Olen ollut narsistinen ihmisen kanssa yhdessä parisen vuotta. Olen ollut aika lailla vietävissä ja huomaan että miehen seurassa minusta on tullut aika ajoin masentunut, varovainen ja iloton. Muutama viikko sitten sain jostakinnvoimia ja iloa itselleni takaisin ja annoin sen näkyä ja kuulua miehenikin läsnäollessa vaikka välillä oli tilanteita että en normaalisti olisi iloinen ollutkaan. Yhtäkkiä huomasin että mies alkoikin ruskistua minuun ja koitti monta kertaa peräjälkeen pikkuasioilla lytätä henkistä puoltani kasaan. Ja kun ei onnistunutkaan niin hän alkoi taas kerran kylmetä ja etääntyä. Mikä ihmeen reaktio tämä oli??
En siis ole ihan varma on hän todella narsisti mutta ainakin kovasti siltä vaikuttaa että ainakin mulle noita piirteitä on alkanut olemaan jo liikaa. Mutta kysymykseni oli että miksi hän reagoi ilooni tällä tavalla?
En siis ole ihan varma on hän todella narsisti mutta ainakin kovasti siltä vaikuttaa että ainakin mulle noita piirteitä on alkanut olemaan jo liikaa. Mutta kysymykseni oli että miksi hän reagoi ilooni tällä tavalla?
Vastaukset 33
Vanhimmat
En tiedä mutta niin ne tekee. He eivät kai jotenkin kestä että toisella ihmisellä on sellaista mitä heillä ei ole. Tai näin itse olen päätellyt. Tai sitten he haluavat kontrolloida uhrinsa mielialojakin.. Että he päättävät siitäkin oletko sinä iloinen tai onnellinen.
"En siis ole ihan varma on hän todella narsisti mutta ainakin kovasti siltä vaikuttaa että ainakin mulle noita piirteitä on alkanut olemaan jo liikaa. Mutta kysymykseni oli että miksi hän reagoi ilooni tällä tavalla? "
Kuule. Minäkään en ole varma, onko tapailemani mies narsisti, mutta 99%:n varmuudella hän on narsisti-psykopaatti. Jossain kohtaa vaan pitää viheltää peli poikki ja lopettaa arvuuttelu. Eli uhrin pitää päättää ihan itse, onko se toinen narsisti vai ei. Kukaan muu ei tule sitä sinun puolestasi päättämään. Saat odottaa ja arvuutella hamaan tulevaisuuteen eikä kukaan tee päätöstä sinun puolestasi.
On sama, kuin olisit hukkumassa mereen ja valittaisit, että varpaat kastuvat ja miten voisit estää, että varpaat eivät kastu, kun ihmettelet syytä miksi narsisti ei pidä toisen ilosta. Narsisti ei pidä mistään muustakaan. Koko narsistin olento on teeskennelty esitys.
Suosittelen sinulle käyntiä terveyskeskuksessa. Kerro siellä, että epäilet että seurustelukumppanisi on narsisti ja tarvitset tukea. Irtaannut sitten hänestä tai et, niin tarvitset apua aivan selvästi. Nykyaikainen terveydenhuolto on narsistiongelmasta perillä ja voit saada apua ja tukea.
Käänny myös Narsistien uhrien tuki ry:n puoleen. Googlettamalla saat puhelinnumeron ja vastausajan, jos haluat soittaa tukipuhelimeen.
Minusta tuntuu, että nukut ruususenunta, etkä tahdo herätä unestasi. Sinun on vain pakko herätä, koska köynnösruusujen piikit tuntuvat jo ihollasi.
Voit toki kirjoitella ja täältä voi tulla vastauksia yksittäisiin pulmiin, mutta mitä auttaa, jos tiedät, miksi narsisti ei pidä iloisista ihmisistä? Itselläni on käsitys, mutta se ei todellakaan muuta vallitsevaa olotilaa mihinkään. Et nimittäin voi tehdä asialle mitään. Narsistinen persoonallisuushäiriö on siksi ikävä vaiva. Et voi parantaa etkä muuttaa häntä. Ja se, että yrität tehdä itsestäsi sellaisen, että hän vain pitäisi sinusta, ei onnistu, koska mitä matalampana olet, sitä kovemmalle joudut.
Narsistin jäljiltä uhri voi olla lopulta tomuna.
Itsekin huomasin narsistisen ihmisen kanssa parisuhteessa ollessa jo kauan ennen eroa että jotain oli vialla, ja kyselin täällä netissäkin asiasta, ja minulle sanottiin suoraan että narsistilta hän vaikuttaa. En kuitenkaan halunnut myöntää asiaa itselleni. Olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä.. Pelasta itsesi.. Vaikket olisikin täysin varma, jos hänen käytöksensä tuntuu oudolta ja saa sulle huonon olon niin lopeta suhde ennen kuin rikot itsesi pahemmin.
MITEN VOIN OLLA VARMA ETTÄ TEEN OIKEIN? Ja kadunko myöhemmin? Hän osaa hyvinä hetkinä olla niin hyvä.
JUURI NOIN narsisti tekee, koukuttaa sinut niillä todella hyvillä hetkillä.
!Mitä tiukemmin olet koukussa, sitä harvemmin hänen niitä "tarvitsee käyttää" ja hän voi yhä vapaammin kohdella sinua kuin luutturättiä...
On aika itsestään selvää että narsisti on silloin onnellinen kun toinen on onneton ja päinvastoin. Tuskin kuitenkaan koskee mahdollisia vihamiehiä, itse ainakin toivon vihamiehilleni pelkkää pahaa ja olen onnellinen jos heillä menee huonosti.
Minä taas epäilen sitäkin, että narsisti olisi koskaan varsinaisesti onnellinen. Hän voi korkeintaan kokea huumaa ja vapaudentunnetta joissakin tilanteissa. Siis minun mielipiteeni, ei julkinen totuus.
"Hän osaa hyvinä hetkinä olla niin hyvä. "
Oikeastaan... Luulenpa, että se hyvä tunne nousee sinusta itsestäsi. Narsisti loukkaa sinua ja alistaa sinua. Lopulta hän vapauttaa sinua... eli lahjoittaa sinulle sinun omaa vapauttasi ja sinun omaa onneasi.
Narsisti on todellisuudessa kuivakka, tylsä ja yksioikoinen. Hän elää siitä, mitä hän imee toisista ihmisistä, uhreista. Hän imee lähdettä rappukäytävien yksinhuoltajista, jotka ovat pakotettuja kulkemaan samassa hississä, epätoivoisista alkoholistinaisista, jotka on tuomittu istumaan räkälöissä saalistettavina ja kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.
Narsistin alkaa oikeasti näkemään vasta kun on vapautunut hänestä niin paljon, että narsisti ei pysty enää lainkaan hämäämään.
Eli suoraan sanottuna, en usko, että narsistisi on lainkaan ihana, luulet vain. Samoin koin oman narsisti-psykopaattini ihanana aioinaan. Nykyään tajuan, kuinka äärettömän sokea ja kuuro olen ollut, kun olen häneen haksahtanut. Noin on sinunkin laitasi.
Et ole vieläkään vastannut siihen kysymykseeni, että oletko lukenut esim. Sam Vakninin kirjoituksia narsisteista, tai yleensä yhtään mitään.
Kristallipallosta: Et tule katumaan, mikäli selvität soppasi kunnolla. Tutustu narsistiasiaan ja omiin ongelmiisi, joita uskon olevan taustalla. Et ole myöskään valaissut omasta taustastasi mitään. Esitänpä kysymyksen: mitä vanhempasi ja sukusi ajattelee hemmostasi?
Mitenköhän paljon tuonkin toteamuksen taustalla on sääliä, jota narsku parka onnistuu niin taitavasti pehmeässä luonteessa herättämään? Koska eihän nyt kukaan ole täydellinen, kyllä se varmasti yrittää...
Minä uskon, että siinä on hyvin paljon sääliä ja avunantoa. Koska uhri kokee olevansa se paras ja ainoa, joka voi narsistiparan elämää elähdyttää... Kuinka ihanaa onkaan auttaa onnetonta...
Minäkin luulin aikoinani olevani melkein taivaasta laskeutunut enkeli, vain siivet puuttuivat mutta havinaa melkein jo kuulin... Huhhuh! Onneksi tuo on jo takana. Tajuan, kuinka onnekas olen, että olen jo jättänyt taakseni sen vaiheen. Kunpa löytäisin oikeita sanoja, joilla voisin auttaa ja varoittaa muita samassa tilanteessa olevia, eivätkä vielä tiedä, mikä heitä odottaa.
Samanlaista täällä lainatakseni tekstiäsi "Minäkin luulin aikoinani olevani melkein taivaasta laskeutunut enkeli, vain siivet puuttuivat mutta havinaa melkein jo kuulin.."
hänen mielestään, mutta lopulta olin vain läskiperse ja huora. sitä se jakso jankata uhkailujen lisäksi.
Narsku sanoi olevansa rasputin ja kaunis mies, josta naiset tykkää. Onko normaalia....
Minua ihmetytti se järjetön soittelu ja viestien määrä ja vainoaminen ja ikkunasta kurkkiminen, tarkistaminen.
Jos näki hymyilevät kasvoni, heti kommentoi...ihme kontrolli kokoajan päällä. Se oli varsinainen ilon pilaaja. Valokeilassa vain hän.
Jos sai minut kiukustumaan tai itkemään, kummasti naureskeli ja selän käänsi...niin outoa.
Teki kaikenlaisia narskujuttuja...täältä valjeennut muutamat jutut, mitä ne touhuaa.
Jaksoin aikani...ei kun pihalle. Läheiset ja POLIISI auttoi. Elämä jatkuu taas NORMAALINA
Psykopaatteja tutkittaessa on huomattu aivoissa rakenteelisia poikkeamia. Heiltä puuttuu siis resurssit ymmärtää ja tulkita toisten tunteit, siksi he eivät myöskään tunne sääliä, myötätuntoa, katumusta jne. niinkuin normaalit ihmiset. He voivat näytellä niitä ja esittää huipputyyppiä mutta vain jos se palkitsee ja siitä on hyötyä heidän tarkoitusperilleen.
Narsismi on myöskin persoonallisuushäiriö eli voi olla hyvin vaikea parantaa ( ellei mahdoton ). Kenenkään ei tarvitse olla toisen psykiatri varsinkaan ilmaiseksi, sitä varten on hyväpalkkaiset ammattilaiset. Alistuminen ei kuulu normaalin suhteeseen, hyvässä parisuhteesa iloitaan toisen onnesta ja hyvästä olosta.
Huomaan kirjoittajalla saman hädän ja hämmennyksen mitä minulla oli aikoinaan ex-poikaystäväni kanssa.. Minä päätin silloin etten kuuntele omaa intuitiotani enkä edes muita ihmisiä. Jouduinkin sitten kärsimään useamman vuoden, ja sekoitin elämäni ja varmaankin fyysisenkin terveyteni sen vuoksi. Joten oikeasti mieti.. haluatko pelastaa itsesi vai hänet. Se toinen ihminen ei ole sen arvoinen että tuhoat itsesi ja terveytesi. Narsisti voi ajaa uhrinsa vaikka psykiatriselle osastolle. Niin minullekin melkein kävi vielä eronkin jälkeen.. En tiedä mikä hänen lopullinen tavoitteensa oli. Sekoittaa mun pää totaalisesti vai tappaa.. Sitä saa miettiä. Ei niiden hulluudella ole rajaa ja jos tuollainen ihminen napsahtaa niin siinä saa varoa.
"Minä päätin silloin etten kuuntele omaa intuitiotani enkä edes muita ihmisiä. Jouduinkin sitten kärsimään useamman vuoden, ja sekoitin elämäni ja varmaankin fyysisenkin terveyteni sen vuoksi."
Minä päätin aikoinani kun aloin seurustella oman narsisti-psykopaattini kanssa, että hyppään tuntemattomaan... Hyppään koko sielullani tähän suurenmoiseen rakkauteen jonka olin vihdoinkin löytänyt... Jätin myös rakkaan harrastukseni, koska ajattelin, että se rakkaus jonka annoin harrastukseeni oli sekin pois narsisti-psykopaatilta. Voi hyvät hyssykät. Syöksyin täysillä uuteen iki-ihanaan suhteeseemme...
Sitten eräänä päivänä kaikki kostautui hyvin lyhyessä ajassa. Menetin narsisti-psykopaatin ja hän palasi salamavauhtia vanhaan elämäänsä, jota hän ei oikeasti ollut koskaan jättänytkään.
Minua ainakin useimmiten vituttaa, kun joku on iloinen. En ihan tarkkaan ymmärrä, miksi.
Olen ainakin ollut huomaavinani, että ihmiset saavat kyllä saavuttaa asioita, joissa minäkin olen onnistunut, mutta tunnen syvää vihaa, jos joku onnistuu sellaisessa, missä minä en ole onnistunut. Innostua ei saa mistään, mikä ei kiinnosta minua. Ylipäätään pidän tunteiden, etenkin positiivisten, näyttämistä jotenkin halveksittavana.
Olin hyvin herkkä pieni lapsi, jonka vanhemmat ilmeisesti mitätöinnillä ja vähättelyllä rikkoivat. Tiedostan omat ongelmani, mutten pysty muuttumaan. En ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että en hankkinut lapsia ja sosiaalisissa tilanteissa yritän olla pääasiassa hiljaa. Nyt kun mies ymmärrettävistä syistä lähti, en enää lähde uuteen parisuhteeseen, koska en osaa olla ihmisiksi. Vietän vapaa-aikani kotosalla TV:tä katsellen ja netissä roikkuen.
Miksi viestiäni on miinustettu - olisiko teillä joku vielä tehokkaampi ratkaisu tarjolla kuin noiden tunteiden kätkeminen ja kotiin eristäytyminen? Olen kuitenkin jo 10 vuotta tiedostanut ongelmani ja yrittänyt tehdä töitä muuttumisen eteen siinä onnistumatta.
Eikö ole sentään hyvä, että myönnän ongelmaisuuteni enkä kaada sitä muiden niskaan?
Mieluiten lopettaisin koko pahaisen elämäni, mutten uskalla.
No mitäköhän nuo tunteet ovat? Kateutta, katkeruutta, vihaa? Kuulostaa masennukselta. Taidat jo tietää mistä ne ovat sinulle syntyneet eli nyt pitäis keksiä onko asialle mitään tehtävissä. Minä en tiedä oletko narsisti tai voiko siitä parantua mutta noin yleensä en usko sellaisiin fataaleihin väittämiin kuin että mielenterveysongelmista ei voisi parantua tai oppia olemaan niiden kanssa jos itse tiedostaa ja tekee töitä asian eteen. Miten olisi terapia? Tarvitset oikeutuksen tunteillesi ja ennen kaikkea pitää opetella hyväksymään oma itsensä, omat heikkoudet ja huonot puolet ja opetella siitä huolimatta rakastamaan ja tukemaan itseään. Ei ole oikein kohdella toisia huonosti mutta sehän lähtee siitä että itsellä ei ole hyvä olla. Miksi muuten narsistikaan tuntisi niin paljoa vihaa ja kateutta kun toiset onnistuu. Itsensä parantaminen lähtee sisältäpäin.
Narsistit harvemmin on rehellisiä itselleen eikä heillä edes käy mielessä että HE voisivat olla narsisteja. Vika on aina jossain muussa joten siltä pohjalta et ihan narsistilta kuullosta. Masennus myös aiheuttaa noita tunteita.
Terapiaakin on kokeiltu. Ensi kertaa seitsemisen vuotta sitten puolentoista vuoden ajan ja parhaillaan on menossa kolmas vuosi uutta terapiajaksoa. En pysty pudottamaan naamiotani terapiakäynneillä, vaikka kuinka yritän, ja terapeutit ovat aina vakuuttuneita siitä, että olen hyvätapainen, fiksu ja kunnollinen ihminen. He eivät siis usko pelkkää kertomaani, koska en pysty sitä siellä näyttämään.
Tämänhetkinen terapeutti kuvittelee, että idealisoin eksän ja näen itseni vääristyneesti pahiksena, vaikka eksäni oli harvinaisen tasapainoinen ihminen, joka koetti taiteilla kanssani parhaansa mukaan.
No, voihan se olla niinkin että terapeutti ei ole sinulle sopiva. Tiedät itse senkin paremmin mutta jos et oikeasti koe siitä hyötyväsi niin vaihtoon vain. Tietty rankkaa aloittaa alusta tiedän... oma terapeutti ei kyllä tee minusta liikaa olettamuksia vaan kuuntelee aika tarkoin sitä mitä sanon ja ratkon ongelmiani pitkälti itse hänen avullaan. Se on hänen tarkoituksensakin ja sessio on hyvä hetki miettiä ydinongelmiani ja ratkaisuja niihin. Kaikkea en terapiassa kerro eikä oikeasti tarvitsekaan, vain sellaisia asioita ja sitä vauhtia kuin itselle on mukavaa ja hyödyllistä. Ei niitä kaikista kipeimpiä häpeäjuttuja tarvitsekaan kertoa jos ei siitä mitään hyötyä ole, kunhan se ei estä ratkomasta niitä suurimpia ongelmia. On minullakin tietynlainen naamari päällä aina julkisesti eikä se ole ongelma vaan suojamekanismi. Kaikilla sellainen on. Narsisteilla se vain menee todella överiksi ja oikea ihminen hukkuu sinne jonnekin.
Olet jokatapauksessa aika itsetietoinen joten älä unohda että se on isoin askel eteenpäin. Jos olet narsisti niin tekstisi ja rehellisyytesi perusteella olet kyllä edennyt vaikket sitä itse huomaisikaan.
Toinen mitä tulee mieleen on etsiä aiheesta kirjallisuutta tai etsiä toisten narsistien kertomia luettavaksi. Esim. experience project netissä.
Joo, suosittelen narua tai pitkää uintimatkaa.
Ilmeisesti negatiivisesti, arvon kieltävästi, tekohalveksivasti tai tosissaan halveksivasti, kuten suhtautuu niin helposti kaikkeen, mitä ei itse ole. Asettautumalla yläpuolelle, vain asettautumalla. :)
Arvon kieltäminen on heillä niin syvällä ja verissä, että se sujuu helposti. He voivat perustella ihan millä tahansa ja parissa minuutissa, miten tämänkin ja samoin tuonkin iloitsevan ihmisen persoonallisuus on täysin pilalla ja miten he ovat ihmisenä sillä tai tällä perusteella täyttä p*skaa ja roskaa. Ei merkitystä, mikäli samat perusteet löytyvät sinänsä mahtailijasta itsestäänkin.
Jos iloitset useinkin hänen nähtensä, hän saattaa alkaa kerätä piilovihaa sinua kohtaan viimeistään siitä syystä. Toisaalta hän voi kerätä sitä niin ahkerasti jotakuta muuta kohtaan, ettei huomaa sinua. Good 4 u! Jälleen kerran, eri asia toki, jos olet hovia tai jos naurat jollekin hänen keksimälleen muuta maailmaa alentavalle je ivaavalle huumorille. Näissä tapauksissa yksin ilo on suotavaa.
Mitäköhän vielä teet yhdessä miehen kanssa joka on mielestäsi narsisti? Asiat voivat mennä ainoastaan huonommaksi jos kyseessä on narsisti.
Narsisti ei kauheasti välitä toisten ilosta vaan haluaisi lytistää muut mieluummin alemmalle tasolle kuin hän itse. Tulee varmaankin kateelliseksi ja vihaiseksi ja rupeaa kehittelemään keinoa millä voittaa ja latistaa tämä iloinen ihminen.
Iloa ja onnellisuutta narsisti itse kun ei pysty tuntemaan. Kaikki tunteet on hyvin pinnallisia ja feikkejä. Narsistihan ihan parantuisi jos kykenisi itseään rakastamaan...
"Olen ollut narsistinen" on lauseesi alku....
Jotkut miehet eivät vain pidä typerästä hohottamisesta.
Ex puolisoni kuulemma ihastui iloisuuteeni. Sain hänetkin hyvälle tuilelle. Hän imikin minusta kaikki mehut, minun piti pidätellä häntäkin iloisena.
Kun oli minut saanut hurmattua miellyttävällä käytöksellään, tuli se hänen oikea luonne esille, kun oli saanut sen mitä halusi niin mitäpä minua enää miellyttämään.
Iloisuuteni olikin ennenpitkää "Mitä vittua sä siinä esität? Mä en tajua miks pitää muka olla hymy naamalla vaikkei naurata, tuo on sairasta".
Mitä iloisempi olin, sitä synkemmäksi hän muuttui.
Kun tuli ero, en todellakaan näyttänyt että kuinka se satutti. Silloinhan olisin tuottanut hänelle hyvää mieltä.
Kannattaisi varmaan lopettaa suhde, kun on noin pahaksi mennyt. Ehkä hän ei ole aidosti kiinnostunut, tai kenties sitten joku luonnehäiriö miehellä? Mikään rakkaus ei ole vuosien sairastelun, kärsimyksen ja kitumisen arvoinen. Kokemusta on. Löydät jotain parempaa, jopa itsekseen ollessa.
Narsismi on vakava psyykkinen sairaus. Narsistilla ei ole sellaisia tunteita, kuin ns. normaalilla psyykkisesti terveellä ihmisellä on.
Narsisti ei esim. Iloitse toisten iloitsevien kanssa, koska on niin itsekäs, että kaikki ilo mikä maailmassa on kuuluisi vain hänelle tai, jos toiset iloitsevat kokee narsisti, että häneltä on otettu, jotain pois eikä siten pysty iloitsemaan sosiaalisesti toisten kanssa.
Narsisti ei tunne empatiaa esim. Toista kohtaan, joka joutuu kokemaan surua, jonkin menetyksen tai kuoleman johdosta.
Narsisti on epääsosiaalinen ja erittäin itserakas.
Narsisti on tyrannimainen, jääräpäinen, pitää väkisin kiinni, jostakin ajatuksesta vaikka olisi todistetusti väärässä.
Narsisti on usein avioliitossa pettäjä ja muutenkin epäluotettava.
Narsistisen ihmisen luonne on osittain samankaltainen, kuin osittain autistisella, tai aspergersyndroomaisella.
Itse kärsin 18-vuotta avioliittoa täydellisen narsistisen vaimon vuoksi, lopuksi oli vielä 3.5- vuotta kestävät käräjöinnit avioeron päälle, mutta onneksi voitin kaikki ne 4 -eri syistä käräjöintiä, koska ne olivat narsisti vaimoni mielikuvituksessaan keksimiä syytöksiä minua viatonta, syytöntä miestä kohtaan.
Vaikka Akka hävisi keksimänsä syytökset käräjillä niin on hän sen jälkeen valehdellut keksimänsä asiat entisille ystävillemme juuri päinvastoin,
ja musta maalannut minusta syyllisen keksimiinsä asioihin. Vaikka käräjäoikeuden pöytäkirjat asiat toisin todistavat niin, eivät entiset ystävämme viitsi vaivautua lukemaan moisia papereita.
Akan sana on heille, kuin Jumalan sana, jota he pitävät totuutena. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että entiset ystävämme eivät ole liialla älyllä pilattuja.
Älykäs ja viisas ihminen ottaa asioista selvää ja saa siten totuuden selville.
Vanhat laulun sanathan kuuluvat näin: Valehtele sinä veli vaan kyllä sua uskotaan ja vaikka sen valeheksi vannotkin niin kyllä sua uskotaan.
Hei juttele sinä vaan kyllä sinut tunnetaan ja vaikka sen valheeksi vannotkin niin kyllä sua uskotaan...
Luultavasti olet entisten "ystävien" silmissä vaimonhakkaaja, juoppo, psykopaatti, valehtelija, tunnekylmä alistaja...., lista on loputon. Naiset ovat verbaalisesti ja sosiaalisesti taitavampia päinvastoin kuin miehet joilla sanat jää kurkkuun tukalissa tilanteissa. Ja tämähän tulkitaan sananlaskulla; "vaikeneminen on myöntymisen merkki".
No, onneksi on olemassa oikeus joissa vain todisteet ratkaisevat (ainakin niin pitäisi olla). Siellä hiljaisellakin miehellä on edes jonkinlainen mahdollisuus pärjätä päinvastoin kuin naisen ystäväpiirin ja sukulaisten muodostaman "juryn" edessä.
"Narsisti on tyrannimainen, jääräpäinen, pitää väkisin kiinni, jostakin ajatuksesta vaikka olisi todistetusti väärässä."
Tämä on kyllä välillä jopa huvittavaa kun ne niin kuvittelevat että tietävät kaikesta kaiken! Vaikka kuinka asiallisesti ja järkevästi selittäisit jonkun asian että se on jopa ihan tutkitusti todistettu niin ne vaan väittävät että ei ole "kyllä minä tiedän". Voi hyvänen aika. Ja tyrannejakin he ovat, pelollahan heidän pitää ihmisiä hallita koska eivät kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisen kanssa. On lähinnä säälittävää ettei ole muita keinoja kuin pelottelu, syyllistäminen tai manipulointi.
On olemassa miehiä jotka ovat tunne-ihmisä ja terveellä itsetunnolla varustettuja ja siksi iloitsevat kumppaninsa iloista ja ovat onnellisia jos kumppanikin on onnellinen jostain asiasta.Ottavat osaa iloon!!!
Sitten on olemassa miehiä jotka ovat jostain traumasta johtuen tulleet niin kateelliseksi toisen ilosta että se on kuin heiltä otettaisiin jotain pois jos läheinen,rakkain ihminen on iloinen ja onnellinen,kun he eivät olleet juuri se,joka sen onnen aiheutti! Olikohan nyt liian monimutkaisesti selitetty :)))
Kokemusta on .Oma avomies jälkimmäinen narsistisia piirteitä vahvasti omaava ja ystävämies on juuri se iloitsija,mutta onkin ulkomaalainen! He kun ovat empaattisempia ja iloisempia ja tunteikkaampia vaikka mitä suomimiehet väittäisivät!!Ystävinä mitä parhaimpia!
Tietenkin yrittää alistaa sut mielenpahoitukseen asti.Sehän on heidän olemassaolon tarkoitus nro 1.Narsistit ovat muistutus evoluutiosta,yleensä kaikki eläimet ovat narsisteja,eli heidän aivonsa todellakin ovat kehittymättömiä kokemaan positiivista empatiaa,negatiivista he kyllä kokevat.
Narsistit ovat yksi todiste raadollisesta evoluutiosta,missä vahvin määrää,valitettavasti kaikki jotka uskovat markkinatalouteen ja kapitalismiin ovat sellaisia.
Ja vielä valitettavampaa on se,että ns.amerikkalaiset ovat huipulla tässä ajattelu suunnassa,vaikka kuinka vapaamielisyyttä ajavatkin.
Mutta loppu peleissä korkeassa-arvossa oleva henkilö ajattelee kuitenkin,sorry olet omillasi,eikä välitä paskaakaan,jos jonkun epäonnisen tapahtuman johdosta elämäsi tuhoutuu.
Kyllähän siinä jonkinlaisia tunne-elämän ongelmia on ihmisellä jos olisi valmis jättämään heikommat kuolemaan nälkään ja jos ylipäätään ei tunne minkäänlaista myötätuntoa syrjäytyneitä ja heikkoja kohtaan. Ja tämä on ihan arkipäivää nykyään... Valitettavasti. Onneksi on kuitenkin niitä normaaleja, ja empatiakykyisiäkin ihmisiä vaikka välillä tuntuu että koko maailma on hullu kun on niihin hulluihin aivan liikaa törmännyt.