Millainen on hyvä kirjoittajakurssi?

Se palaute riippuu siitä onko se palaute kurssilla tehtävästä lyhyestä harjoituksesta, silloin suullisesti. Jos se taas on pitkään työstetty kirjoitus joka toimitetaan opettajalle, silloin kirjallisesti. Huono kurssi on sellainen, että tehdään tyhmiä harjoituksia, jotka on liian yksityiskohtaisia tehdä hetkessä esim. Kirjoita tarina jossa tapahtuu käänne, tai jotain tämmöistä. Se pitäisi tehdä 15 minuutissa ja lukea ääneen ja saada siitä palaute, huh. Hyvä on sellainen että on mielekkäitä harjoituksia vaikka että kirjoita siitä kun pelkäsiit tai jotain.
Surkein kurssi millä olin oli sellainen että piti palauttaa opettajalle harjoituksia ja tehtäviä ja hän ei koskaan antanut niistä palautetta. Hukkasi ne kuulemma sähköpostiinsa. Tärkein asia kursseilla on palaute jonka saa luvatussa ajassa tai paikan päällä. Mut paikan päällä tehtyjen harjoitusten palautteella ei ole mitään väliä vaan sehän on vaan hupia ja inspiraatioksi.

Niinpä. Ja sitäpaitsi se kykeneekö kirjoittamaan 15 minuutissa jonkin tekstin, ei kerro tipan vertaa siitä onko jyvä vai akana. Veikkaanpa, että moni kokenut kirjailijakin olisi tuollaisen tehtävän edessä ööaapisena. Kirjoittamiseen kun liittyy myös ajatustyö. Eri asia tietty, jos tarkoitus on kirjoittaa 15 minuutissa tajunnanvirtaa. Mutta se olisi jo ihan eri tehtävä.

Olen ollut pari vuotta Kauhavan kansalaisopiston kirjoittajakurssilla. On pari kolme kohtaamista ja muu vuosi toimitaan netissä. Tosi mahtava porukka, antaa kunnon palautetta toinen toisilleen ja opettaja on kerrassaan yliveto, antaa mielenkiintoisia tehtäviä ja vastaa kysymyksiin sähköpostissa jo samana päivänä kun kysymyksen lähettää

Kotikirjailija: kiinnostava tapa pitää kurssia! On varmasti toimivampaa kuin pelkkä ryhmässä opiskelu, mutta vaatii sitten sen, että kaikilla on nettiyhteys.

Huonoja kursseja oman kokemukseni mukaan:

- Vetäjä ei selvästikään ole kovin innostunu
- Kehutaan kaikki tasapuolisesti jolloin esim omasta osaamisesta tai
onnistumisesta on vaikee vetää johtopäätöksiä; tulee mieleen että vetäjä tekee vaan työtään
- Kurssilla ei pyritä rohkasemaan ihmisiä ylittämään mitään rimaa, tyydytään siihen että kun tämä on harrastajakirjoittajakurssi, niin totta kai tekstit käsittelee omaa elämään, häitä, hautajaisia, lapsenlapsia, säätä etc.
- Uskomattoman tylsiä runoja käsitellään pitkään ja hartaasti, ja keskustelussa eksytään koko ajan runojen ulkopuolisiin asioihin
- Runojen oletetaan kertovan itse kirjoittajasta ja tämän elämästä ja vältetään jatkuvasti terävää runon tai proosan tyylin analysointia; kukaan kurssilainen ei myöskään uskalla tai kykene antamaan toisilleen kipinöitä
- Kurssi ei anna minkäänlaisia vinkkejä mihin ja miten pitäisi suuntautua jos haluaa julkaista jotain - tilanne on sama jos maalauskurssilla käyvät ei sais koskaan missän tuoda teoksiaan esille näyttelyssä.

Tällaista olen kokenu eräässä kansalaisopiston kirjottajakurssilla ja sen takia jätinkin sen sitten kesken kun tajusin mistä on kysymys.
Se oli näköjään monelle kurssilaiselle terapeuttista oman elämän läpikäymistä työpäivän jälkeen tai suhteessa johonkin mitä oli tapahtunu.

Sille joka tietää olevansa lahjakas ja jolle kirjoittaminen on melkeen samaa kuin hengittäminen, joka pyrkii todella kehittymään, tekemään työtä tekstinsä eteen, ylittämään itsensä, en suosittele tavallista harrastajakirjoittajakurssia paitsi jos taso on niin korkee että se kannattaa, ja kurssilla on joku selkee tavoite, mennään nopeesti eteenpäin joko niin että koko kurssilla on tämä yhteinen tavoite tai jokaiselle annetaan sellanen erikseen.

Arvostelupalvelusta, joita nykyään on myös kirjastoissa, voi saada lyhyessä ajassa enemmän todella painavaa asiaa omasta tekstistä.
Mutta ei kannata masentua jos joku arvostelija ei kerta kaikkiaan ole samalla aallonpituudella - minulle eräs vanha henkilä - 80 v - antoi todella tyrmäävän arvion teksteistäni, se oli myös muiden mielestä aivan naurettavaa ja järkyttävää.

Kannattaa lähettää tekstejään aika moniin paikkoihin.

Periaatteessa kannattais olla monipuolisesti aktiivinen ja kokeilla erilaisia kursseja. Usein lyhytaikasella kurssilla voi saada enemmän.
Jos käy jollain kansalaisopiston kurssilla jossa aina samat ihmiset käy, niin sellasessa voi muodostua liian stereotyyppinen minäkuva runoilijana jota alkaa alitajuisesti toteuttamaan, tietynlaista projektiota siitä tilanteesta johtuen.

Kirjoittajan kannattaa uskaltaa työskennellä myös pidempiä aikoja ihan yksin, ilman kurssia ja sitten jossain vaiheessa taas olla yhteydessä vastakaikuun.

Voi pimeyttä! Voi surkimuksia! Voi älyttömiä höpöttäjiä!

Hyvä kirjoittajakurssi on MINUN kirjoittajakurssini. Aiheeseen liittyen:
Akademeia Hyökylä Universalis (www.hyokyla.webs.com )on jo vuosia tarjonnut kirjoittajakurssia tuleville Bestsellereille.

Mutta eipä sinne ole taukit tulleet.

Kyllä kirjoittajakurssilla pitää olla mahdollisuus syventyä kirjallisuuden klassikkoihin, kuten esim MINUN teoksiini (Hyökylä 2013 etc)

Ei kirjoittajakurssilla saa olla liian tiukasti säänneltyä, miten saa kirjoittaa ja mikä on huono tyyli. Vapaus!

Vaikutat niin pimeeltä etten edes uskalla avata tota linkkiä.....

Tuo kurssi vaikuttaa kiinnostavalta: robustos.fi/ajankohtaista.html