Kun näin hänet ensimmäistä kertaa yhteisellä työpaikallamme, oli hän selin minuun. Siitä huolimatta ajattelin, että siinä on miehessä kaikki kohdallaan.
Hän oli mielestäni kiinnostava ihminen, mutta myös vaikeasti, ellei suorastaan mahdoton lähestyttävä. Siksi annoin olla, vaikka yritän aina uudessa paikassa hiukan tutustua kaikkiin työkavereihin. Ei minulla tuolloin muuta ollut mielessä, kuin normaali työkaverisuhde.
Muutaman seuraavan kuukauden aikana kuitenkin tapahtui jotain välillämme. Huomasin hänen katselevan minua aina tilanteen salliessa. Hän ei kuitenkaan hymyillyt minulle, emmekä puhuneet toisillemme. Työt eivät mitään kanssakäymistä edellyttäneetkään, mutta tilanne oli silti minusta outo, olinhan jo ehtinyt tutustumaan kaikkiin muihin talon työntekijöihin, ja kahvitauoilla löytyi aina juttukavereita. Huomasin, että hän on toki ainakin työoloissa pidättyväinen, mutta tuntuu suhtautuvan minuun suuremmalla varauksella, kuin muihin. Ymmärsin myös, että hän on varattu.
Mitä enemmän hän minua katseli, sitä enemmän jäin hänen katsettaan kaipaamaan. Jos satuimme lähekkäin, tai kauemmaksikin, tuntui jännite välillämme käyvän lähes sietämättömäksi. Muutamia pieniä työasioita ratkottiin yhdessä. Hämmennyksekseni tajusin, että olin kohdannut miehen, jonka seurassa koin selittämätöntä läheisyyttä ja onnea, sellaista jota en koskaan ennen ollut kokenut. Arvaatte miten kävi; ihastuin. Ehkä rakastuinkin.
Emme osaa olla luontevasti edes metrien päässä toisistamme. Hän ei puhu minulle, ellen itse aloita keskustelua jostakin työasiasta. Minä en kestä enää. Katseellaan hän kutsuu luokseen, muuten työntää pois. En voi ajatellakaan ketään muuta, mutta häntä en kuitenkaan koskaan saa. Menee tuskin sekuntiakaan, ettei hän olisi mielessäni. En haluaisi mennä töihin kitumaan, mutten myöskään voi olla poissa hänen läheltään. Yritän nyt olla vahva, enkä enää katso häntä silmiin.
Miten näistä tunteista pääsee eroon?
Hän oli mielestäni kiinnostava ihminen, mutta myös vaikeasti, ellei suorastaan mahdoton lähestyttävä. Siksi annoin olla, vaikka yritän aina uudessa paikassa hiukan tutustua kaikkiin työkavereihin. Ei minulla tuolloin muuta ollut mielessä, kuin normaali työkaverisuhde.
Muutaman seuraavan kuukauden aikana kuitenkin tapahtui jotain välillämme. Huomasin hänen katselevan minua aina tilanteen salliessa. Hän ei kuitenkaan hymyillyt minulle, emmekä puhuneet toisillemme. Työt eivät mitään kanssakäymistä edellyttäneetkään, mutta tilanne oli silti minusta outo, olinhan jo ehtinyt tutustumaan kaikkiin muihin talon työntekijöihin, ja kahvitauoilla löytyi aina juttukavereita. Huomasin, että hän on toki ainakin työoloissa pidättyväinen, mutta tuntuu suhtautuvan minuun suuremmalla varauksella, kuin muihin. Ymmärsin myös, että hän on varattu.
Mitä enemmän hän minua katseli, sitä enemmän jäin hänen katsettaan kaipaamaan. Jos satuimme lähekkäin, tai kauemmaksikin, tuntui jännite välillämme käyvän lähes sietämättömäksi. Muutamia pieniä työasioita ratkottiin yhdessä. Hämmennyksekseni tajusin, että olin kohdannut miehen, jonka seurassa koin selittämätöntä läheisyyttä ja onnea, sellaista jota en koskaan ennen ollut kokenut. Arvaatte miten kävi; ihastuin. Ehkä rakastuinkin.
Emme osaa olla luontevasti edes metrien päässä toisistamme. Hän ei puhu minulle, ellen itse aloita keskustelua jostakin työasiasta. Minä en kestä enää. Katseellaan hän kutsuu luokseen, muuten työntää pois. En voi ajatellakaan ketään muuta, mutta häntä en kuitenkaan koskaan saa. Menee tuskin sekuntiakaan, ettei hän olisi mielessäni. En haluaisi mennä töihin kitumaan, mutten myöskään voi olla poissa hänen läheltään. Yritän nyt olla vahva, enkä enää katso häntä silmiin.
Miten näistä tunteista pääsee eroon?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuullostaa tavalliselta ihastuneelta ukkomiheltä, näitä on nähty. Ei uskalla tai halua lähestyä sua mutta ei voi antaa ollakkaan. Sen kun tietäis miten ihastuksesta pääsee eroon, niin eipä tarvis ittekään käydä näillä palstoilla. :(
Vastaan kohta vähintään 40 kohdan listan, jota sinun ei pidä tehdä:
Olen narsisti ja roikun menneisyydessä. Ennen narsistidiagnoosiani, jonka olen itselleni asettanut, olen ollut normaali, joskin vakavasta masennuksesta kärsivä ihminen. En vain tiennyt, mistä ihmiset oikeasti puhuvat ja mitä he oikeasti tekevät.
Olen siis luullut tekeväni vain hyviä asioita, mutta se kääntyi pahaksi.
Mikä merkitys on vihalla ja onko se oikeutettua? Milloin?
Lista tulee ajan kanssa. Kunhan aika on oikea.
http://www.youtube.com/watch?v=EhjKU8NtgR8
Vastaan vielä, että nyt ei ole enää kyse ihmisestä tunteideni takana, vaan tunteesta. Mitä tehdä vihalle?
Mutta hän toimii esimerkkinä.
Ja kaikille "ujoille" ja hiljaisille tiedoksi, että saatte todella paljon ristiriitaisia viestejä ulkomaailmasta. Niin sain minäkin. Kaikki ihmisten oudot ja eriskummalliset letkautukset sain kokea, mutta he kertovat niissä letkautuksissaan omasta itsestään, eivät sinusta. Ihmisten on vaikea sietää hiljaisuutta.
Minun suojelukseni oli, että olin jo elämää nähnyt ja kokenut ja minulla on kokemus omasta itsestäni ns. tavallisena ja elämää nähneenä ihmisenä.
Miten sinä kun aika on kuvittelet, että letkautukset joita ihmiset kertovat olisivat sinusta. Ihmisestä itsestäänhän letkautukset aina lähtee. Tunnekuohuissa ihmiset tosin saattavat sanoa asioita hassusti. Mutta ajanmyötä vaikka tunteet vahvistuisivat tulee ehkä harmonisempi ja tasapainoisempi olo ja voihan ihmisen elämässä olla muunlaisiakin vastoinkäymisiä. Ei tuollaiset asiat oikeesti selviä kuin rehellisesti puhumalla. Ei ujous ole huono asia, mutta kannattaa rohkaistua puhumaan toiselle voihan se toinenkin olla ujo ja pahkäillä mielessään vaikka mitä.
Kyllä se niin vain on. Se vain on näin ja sitä ei ymmärrä kuin ihminen joka sen on joskus kokenut. Mistään tunnekuohuista tässä ei ole kyse. Kyse on ajatuksista, joita he ovat päästäneet suustaan kun eivät ole kestäneet hiljaisuutta. Ovat ns. "oittaneet vastuun" puhumalla toisen puolesta ja päälle, lähinnä itsestään.
Eikä todellakaan ole kyse mistään toisen puolen ujoudesta, vaan suuresta päällepäsmäryydestä ja herkkyyden puuttumisesta!!!!
Ja nyt en edes puhu ihmisestä mistä tänne kirjoitan vaan suoranaisesta palautteesta, joita nämä ekstovertit ovat ottaneet harteillensa.
http://www.youtube.com/watch?v=V5CH9fB5_6s
Niin he puhuvat iysestään , mutta juuri hiljaisuuden ja vastavuoroisuuden puutteen herättämässä oudossa tilassa, joita ei täytä puhe: He täyttävät sen omalla epävarmalla tunteella, puheella, joita hiljainen ihminen heissä herättää!
Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, puhu säästä!
Kovin ristiriitaista, eikö, mutta totta!!!
Voisin laittaa tähän satoja kommentteja ajasta, jolloin olin se outo ja erikoinen, millaista palautetta sain ihmisiltä persoonani herättämistä tunteista. Kaikki eivät suinkaan olleet huonoja, vaan ne helmet kyllä erottuivat sieltä. Ne, joilla oli oikeasti sydän paikallaan ja sietivät hyvin erilaisuutta, käytös oli kontekstissa muun olemuksen kanssa.
Sellaiseen ihmiseen voi luottaa!
Sehän on hienoa, että tiedostat millainen olet ja olet kokenut asioita ja sinulla on elämänkokemusta. Sehän on tosi hyvä juttu, ymmärrät paremmin varmaan muitakin. Mun täytyy tunnustaa, että en täysin ymmärtänyt tekstiäsi oli hieman ristiriitaista. Selventäisitkö sitä hieman, vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta?
Jos joku puhuu toisen puolesta niin ei vaikuta kovin terveeltä. Mutta niin ihmisethän pyrkivät täyttämään hiljaisuutta sanoilla, vaikka säästä keskustelemalla. Jotkut ovat tässä parempia kuin toiset. Mut ei kumpikaan huono. Mut todellisen läheisen ihmisen ja ystävän tiedät siitä, että te voitte olla samassa seurassa lähekkäin ilman että puhutte toisillenne mitään. Tähän vaaditaan yleensä jo hyvää toisen tuntemusta. Ja muutenkin hiljaisuus on joskus hyvästä se vapauttaa muut aistit.
Niinpä, jospa ihmiset keskustelivat vaikka säästä, mutta ei! He täyttävät hiljaisuuden............. empäs kerrokaan! Ne teot ja sanat ja koko uhkuva olemus ovat minulla täällä sydämessäni ja sieluuni poltettu. Kaksinaamaisuuden paljastavana ähäkuttina. Seuraavan kerran ME katsomme kaikki yhdessä, miten ne sanat kannattaa asettaa! Oli se se verran kova koulu! Ja he tietävät, he tietävät tai eivät edes aavista mitä minä heistä tiedän.
Eikä minulla ole mihinkään läheiseen ystävyyteen eikä edes ihmisyyteen mitään tarvetta heidän kanssaan. He ovat jo näyttäneet minulle todellisen "sydämensä"
Leivo sinä palutemallisi parempaan hampurilaiseen.
Hyvä "kun aika on.", tilanteesi ei sovi omaani oikein mitenkään. Ihastukseni kohde ei taatusti ole narsisti, enkä myöskään minä.
Useimmiten on hyvä puhua asiat halki. Tällä kertaa se ei vaikuta järkevältä, sillä emme yleensäkään puhu toisillemme. Haluan myös säilyttää tietyn asiallisuuden välillämme, jotta pystyn tarvittaessa työskentelemään hänen kanssaan.
Joo ei se puhuminen kannata. Älä nyt ainakaan yritä mitään saatanan tyhmää hänen kanssaan.
Ei mikään pässi kannata olla, jotta työkuviot mahdollistuu.
Tarkennuksena vielä että puhun HEISTÄ, en sinusta! Oi pyhä maailmankaikkeus. Se ei ilmeisesti tullut selväksi tai sitten tulkitset asioita vähän yksioikoisesti.
Minun narsismissa on havä ja paha.
Ovat ne hyvät AIKUISET
ja sitten on se muu musta, harmaa sakea liete, joka luulee tietävänsä, mutta eivät tiedä sitä mitä EIVÄT tiedä! Tämä on todella vaarallisen tyhmä joukko ja pyörittävät tätä populaatiota suurin sanakääntein, itsevarmoina ja kaikentietävinä. Koulujen käyntikään ei tavallisesti tuo viisautta sinne harmaalle alueelle.
Mikä olisi heille hyvä pysäytys? Suorat sanat riittävän viisaasti ja taidokkaasti vai usko siihen että valtaosa sopeutuu heidän aiheuttamiin tunnekuohuihin esim. työpaikoilla? Ja he lulevat olevansa...jälleen kerran?
http://www.youtube.com/watch?v=NwNzYJuXzZY
Ei millään pahalla, mutta tekstisi on sekavaa ja sitä on todella vaikea ymmärtää. Omaan kuviooni tai onnettomaan ihastukseen ylipäätään, jota tämä ketju käsittelee (tai ainakin sen pitäisi ), ei kuulu ketään heitä.
No käsittele sitä sitten. Mä kommentoin, enkä narsismilleni uskollisena edes yritä ymmärtää mitä sä oikein puhut!
http://www.youtube.com/watch?v=6M4YVibn5pQ
NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI
JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!!!
Vain 3 minuuttia ja tulet
hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän
kertoi,että hänen
toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ
FUSKAA!!!
Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
Ota esille kynä ja paperia:
Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi,
valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet
ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!
1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.
2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä
tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.
3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden
vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.
4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa
nimet(esim.ystävät, perhe jne.).
5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden
8, 9,10 ja 11viereen.
6. Ja nyt, toivo jotain.
Tulokset tulossa!
Tässä avain tähän kaikkeen:
1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle
henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.
2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota
rakastat.
3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta
pidät kovasti mutta et
oikein ota hänestä selvää
4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.
5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut
erittäin hyvin.
6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa! 6 tuo sinulle
onnea.
7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön
kanssa.
8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.
9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja
ajatuksistasi.
10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi
elämään.
Lähetä tämä viesti eteenpäin 10 henkilölle tunnin
kuluessa siitä, kun
olet sen itse lukenut. Silloin toiveesi toteutuu. Ellet
lähetä käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
Erittäin merkillistä,
mutta se tuntuu
toimivan!!!
En tehnyt testiä :D
Mulla tuo olisi ollut täysin mahdoton :) Johtuen jo ihan sukulaisuussuhteista.