Ihmisyhteisö

Millainsen maailman haluaist rakentaa?
Kysymykseen millaisen elinympäristön ja ihmisyhteisön haluaisimme ei ole yksikäsitteistä vastausta. Se tulisi olemaan kaikkien mielestä erilainen.
Yhteisön johtajien pitäisi olla hyvin laajasti tietoisia hyvän ympäristön perusasioista ja ihmisten käyttäytymisestä.
Miten keidät valitaan onkin sitten jo ratkaisematon kysymys. Länsimainen demokratia, jossa kaikilla on yksi ääni johtaa ongelmiin. Edustuksellisessa demokratiassa johtaville paikoille pääsevät henkilöt jotka osaavat parhaiten manipuloida valtaväestöä ja liittoutua mediaa rahalla hallitsevien piirien kanssa. Tämä ilmiö ruokkii itseään ja johtaa siihen, että hallinnon päätökset suosivat valtaa pitäviä piirejä, mikä taas johtaa ympäristön ja valtaväestön kannalta huonoon lopputulokseen.
Mutta mikä olisi vaihtoehto? Hyvää ratkaisua tuskin onkaan, mutta vähän parempaa voitaisiin yrittää hakea. Jos olisi osittain suora demokratia ja kansalaiset saisivat äänestää niistä asioista joihin heillä katsottaisiin olevan tietopohjaa. Ennen vaaleja jokaisella ehdokkaalla pitäisi olla kolme yhteisesti hyväksyttävää teemaa joiden puoleta he situotuvat toimimaan ja tarvittaessa äänestämään eduskunnassa. Jolleivat edustajat pidä lupaustaan he astuvat syrjään. Heillä voisi muutuneen tilanteen tapauksessa olla vielä mahdollisuus pyytää kannattajiaan äänestämään hyväksytäänkö muutos. Asiat joissa voisi olla ennakko lupaus ennen vaaleja pitäisi olla mahdollisemman yksikäsitteisiä ja eduskunnan hyväksymiä kyseiseen kategoriaan, tässä pitäi varmaan rittää tietty vähemmistö, koska muuten se ei toimi. Kansanedustaja ja ministerin tehtävissä ei saisi olla palkkaan sidottua eläkettä, vaan kansaneläke, heillä voisi tietenkin olla eläke aikaisemmasta työelämästään. Hallinnolliset tehtävät pitäisi olla ns. kutsumustehtäviä, johin ei kannata pyrkiä rahan takia. Mahdollisimma suuret laajennukset suoraan demokratiaan olisivat toivottuja, mutta siihen osallistuvien hankilöiden tietämystä ja hahmotuskykyä olisi pakko jotenkin testata, muuten syntyisi surkeita päätksiä. Kuinka päätetään miten kansalaisia arvioidaan onkin stten niitä vaikeita asioita. Yleisesti ottaen pitäisi luoda ilmapiiriä jossa jokainen toimii parhaan kykynsä mukaan ja hyväksyy, että asiasta riippuen löytyy aina parempia ja huonompia. Kun valitaa maajokkue johonkin peliin siihen pääsevät vain parhaat, eikä ole mikään häpeä olla sellainen miksi on kasvanut. Mielestäni toisten kustannuksella eläminen on kyllä häpeä,jos tavoittelee sillä parempaa asemaa kuin mihin omilla kyvyllään pystyisi. Koko demokratian tai yleensä hallinnon ongelma olemme me itse. Jos kaikki Toimisivat omilla kyvyillään heille parhaiten soveltuvissa tehtävissä yhteisön tarpeiden mukaan, muuttuisivat hallinnon ongelmat ainoastaan yhteisön heikkouksista johtuviin ongelmiin ja yhteisö toimisi hyvän joukueen tapaan omien kykyjensä ylärajoilla.
Asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen, koska tavotteiden asettaminen riippuu yksilöistä, eikä siinä voida osoittaa absoluuttista oikeaa ratkaisua.
Mutta jos liiallinen lapsenomainen itsekkyys, pelkkä oman edun tavottelu ja siihen liittyvät lieveilmiöt saataisiin kitketyksi vähempiin ihmisyhteisö tai ihmisyhteisöt toimisivat lajin ja koko orgaanisen maailman kannalta paremmin.
Tämä on vain pinta raapaisu asiaan ja tietyiltä kohdin tarkotuksellisesti avoin. Miten edettäisiin niin, että riittävän suuri joukko tulisi mukaan miten pitää kiinni tunnetuista tosiasioista, sitä voisi joku pohtia.