Syntien anteeksiantaminen tai siltä näyttävä toiminta on keskeinen osa puhujan suoritusta. Syntejä voi pyytää anteeksi sopivan tilaisuuden tullen esim. kättä nostamalla. Tämän jälkeen puhuja ilmoittaa, että synnit on annettu anteeksi.
Todellinen syntien anteeksiantaminen ei voi olla automaatti, jossa viikoittain keräännytään nostamaan kättä ja ajattelemaan, että siinä se taas oli.
Syntejä ei saa anteeksi kättä nostamalla. Synnit saa anteeksi armosta sen jälkeen, kun on katunut tekojaan. Katumus edellyttää myös sitä, ettei mielessä ainakaan sillä hetkellä ole ajatusta samojen syntien tekemisestä uudelleen seuraavalla viikolla.
Tätä asiaa olisi jokaisen syytä pohtia, ja puhujien pitäisi ottaa asia esille vaikkapa ennen anteeksiantoseremonian aloittamista.
Sellainen ajatus on väärä, että synnit nollataan kuin auton välimatkamittari bensa-asemalla, minkä jälkeen jatketaan taas.
Todellinen syntien anteeksiantaminen ei voi olla automaatti, jossa viikoittain keräännytään nostamaan kättä ja ajattelemaan, että siinä se taas oli.
Syntejä ei saa anteeksi kättä nostamalla. Synnit saa anteeksi armosta sen jälkeen, kun on katunut tekojaan. Katumus edellyttää myös sitä, ettei mielessä ainakaan sillä hetkellä ole ajatusta samojen syntien tekemisestä uudelleen seuraavalla viikolla.
Tätä asiaa olisi jokaisen syytä pohtia, ja puhujien pitäisi ottaa asia esille vaikkapa ennen anteeksiantoseremonian aloittamista.
Sellainen ajatus on väärä, että synnit nollataan kuin auton välimatkamittari bensa-asemalla, minkä jälkeen jatketaan taas.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä, synnit saa anteeksi automaattisesti. Syntimittari pysyy koko ajan nollilla. Se johtuu siitä, että Jeesus on ruuvannut sen nola-asentoon.
Miks oot näil sivuil jos et osaa muuta ku pelleillä? Toiki oli TOSI hauska vitsi.
Arvoisa Pius XII, olen ymmärtänyt, että kuolitte 1950-luvulla. En myös tietänyt teidän kirjoittavan Suomea.
Nyt kuitenkin kun elätte ja kirjoitatte hyvää Suomea, niin kertokaahan meille niistä natsi-mieltymyksistänne.
Vähä hauskaa.
ei ole koskaan jumalan valtakunnassa säästelty. Jokaisen puheen pääsisältö on ollut, niin kauas kuin jumalan valtakunnan historiaa tunnetaan, nimittäin evankeliumi syntien anteeksi antamisesta. Eikös se ole kuulijan omakohtaisesta uskosta kiinni, kuinka hän uskoo sen evaneliumin, jota saarnataan ilman mitään ehtoja. Eihän inhimillinen ihminen voi vaatia toiselta ihmiseltä mitään tekoja tai ulkonaisia merkkejä. Lahjaksi me olemme uskon saaneet, lahjaksi myös se on aina annettu. Minä olen seuroissa saanut omistaa syntien anteeksiantamuksen yleisestä saarnasta. Harvemmin tulee itse pyydettyä siunausta. Kyllä heikko uskoni tarvitsee vieläkin sitä, että saan vapaasti uskoa, ja pyytää anteeksi.
En missään tapauksessa kiistä syntien anteeksiantamista. Se mainitaan jo uskontunnustuksessa. En myöskään väitä, että anteeksiantamiselle olisi joitakin erityisiä ehtoja.
Tarkoituksenani oli lähinnä varoittaa synnin vähättelystä. Vaikka on helpottavaa saada synnit anteeksi, ei niitä voi vapaasti tehdä pitkin viikkoa. Synti on vakava asia ja ehdottomasti väärin. Synnin tekemistä on vältettävä kaikin keinoin.
Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää sitä, että edellisen viikon syntejä ei tarkoituksella toistettaisi. Tämä edellyttää välttämättä myös jonkinlaista pohdintaa siitä, minkälaisia syntejä on tehty.
Ihmisestä ei voi tulla synnitöntä, mutta synnittömään elämään pyrkimisen tulee olla keskeisesti tavoiteltava asia.
Syntien anteeksisaaminen on tällä hetkellä niin helppoa (käden heilautus), etteivät jotkut enää pidä syntiä kovin vakavana asiana. Syntiä saatetaan tehdä säännöllisesti ja aivan tarkoituksella ilman minkäänlaista katumusta. Tämä on varmasti väärin, ja asiasta pitäisi toistuvasti muistuttaa syntien anteeksiantamisen yhteydessä.
selvästi huomaa, ettei sinussa elävää uskoa ole
ihminen kokee uskon "sydämessään" ja uskoo "sydämestään". Jos on sellainen olo evankeliumin saannin jälkeen, että nyt taas syntiä tekemään, se ei ole jumalan mielen mukaista. Me ihmiset emme voi toisten sydämiä tutkia, emmekä säännöstellä armoevankeliumia.Yksi eriseurakin on lähtenyt tästä samasta asiasta. Se joka evankeliumin uskolla ottaa vastaan, on autuas eli onnellinen. Tämä on maailman kallein asia. Ainahan rukoilemme seuroissa, että evankeliumi saisi ruokkia meitä.
"Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja
joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."
Toisten sydämiä emme voi tutkia, mutta säännöstely onnistunee lainauksen perusteella.
Korostan vielä, että kehittämisen varaa on menettelytavoissa ja järjestelyissä. Itse asiasta ei tässä epäselvyyttä liene.
..että syntinsä saa anteeksi se joka niitä katuu.
Joka rikkomuksensa salaa se ei menesty mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Toisaalta ei olekaan ihmisen tehtävä analysoida lähimmäisensä syntejä. Vain omasta silmästä sitä tukkia kuuluu kaivella.
"Systeemi" pitää kuitenkin huolen siitä että anteeksi ei tipu sille joka ei kadu. Tarkoitan tällä sitä että kuuma levy polttaa kättä niinkauan kuin pidät kättäsi siinä vaikka kuinka vilkuttelisit samanaikaisesti toisella kädellä. Tästä ei pääse mihinkään. Mutta kenenkään kenenkään ei tarvitse pitää kättään kuumalla levyllä.