Kuten otsikosta voi päätellä, olen kärsinyt seksuaalisista harhaluuloista. Epäilin jokaista vanhempaa mieshenkilöä pervoksi joka puhui nuoren naisen kanssa. Tilanteesta riippumatta. Harhat ottivat vallan niin kaupungilla kuin koulussakin. Asia johti siihen että aloin itse käyttäytymään näiden harhaluulojen mukaan. Ylikorostunut seksuaalinen ajattelu näkyi samankaltaisesti käytöksessä. Olin alkanut olla ahdisteleva naisille ja vihamielinen miehille. Tilanne kärjistyi
seksuaaliseen häirintään asti. En kuitenkaan onneksi koskenut fyysisesti kehenkään tai ajautunut tappeluun. Sekin on kyllä varmaankin tuurin kauppaa, sillä elin harhojeni vietävänä. Varmaa on kuitenkin että olin ahdistava ja pelottava. Asiasta on nyt kulunut vuosia. Pakkohoitolähetteen ja lääkityksen alettua toimia iski syyllisyydentunto. Aloin onneksi vapautua harhoista ja ymmärtää mihin olin syyllistynyt. Yhä edelleen olen asiasta äärimmäisen ahdistunut. Olin myös pitkään vakavasti masentunut. Tuntuu ettei asiaa pysty mitenkään hyväksymään osana omaa historiaa, vaikka tiedänkin olleeni todella huonossa kunnossa. Todella sairas aina kuuloharhoja myöden.
Miten te muut jotka olette kärsineet harhoista, miten te olette oppineet asian kanssa elämään? Onko teillä kenties vastaavanlaisia kokemuksia sairaudesta tai sen jälkimainingeista kuin minulla?
seksuaaliseen häirintään asti. En kuitenkaan onneksi koskenut fyysisesti kehenkään tai ajautunut tappeluun. Sekin on kyllä varmaankin tuurin kauppaa, sillä elin harhojeni vietävänä. Varmaa on kuitenkin että olin ahdistava ja pelottava. Asiasta on nyt kulunut vuosia. Pakkohoitolähetteen ja lääkityksen alettua toimia iski syyllisyydentunto. Aloin onneksi vapautua harhoista ja ymmärtää mihin olin syyllistynyt. Yhä edelleen olen asiasta äärimmäisen ahdistunut. Olin myös pitkään vakavasti masentunut. Tuntuu ettei asiaa pysty mitenkään hyväksymään osana omaa historiaa, vaikka tiedänkin olleeni todella huonossa kunnossa. Todella sairas aina kuuloharhoja myöden.
Miten te muut jotka olette kärsineet harhoista, miten te olette oppineet asian kanssa elämään? Onko teillä kenties vastaavanlaisia kokemuksia sairaudesta tai sen jälkimainingeista kuin minulla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatkokysymykseksi vielä teille kaikille selväjärkisille, jotka tänne skitsofrenia palstalle olette eksyneet kysyisin seuraavaa: oletteko te kyenneet ohittamaan mahdollisesti tapaamanne harhaisen ihmisen aiheuttaman häirinnän vai onko se jäänyt kalvamaan teitä? Entä pystyttekö antamaan tosissaan anteeksi teon, joka on tehty ymmärrystä vailla mikäli tekijä sitä tajuaa myöhemmin katua ja pyytää anteeksi?
On ERITTÄIN TÄRKEÄÄ, että syöt lääkkeitä täsmälleen niin kuin niitä kuuluu syödä, aina. Ja että jos edes vähänkin tulee kummia ajatuksia, kerrot niistä lääkärille tai hoitajalle, aina. Kerro tästäkin syyllisyydestä heille mitä tunnet. Psykoosi kun voi aiheuttaa kaikenlaisia oireita, vahingollisiakin. Kerrothan siis AINA ammattilaiselle jos vielä sellaisia ym tulee mieleen. On todella tärkeää, ettei sellainen enää toistu. Et selvästikään ole paha ihminen, et tainnut olla oma itsesi toimiessasi väärin ja sairaalla tavalla. Sinun kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin ja itsesi kuntouttamiseen. Ole aina täysin avoin sinua auttaville ihmisille. Onneksi on lääkkeitä, jotka auttavat ja näihin sairauksiin yritetään kehittää entistä parempia hoitoja. Toivon sinulle kaikkea hyvää, pidä hyvää huolta itsestäsi! Olet arvokas ihminen ja ansaitset hyvän elämän!
Pahoja ja hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan. On vain ihmisiä, joilla on hyvin yksilöllinen kokemustausta ja geneettinen perimä. Perimän, kokemusten ja onnettomien sattumusten summana (esim. epäpätevä terapointi tai väärä lääkitys) ihminen voi vahingoittua henkisesti ikävin seurauksin. Lääkkeet eivät ole autuaaksi tekevä asia. Tärkeintä on kasvattaa omaa henkistä kapasiteettiä tervehdyttävässä ympäristössä.
Aloittaja kertoi perin vähän omasta taustastaan, hän kertoi siitä mitä hän psykoosissa oli kokenut. Emme tiedä mikä psykoosiin johti: huumeet ? lääkitys ? valvominen ?
Psykoosi on rankka kokemus niille, jotka sen ovat kokeneet. Aloittajan kannattaisi "kovettaa" itseään sen verran, että ei mieti niitä asioita, joita psykoosissa on tapahtunut. Monet nimellisesti "terveet" ihmiset aiheuttavat muille ihmisille paljon surua ja tuskaa ilman pienintäkään tunnontuskaa. Mennä porskuttelevat vaan iloisesti eteenpäin. Esimerkkinä mainitsen hoitovirheitä tehneet lääkärit, masennuslääkkeitä määräävät psykiatrit ja tunaroivat yritysjohtajat.
Kiitos asiallisista vastauksista. Koen teidän molempien olevan osaltaan oikeassa. Mennyttä ei saa tekemättömäksi ja sen loputon vatvominen on haitallista pyrkimykselle palata sosiaaliseen elämään. Järjellä näin päättelen, mutta tunteen tasolla kamppailen yhä menneisyyden "peikkojen" kanssa. Luotan kyllä lääkäreihin ja sairaanhoitajiin joiden kanssa keskustelen säännöllisesti. Nyt myös tästä kiusallisesta asiasta. Kiitos siis! Yhdessä hoitotahon kanssa ollaan samaa mieltä lääkityksestä ja en ilman lääkärin ohjeistusta sitä aio vähentää. Pyrkimyksenä olisi se ainakin ihan ok elämä ilman jatkuvaa ahdistusta.