsitystä. Jos yrittää löytää samantapaisen ajatuksen asiasta kuin N., niin...

B:ssa ajatellaan, että asioilla ei ole varsinaista essentiaa, olemusta (ei minää, ei ydintä) vaan asiat syntyvät keskinäisistä syy-seuraus-suhteista. Yksinkertainen esimerkki: kun sataa ja maassa on kuoppa, niin siihen syntyy lätäkkö, jossa on kiva pomppia. Mutta lätäkkö ei ole itsestään olemassa vaan syntyy olosuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta.

Ihminen on samanlainen lätäkkö, syntynyt erilaisista syy-seuraus-suhteista. Ja kun hän elää ja kuolee, hän on osa jonkun toisen ihmisen syy-seuraus-suhteita. Tätä voisi kuvata vertauksella, että kynttilän liekillä sytytetään toinen kynttilä. Uusi liekki ei ole sama, mutta ei myöskään täysin riippumaton tai eri edellisestä. Eli sieltä löytyy jatkuvuus, mutta jatkuvuudessa ei ole mitään yksilöllistä.

Sarcisson kirjoitti:

Sori, minä taas...

B:ssa on useampia tulkintoja jälleensyntymästä, ei taida olla mitään täysin eksaktia, yhteistä käsitystä. Jos yrittää löytää samantapaisen ajatuksen asiasta kuin N., niin...

B:ssa ajatellaan, että asioilla ei ole varsinaista essentiaa, olemusta (ei minää, ei ydintä) vaan asiat syntyvät keskinäisistä syy-seuraus-suhteista. Yksinkertainen esimerkki: kun sataa ja maassa on kuoppa, niin siihen syntyy lätäkkö, jossa on kiva pomppia. Mutta lätäkkö ei ole itsestään olemassa vaan syntyy olosuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta.

Ihminen on samanlainen lätäkkö, syntynyt erilaisista syy-seuraus-suhteista. Ja kun hän elää ja kuolee, hän on osa jonkun toisen ihmisen syy-seuraus-suhteita. Tätä voisi kuvata vertauksella, että kynttilän liekillä sytytetään toinen kynttilä. Uusi liekki ei ole sama, mutta ei myöskään täysin riippumaton tai eri edellisestä. Eli sieltä löytyy jatkuvuus, mutta jatkuvuudessa ei ole mitään yksilöllistä.

Lue lisää

Kiitos Sarcisson.

Ethän sano enää "Sori, minä taas..." sillä on tosi ihana, että sinä kuten myös enkelipallo ja muutkin täällä kommentoivat toisten kirjoituksia ja kertovat omia käsityksiään asioista - siitä on varmaan monille apua ja iloa - minulle ainakin.

On kiva saada myös tietoa esim. B:sta.

Huomasikohan lukijat, että nuo lainaukseni jälleensyntymistä olivat Ramana Maharsin ajatuksia, ei tällä kertaa Nisargadatta Maharaj:n, sillä hänhän ei käsittääkseni ole jälleensyntymiä juuri kommentoinut.

Jos Ramana Maharsin ajatukset kiinnostavat enemmän, (helpommin ymmärrettävää kuin esim. Nis...) niin tässäpä siihen linkki:

http://www.saunalahti.fi/~pentmant/Keskustelut.pdf

Hei enkelipallo. Kiitos kun selitit hyvin itsellesi ja meille muillekin tuon kohdan IOK/opettajan käsik. luku 4.

Yksi kohta herätti mietteeni: "Jossakin (mielessäni) on ne syyt tai ideat joita juuri minun on havaittava (minun maailmani) ja toimintani tuloksen näen parhaiten ystävieni reaktioina jolloin on mahdollista miettiä toimintaansa..."

Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)

Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.

Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?

Vaikka emme olisikaan todellisia, niin kyllä kipujen keskellä tuntuu harvinaisen todelta tämä elo.

Tuntuisi oudolta, että olisi ihan sattumanvaraista, että joku syntyy tänne vaikka sairaana ja kärsii koko elämänsä hirvittäviä kipuja vaikka köyhässä perheessä, ja lisäksi nälästä ja vaikka väkivallasta kärsien ilman mitään syytä.

Jotkut toiset taas saavat elää terveenä hyvissä oloissa, rakkauden ympäröiminä, monin eri taidoin varustettuina ja elämästään enimmäkseen iloiten. Kai tässä joku loogisuus täällä ilmenemisessämmekin pitäisi olla?

Mietiskelijä kirjoitti:

Hei enkelipallo. Kiitos kun selitit hyvin itsellesi ja meille muillekin tuon kohdan IOK/opettajan käsik. luku 4.

Yksi kohta herätti mietteeni: "Jossakin (mielessäni) on ne syyt tai ideat joita juuri minun on havaittava (minun maailmani) ja toimintani tuloksen näen parhaiten ystävieni reaktioina jolloin on mahdollista miettiä toimintaansa..."

Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)

Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.

Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?

Vaikka emme olisikaan todellisia, niin kyllä kipujen keskellä tuntuu harvinaisen todelta tämä elo.

Tuntuisi oudolta, että olisi ihan sattumanvaraista, että joku syntyy tänne vaikka sairaana ja kärsii koko elämänsä hirvittäviä kipuja vaikka köyhässä perheessä, ja lisäksi nälästä ja vaikka väkivallasta kärsien ilman mitään syytä.

Jotkut toiset taas saavat elää terveenä hyvissä oloissa, rakkauden ympäröiminä, monin eri taidoin varustettuina ja elämästään enimmäkseen iloiten. Kai tässä joku loogisuus täällä ilmenemisessämmekin pitäisi olla?

Lue lisää

Mitä suurimmalla lempeydellä suosittelen kurssin harjoituksiin tutustumista kun sinulla on tuota sinnikästä kiinnostusta. Nämä yksitäiset heitot tällaisella keskustelupalstalla jäävät niin vajaiksi.

mielelläni kuitenkin jatkan...
- Vaikka "kaikki" on harhaa on jokaisessa tapahtumassa - havainnossa - myös Jumala koska jokainen hetki on mahdollista käsittää sovitus ja anteeksianto, se on juuri se murto-osa sekunti se NYT hetki

nyt on mentävä-...

enkelipallo kirjoitti:

Mitä suurimmalla lempeydellä suosittelen kurssin harjoituksiin tutustumista kun sinulla on tuota sinnikästä kiinnostusta. Nämä yksitäiset heitot tällaisella keskustelupalstalla jäävät niin vajaiksi.

mielelläni kuitenkin jatkan...
- Vaikka "kaikki" on harhaa on jokaisessa tapahtumassa - havainnossa - myös Jumala koska jokainen hetki on mahdollista käsittää sovitus ja anteeksianto, se on juuri se murto-osa sekunti se NYT hetki

nyt on mentävä-...

Lue lisää

Kiitos ihanainen enkelipallo lempeästä suosituksestasi :)

Mietiskelijä kirjoitti:

Hei enkelipallo. Kiitos kun selitit hyvin itsellesi ja meille muillekin tuon kohdan IOK/opettajan käsik. luku 4.

Yksi kohta herätti mietteeni: "Jossakin (mielessäni) on ne syyt tai ideat joita juuri minun on havaittava (minun maailmani) ja toimintani tuloksen näen parhaiten ystävieni reaktioina jolloin on mahdollista miettiä toimintaansa..."

Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)

Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.

Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?

Vaikka emme olisikaan todellisia, niin kyllä kipujen keskellä tuntuu harvinaisen todelta tämä elo.

Tuntuisi oudolta, että olisi ihan sattumanvaraista, että joku syntyy tänne vaikka sairaana ja kärsii koko elämänsä hirvittäviä kipuja vaikka köyhässä perheessä, ja lisäksi nälästä ja vaikka väkivallasta kärsien ilman mitään syytä.

Jotkut toiset taas saavat elää terveenä hyvissä oloissa, rakkauden ympäröiminä, monin eri taidoin varustettuina ja elämästään enimmäkseen iloiten. Kai tässä joku loogisuus täällä ilmenemisessämmekin pitäisi olla?

Lue lisää

mietiskelijä kirjoittaa:
" Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)
Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.
Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?"

Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?

- kaikki ilmeneminen on harhaa toki jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
- kaikki ilmeneminen on Jumalasta jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
Siksi kukaan ei voi antaa anteeksi eikä uhrautua kenenkään puolesta koska kukaan ei voi nähdä mieleesi. Eli kuka tietää millä tasolla kysyt?

Saat vastauksia suoran kun alat ajatella mitä tulit kysyneeksi ja luotat.

On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee. Lopulta on ainoastan yksi vastaus - rakkaus.
- Rakasta itseäsi opit mitä rakkaus on sitten voit jakaa rakkautta, toimia rakkaudellisesti menneisyyden havainnosta riippumatta

Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus.
Näen sen minkä haluan nähdä. Esim. kauneus on katsojan silmässä.

Näet ongelmat juuri sillä tasolla millä mielellä katsot. Muistele "ensirakkauttasi" Missä oli ongelmat sillä hetkellä? oletan että silloin et nähnyt "ongelmia" Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi" Ongelmat näyttäytyvät sitä hienovaraisemmin minkä enemmän alat saada kokemusta anteeksianosta. Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat. Jonkinlainen vipurahasto periaate siis?

Silloin vihollisesi, sairautesi, on paras opettajasi.

Kaikkien ongelmien "Äiti" on usko Jumala eroon. Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan? kiitä lopputuloksesta joka on yhtä varma kuin Rakkaus eli Jumala.

enkelipallo kirjoitti:

mietiskelijä kirjoittaa:
" Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)
Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.
Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?"

Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?

- kaikki ilmeneminen on harhaa toki jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
- kaikki ilmeneminen on Jumalasta jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
Siksi kukaan ei voi antaa anteeksi eikä uhrautua kenenkään puolesta koska kukaan ei voi nähdä mieleesi. Eli kuka tietää millä tasolla kysyt?

Saat vastauksia suoran kun alat ajatella mitä tulit kysyneeksi ja luotat.

On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee. Lopulta on ainoastan yksi vastaus - rakkaus.
- Rakasta itseäsi opit mitä rakkaus on sitten voit jakaa rakkautta, toimia rakkaudellisesti menneisyyden havainnosta riippumatta

Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus.
Näen sen minkä haluan nähdä. Esim. kauneus on katsojan silmässä.

Näet ongelmat juuri sillä tasolla millä mielellä katsot. Muistele "ensirakkauttasi" Missä oli ongelmat sillä hetkellä? oletan että silloin et nähnyt "ongelmia" Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi" Ongelmat näyttäytyvät sitä hienovaraisemmin minkä enemmän alat saada kokemusta anteeksianosta. Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat. Jonkinlainen vipurahasto periaate siis?

Silloin vihollisesi, sairautesi, on paras opettajasi.

Kaikkien ongelmien "Äiti" on usko Jumala eroon. Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan? kiitä lopputuloksesta joka on yhtä varma kuin Rakkaus eli Jumala.

Lue lisää

Kiitos enkelipallo!

ep: "Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?"

Kyselin noita varmaan sillä mielellä, kuin moni sellainen kysyy, joka on vasta kuullut asiasta, että elämämme täällä on vain unta ja harhaa - epätodellista.

Itse jo aiemmin kyselin, mutta en saanut vastausta. Ahdisti se, että onko kaikki sinnikkäät pyrkimykset huolehtia rakkaistaan, muistakin ihmisistä ja vähän luonnostakin, olleet ihan turhaa, ja onko kaikki kärsimyksetkin olleet aivan turhaa (eli niillä ei ole maksettu karmaa), ja varsinkin mietitytti, miten valmistelen lapsiani tähän uutiseen, jonka he väistämättä joskus kuulevat.

Olin meditaatioryhmässä ja ohjaaja ja pari muuta Gary Renardia lukeneet kertoivat, että elämä on unta, eikä meitä ketään ole oikeasti olemassa, vaan kuvittelemme vain istuvamme siellä ringissä silläkin hetkellä. Muistan kun eräs äiti itkua pidätellen kysyi, että kun hän tästä ajaa kotiin ja katsoo sitä vauvaansa, niin eikö sitä oikeasti ole olemassa. Hänelle sanottiin ettei vauvaa ole. Itsekin olin tosi hämmentynyt - voi sanoa, että osin järkyttynyt.

Toivoisin, että näitä asioita voitaisiin kertoa toisin - jotenkin loogisemmin ja pehmeämmin.

Niin kai se on, että jos jonkun mielestä fyysisellä ilmentymisellä/ihmisenä elämisellä on joku tarkoitus ja karma taustalla, niin sitten on niin.
Ja jos toisen mielestä ei ole sitä tarkoitusta, niin hänelle tämä ilmentyminen on kai "sattuman kauppaa" tai mitä tahansa, mitä hän päättääkin tästä kaikesta ajatella.

ep:"On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee" Niinpä! :).

Mietiskelijä kirjoitti:

Kiitos enkelipallo!

ep: "Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?"

Kyselin noita varmaan sillä mielellä, kuin moni sellainen kysyy, joka on vasta kuullut asiasta, että elämämme täällä on vain unta ja harhaa - epätodellista.

Itse jo aiemmin kyselin, mutta en saanut vastausta. Ahdisti se, että onko kaikki sinnikkäät pyrkimykset huolehtia rakkaistaan, muistakin ihmisistä ja vähän luonnostakin, olleet ihan turhaa, ja onko kaikki kärsimyksetkin olleet aivan turhaa (eli niillä ei ole maksettu karmaa), ja varsinkin mietitytti, miten valmistelen lapsiani tähän uutiseen, jonka he väistämättä joskus kuulevat.

Olin meditaatioryhmässä ja ohjaaja ja pari muuta Gary Renardia lukeneet kertoivat, että elämä on unta, eikä meitä ketään ole oikeasti olemassa, vaan kuvittelemme vain istuvamme siellä ringissä silläkin hetkellä. Muistan kun eräs äiti itkua pidätellen kysyi, että kun hän tästä ajaa kotiin ja katsoo sitä vauvaansa, niin eikö sitä oikeasti ole olemassa. Hänelle sanottiin ettei vauvaa ole. Itsekin olin tosi hämmentynyt - voi sanoa, että osin järkyttynyt.

Toivoisin, että näitä asioita voitaisiin kertoa toisin - jotenkin loogisemmin ja pehmeämmin.

Niin kai se on, että jos jonkun mielestä fyysisellä ilmentymisellä/ihmisenä elämisellä on joku tarkoitus ja karma taustalla, niin sitten on niin.
Ja jos toisen mielestä ei ole sitä tarkoitusta, niin hänelle tämä ilmentyminen on kai "sattuman kauppaa" tai mitä tahansa, mitä hän päättääkin tästä kaikesta ajatella.

ep:"On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee" Niinpä! :).

Lue lisää

Noinhan se menee. On ihmisiä jotka sanovat juuri läheisensä haudanneelle että kuolemaa ei ole?!

Minkä noille sitten tekisi!?

Yli 30 vuotta siten poliisi tuli pyytämään, tulisitko tunnistamaan kun maantienojasta löytyi ruumis autoilijan yli ajamana, kun siellä uhrin kassissa oli vaimoni nimi ja osoite.

Illemmalla kun lapseni tulivat koulusta kerroin että tästälähin äiti katselee meitä tuolta "pilven syrjältä", mutta katselee kuitenkin.

Jokainen saa maljansa täytenä sanoi Sinuhe Egyptiläinen.

Jo lapsena minua kiinnosti: Miksi ihminen toimii kuten toimii, miksi kukaan ei toimi järkevästi? Vastauksenkin sain melko pian; kun juuri kukaan ei tiedä mikä on järkevää toimintaa.

Ei pelastus (elämä) voi olla ydinfysiikkaa. Maailmasta on jokaisen mahdollista selvitä voittajana. Ei voi olla Jumalan, eli minun itseni syvällisimmän viisauden tahto, että pitää ymmärtää ja opiskella jotain tajuttoman moninaisia energioita ja henkiruumiita ja niiden sitä ja tätä, värejä ja tsakroja ja keskittymismenetelmiä jotta olisi (itselleen) kelvollinen.

Siksi juuri Ihmeiden Oppikurssi kolahti minuun syvältä kun olin jo siihen ikään kahlannut liki kaiken mahdollisen Suomenkielisen eri oppisuuntia käsittelevän kirjallisuuden. Lisäksi olin tavannut ja kuunnellut kaikki Suomalaiset meediot ja tuottanut englannista lukuisen märän meedioita ja sitten löysin erittäin yksinkertaisen ja johdonmukaisen oppikurssin joka edellyttää "vain pientä halukkuutta!!" lisäksi meillä on Suomenkielinen välittäjä tavattavissa joka jo ennen Kurssin opiskelua kommunikoi kurssin sanoin ja ajatuksin, ja tekee sitä edelleen.

Kaikki on Täydellistä NYT

enkelipallo kirjoitti:

mietiskelijä kirjoittaa:
" Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)
Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.
Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?"

Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?

- kaikki ilmeneminen on harhaa toki jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
- kaikki ilmeneminen on Jumalasta jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
Siksi kukaan ei voi antaa anteeksi eikä uhrautua kenenkään puolesta koska kukaan ei voi nähdä mieleesi. Eli kuka tietää millä tasolla kysyt?

Saat vastauksia suoran kun alat ajatella mitä tulit kysyneeksi ja luotat.

On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee. Lopulta on ainoastan yksi vastaus - rakkaus.
- Rakasta itseäsi opit mitä rakkaus on sitten voit jakaa rakkautta, toimia rakkaudellisesti menneisyyden havainnosta riippumatta

Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus.
Näen sen minkä haluan nähdä. Esim. kauneus on katsojan silmässä.

Näet ongelmat juuri sillä tasolla millä mielellä katsot. Muistele "ensirakkauttasi" Missä oli ongelmat sillä hetkellä? oletan että silloin et nähnyt "ongelmia" Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi" Ongelmat näyttäytyvät sitä hienovaraisemmin minkä enemmän alat saada kokemusta anteeksianosta. Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat. Jonkinlainen vipurahasto periaate siis?

Silloin vihollisesi, sairautesi, on paras opettajasi.

Kaikkien ongelmien "Äiti" on usko Jumala eroon. Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan? kiitä lopputuloksesta joka on yhtä varma kuin Rakkaus eli Jumala.

Lue lisää

Mielenkiintoista ja monissa kohdin Kurssin mukaista pohdiskelua!
Kommentoin kuitenkin joitakin kohtia, miten ne Kurssissa esitetään:

- "Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi".

T(4, II, 11, 1-2): "Liian usein ei voida korostaa sitä, että havaintojen oikaisu (Anteeksianto, Tekemättömäksi tekeminen) on vain tilapäinen keino. Se on tarpeen vain siksi, että harhahavainnointi on tiedon este, kun taas oikea havainnointi on astinlauta tietoon."

Kurssin mukainen Anteeksianto, Tekemättömäksi tekeminen vrt. Harj(23) kohdistuu aina SYY-tasoon eli mielessä tallentuneina oleviin MENNEISIIN KOKEMUKSIIN eikä koskaan "ongelmaan", minkä havainnoimme tällä SEURAUS-tasolla, fyysisellä tasolla.
Mikään ongelma ei ilmene tyhjästä, vaan jokaisen taustalla on tavalla tai toisella mieleen tallentunut mennyt kokemus.
Tähän viittasit kirjoituksessasi: "Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus."

Anteeksiantoon liittyen olen tehnyt Kurssiin perustuvan ANTEEKSIANTO-VIDEON, kesto 13 min., mikä löytyy YouTube'sta hakusanalla Harry Tuominen.

- "Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat."

Tämä perustuu siihen, että on vain yksi ego, kuten on vain yksi Jumalan Poika. Me vain luulemme, että meillä on ihan ikiomat menneet kokemukset, mitkä muodostavat meidän egot, koska me luulemme olevamme erillisiä kehoja, yksilöitä.
Itseasiassa meidän menneet kokemukset ovat koko ihmiskunnan kokemusten joukossa, ja kun annamme anteeksi, niin Todellisuutemme, Henkemme tekee tekemättömäksi, pyyhkii ainakin yhden kokemuksen mielestä pois. Mutta se pyyhkiytyy pois myös koko ihmiskunnan kokemuksista, kollektiivi-tajunnasta. Siis kaikilla on mahdollisuus "hyötyä".

- "Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan?"

Tässä on kysymys samasta anteeksi annosta, mitä avasin tuossa ylemmässä osassa kommenttia, eli jokaisen ajatuksen taustalla on mennyt kokemus, minkä annetaan lupa pyyhkiä pois.

Ehkä sillä ei ole mitään väliä? Suurin osa tapaamistani IOK:n lukijoista käyttää sitä henkisenä oppaana. Sen mukaan mitä kukin kokee elämässä tärkeänä. Joku muu voi lukea filosofiaa, uskontoa tai tutkia tiedettä samalla tavalla. Selventääkseen itselleen joitain itselle tärkeitä kysymyksiä tai etsiäkseen elämäänsä merkitystä. Tai vain avatakseen mieltä erilaisille asioille.

Mitä väliä, jos homma toimii sille tyypille? Suurin osa meidän mielipiteistä ja olettamuksista lepää joka tapauksessa jonkin päällä, jonka vain hyväksymme annettuna?

"kanavointi on puppua"

Kuten tuossa ylempänä on eri nimimerkkien toimesta kerrottu kanavointi on sen arvoista kuin mikä tahansa opetus minkä arvon sille opiskelija antaa. On hankala sanoa sitä harhaksi tai totuudeksi kun jokaisella on se "vapaa valinta"

Omasta puolestani olen jo kauan kysellyt itseltäni mitä ymmärrän sanoman sisällöstä, jolloin on aivan tarpeetonta kysyä kuka tai miten sisältö on ilmestynyt tietoisuuteeni. Mika Valtari kertoi Sinuhe egyptiläisen kirjoitus rupeamasta. Oliko silloin kysymys kanavoinnista? Samoin ovat monet taiteilijat ja keksijät saaneet tietoisuuteensa erilaisia juttuja. Mistä tuollaiset ideat "pääsevät läpi" kurssissa on on juuri siihen vastaus, ja menetelmä harjoituksineen sen oppimiseksi.
Kurssi kertoo että muitakin tapoja on, mutta lopputulos on sama.

Ja sillä pohjalla tämä koko homma lepää..?

kysyjän, kanavointi...2.4.2014 23:19, puheenvuorosta - sisällöstä - tulee mieleeni mikä olisi oikea allekirjoitus tai oppiarvo kyseisen kirjan sisällön auktorisoimiseksi? Tai mikä olisi yleensä tietolähteen kirjoittajan henkilö tiedot missä tahansa asiayhteydessä. Täydellä vakavuudella suhtaudun näihinkin puheenvuoroihin tälläkin palstalla, sillätavoin luon harhaa tai totuutta pontevasti omalta osaltani.

ps. ota joku pätkä Ihmeiden oppikurssista ja mieti sen totuutta tai sisältöä. Tai mietitään porukalla.

Käsittääkseni myös esimerkiksi Raamattuun on kirjoitettu tekstejä, jotka joku on alunperin saanut ns. yliluonnollisella tavalla.

Raamatussa on kertomuksia, joissa Jumala puhui jollekulle jylisevällä äänellä on enkeleiden ilmestymisiä milloin minnekin, neitseellinen syntymä ja monenlaista mystistä tapahtumaa.

Jos nykyaikana joku alkaisi väittämään, että hänen takapihalleen tulla tupsahti enkeli ja sanoi niin tai että Jumala puhui hänelle ja kehoitti kirjoittamaan ylös 5 uutta käskyä, niin tällaista ihmistä pidettäisiin ihan höyrähtäneenä, mutta Raamattua monet pitävät jopa ylivertaisena ja uskovat sen sanomaan niin täysin, että noudattavat sen oppeja lähes kirjaimellisesti, eivätkä ollenkaan epäile sen sanomaa.

Raamatussa on paljon hyvää, ja moni saa siitä apua, lohtua ja iloa elämäänsä - niin minäkin olen saanut jossain vaiheessa elämääni, mutta en saanut siitä niitä vastauksia, joita tarvitsin.

Halusin tällä kirjoituksellani vain sanoa, että mielestäni aina tieto näistä "Jumalallisista asioista" on tullut myös jotenkin yliluonnollisella tavalla, joksi myös kanavointi lasketaan.

Jumalan luokse/Kotiin/Ikuisuuteen on monta polkua. Suotakoon jokaiselle se polku ja se tapa, joka hänelle parhaiten sopii. :)

Kiitos enkelipallo! :)

Eräiden aivotutkijoiden mielestä mieli onkin kehon ulkopuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Eräiden aivotutkijoiden mielestä mieli onkin kehon ulkopuolella.

Mieli ei ole kehossa, se on mielessä 👼