En ole itse hamstraaja mutta olen nyt lukenut jonkun verran aiheesta. joku asiasta tietävä voisi varmaan valaista, että liittyykö hamstraukseen tämän tilpehöörin ja tavaran levittäminen myös muille? Jos rappuun ja kellareihin alkaa ilmestyä ties millaista tilpehööriä ja tätä vielä esitellään ja tiedetään tasan tarkkaan mitä kenenkin kellarikoppiin on laitettu ja mitä sieltä on viety ja osa tavarasta vielä sellaista millä voi vahingoittaa toisia, niin saattako hamstraaja olla myös vaarallinen?
Hamstraus, tilpehöörit muillekin?
tilpehöörit jakoon
5255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun kämppis on hamstraaja. En malta odottaa että se muuttaa pois. Te olette ällöttäviä.
Mieheni yksi tekosyy hamstraamiselle on se, että hän joskus voi antaa hamstraamiansa tavaroita lahjaksi tai myydä niitä eteenpäin. Todellisuudessa tavarat kuitenkin jäävät vuosiksi pölyttymään nurkkiin.
Mulla kans ongelma hamstraajasukulaisen kanssa. Hälle tulee muutto ja joka paikka on niin hirmu täynnä tavaraa eikä oikein mitään saisi panna pois.
Siis ei auta vaikka asunto ois kuinka iso. Hän kyllä täyttää sen kuitenkin.
Mitä voin tehdä? Olen puoli vuotta puhunut muutosta. Hän ei ole tehnyt mitään tavaroille. Oisko nyt vain parempi jättää hänet yksin selviämään kaikesta?
Olen ihan loppu tän asian kanssa!
Em henkilö ei ole suvussani ainut hamstraaja.
Minulla taas on tosi vahva siivousvietti. Osaan lajitella, järjestää ja toimia suunnitelmallisesti. Siksi nää hamsterit ottaa minuun yhteyttä... Mut minähän vajoon ihan yhtä syvälle hamstraussuohon, jos jatkan tätä toimintaani.
Apua!!!
Oon hamstraaja, ja en ainakaan ite jaa... enkä koe todellakaan että olisin mitenkään vaarallinen...😂😂😂🤦🏼♀️ Se on vain niin, ettei sitä vaan voi ymmärtää jos ei vain ite ole hamstraaja... Mulla syy siihen on osittain ehkä se, että pelkään että joidenkin roskien väliin jää/tippuu jotain ja sitten lähinnä tavarassa ta joissain mitkä on tavallaan enemmän kun roskat on se, että ne on niitä sun ihan omia ja ehkä jotenkin säälittää laittaa ne sitten roskiin tai näin...-_-
Ja sitten että kaikki pitäis säästää niinku muistoks... syy mistä tää ainakin mulla johtuu, on että oon vähän kyllä aina ollu pikkusen tämmönen ja muutenkin tosi herkkä, niin sitten myin jossain mun tavaroita ja siitä joskus myöhemmin alko ahistaa että miks mä nyt meninkään sitten myymään niitä, itkin ja ostin jos mahdollista niin samanlaiset uudet, ja se helpotti mun oloa vähän... edelleenkin ahdistaa nuo samat asiat... sen jälkeen se on vaan pikkuhiljaa lähteny suurenemaan ja näin... joskus kun sitä vaan toivos, että olis mahdollisimman normaali... en uskalla jutella yhtään kenellekään tästä, en edes vaikkapa mun äidille, se ei vaan ymmärtäis ja tiiän varmaks et se alkas vaan pahentaa tilannetta mitä se nyt ikinä tekiskään... terveisin: kohta 14.v tyttö...🙄😕
Mieheni kerran ehdotti minulle Konmari kirjaa ja luin sen. Siellä oli hyvä neuvo, että tavarat pääsevät parempaan perheeseen, jos ne vaikka lahjoittaa eteenpäin. Nythän ne vain pölyttyvät nurkissa ilman minkäänlaista tarkoitusta. Itseänikin on omatunto alkanut soimaamaan, kun olen lahjoittanut lahjoiksi saatuja turhia tavaroita eteenpäin, mutta olen selvinnyt siitä ajattelemalla, että joku varmasti ilahtuu kyseisestä tavarasta ja että hänellä olisi sille enemmän käyttöä.