pääseekö lomalle keskustelussa pujoutui sivujuonteeksi tasapuolisuus bio ja sijaislasten välillä.
minäkin olen sitä mieltä, että kaikille tasapuolisesti niin hyvää kuin pahaakin. eli ruusuja ja risuja jokaiselle.
mutta lomailun tasapuolisuus onkin sitten jo taiteilua: - jos yleistää alla olevaa ketjua, niin sijaislapsien on päästävä aina sijaisperheen mukana kaikkialle.
mutta entäs sitten kun sijaislapset pääsevät biosukunsa kanssa sinne sun tänne, kaksi kertaa lintsille, tallinnan risteilyille, muumimaahan, korkeasaareen ja niin edelleen.
pitääkö sanoa biolle, että ei voi mitään, me mennään kaikki yhdessä vai saako järjestää omillekin tasoitusta?
minäkin olen sitä mieltä, että kaikille tasapuolisesti niin hyvää kuin pahaakin. eli ruusuja ja risuja jokaiselle.
mutta lomailun tasapuolisuus onkin sitten jo taiteilua: - jos yleistää alla olevaa ketjua, niin sijaislapsien on päästävä aina sijaisperheen mukana kaikkialle.
mutta entäs sitten kun sijaislapset pääsevät biosukunsa kanssa sinne sun tänne, kaksi kertaa lintsille, tallinnan risteilyille, muumimaahan, korkeasaareen ja niin edelleen.
pitääkö sanoa biolle, että ei voi mitään, me mennään kaikki yhdessä vai saako järjestää omillekin tasoitusta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä tässä saakin olla sopimassa asioita.
Meillä on niin, että kahden lapsen mummula antaa lapsille ylenpalttisesti kaikkea ja kotona olevat jäävät siitä tietysti osattomiksi ja toiset kerskuu saamisillaan ja käymisillään eri paikoissa, kun kotiin palaavat.
Olen järjestänyt asian niin, että me mennään silloin aina kotiin jäävien lasten kanssa jonnekin ja ostamme heille sitten mitä he haluavat.
Näin meillä säikyy tasapaino tään suhteen.
Mutta olen tuosta bio-lasten ja sijaislasten tasavertaisuudesta yhä sitä mieltä, että oltaisiin samalla viivalla.
Vähän kyllä ihmettelen, kuinka "riehuvia" ja oireilivia lapsia sitten onkaan, eikö heissä sitten tapahdu mitään edistystä ollessaan sijaisperheissä?
Meillä lapset ainakin ovat sijoituksestaan noin vuoden sisällä, aika tavalla tasaantuneet.
Tietysti ei kaikki, mutta riittävät rajat sopeuttaa villiintyneenkin lapsen, mitä oireryhmää lapsenne sairastaa..sijaisisä ja kotikokki??
Meilläkin noita "diaknooseja" on monenlaisia, mutta kyllä ne nyt ihmisten ilmoilla ovat ja alkuun, kun uusi tuli kotiin, niin en minä ajatellut sitä ihmisten reaktioita, kun kerran tiesivät meillä näitä lapsia olevan.
Kaikkea on meillekin sattunut ja sattuu..heikoksi tässä itsensä on tuhat kertaa kokenut.
meillä on sittenkin "kiltit" lapset, mutta tukilapsena oli lapsi joka sitten päätyi psykiatriseen sairaalaan osastohoitoon, kun läääkärit lopulta suostuivat diagnosoimaan lapselle psyykkisen sairauden. siihen asti kulki vain "vaikean" lapsen nimikkeellä.
tämä tapaus ei kestänyt mitään rutiinista poikkeavaa, julkinen syöminen löi kurkunpään tukkoon, meinasi ravintolassa tukehtua ruokaan. ryhmätyöskentely oli kaaosta, koska ei kyennyt hahmottamaan tilanteita, ei sosiaalisia suhteita jne... mukava herttainen lapsi selvinä hetkinään, joka suuresti suri erilaisuuttaan "tyhmyyttään". mutta täysin kyvytön julkisille paikoille missä oli paljon vieraita ihmisiä tai asioita.
jotkut lapset ovat syystä tai toisesta pitkäänkin ehkä lopunikänsä kuin raivoisalla elohopealla rokotettuja.
rajatilapsykoosi ymym
.....tuosta psykoosista ja mitä teillä muita on?
rajatilapsykoosi on eräs psykoottisuuden muoto. Tätä vaan ei mielellään lapsista sanota vaan puhutaan rajatilasta. Kannattaa lukea enemmän lasten- ja nuortenpsykiatrisesta kirjasta. On pitkä ja vaikea ongelma. Lisäksi lapsella on tietysti vuorovaikutushäiriö, sehän on päivän muotidiagnoosi. Hänellä on myös multipersoona.
....lapselle paljon kertynyt, on ne ongelmallisia, kysyin, kun meillä on ollut psykoosi lapsella ja en tiedä kuulleeni tuon nimistä diagnosia, aina oppii uutta.
Tässä vielä valvon myös, kun pitää yhtä lasta seurata puoleenyöhön ja sitten pääsen nukkumaan minäkin, toiset jo nukkuukin tai menivät siinä yhdeksän aikaan.
Hyvää yötä vaan!
Niinpäniin, kyllähän sitä keikuttelisi lapsia vaikka missä puuhamaissa jos olisi varaa. Minun mieheni on tällä hetkellä työtön, itse olen perhehoitajan pienillä tuloilla, meillä on yksi oma ja kaksi sijoitettua sisarusta. Meidän tuhkimotarina on toisin päin. Meillä ei ole varaa lähteä kuin ehkä kerran kesässä huvittelukeskuksiin. Sijaislapset sen sijaan käyvät biosukunsa kanssa lähes joka kotikäynnillä jossain iloittelupaikassa, jos ei muuta niin ainakin ruokailut hoidetaan mäkkärissä. Arvatkaa miltä lapsestamme tuntuu, kun sijaissisaret kehuvat uusilla merkkifarkuilla ja sillä mitä ovat saaneet milloinkin (äiti prostituoitu ja huumediileri, kyllä on varaa!)Me ostamme vaatteet usein kirpparilta, uudet vaatteet lindeksiltä tai ihan tavallisista tavarataloista, meidän hankkimat vaatteet eivät yleensä kelpaa. Tätä on jatkunut koko sijoituksen ajan. Bioäidin suuri nautinto on se kun valitamme tästä asiasta!
Hei!
Meillä on osittain sama tilanne, neljä suurinpiirtein samanikäistä ja he eivät käsitä, miksi toiset pääsee jatkuvasti sukuloimaan ja siellä paapotaan koko sydämen kyllyydellä ja annetaan kaikki periksi ja ostetaan, mutta ei onneksi vaatteita.
Sinuna minä sanoisin, että sovitaanko et te puette lapset ja jos haluatte antaa lapsille, niin laittakaa heille aina se rahana tilille, sitä ei sitten tarvitsisi kertoa lapsille, tällöin ei ainakaan tulisi mustasukkaisuutta, tiedän että silloin ei pääsisi äiti kylläkään kerskumaan antamisillaan.
Ymmärrän, että tilanne on vaikea.
Nykyään saa kyllä muotivaatteita ns. sesonkivaatteita, aika edullisesti, itse tilasin juuri postimyynnistä ja jos muotipaita maksaa noin alle 10 euroa, niin ei paha hinta.
Kun muotia heillekin pitää antaa, kuten muillekin, saatteko te lapsilisät vai ottaako kunta ne pois.
Joillekin biovanhemmille vaatteet ovat hyvin tärkeä asia. Meillä toisen lapsen bioäiti ja -mummo haluavat, että lapsella on juuri "heidän näköisensä" vaatteet. Niinpä he ovatkin ostaneeet lapselle täydellisen vaatevaraston äidin luokse ja lapsi puetaan tapaamisten aikana heidän vaatteisiinsa. Helppoa minulle; lapselle ei tarvitse pakata vaatteita mukaan.
Toisen lapsen suku ostaa joskus, hyvin harvoin, jonkun vaatteen lahjaksi. Heille kelpaa minun ostamat vaatteet.
Meillä ei biolapsia ole, mutta sijoitettujen kanssa pyrimme tasapuolisuuteen. Toki esikoisella on jotain "esikoisen oikeuksia" ja kuopuksella vastaavasti omia juttujaan.
Olen yrittänyt pitää tasapuolisuudesta kiinni.
Biolapsi vain jää jostain syystä vähemmälle...
Sijaislapset kuluttavat/rikkovat vaatteita enemmän, ja näin tarvitsevat uusia enemmän.
Aikaa ja huomiota menee sijaislapsille enemmän.
Biolapsi kun on helppo jää vähemmälle huomiolle vaikka kuinka yrittäisi...
Entiset matkailut perheen kanssa ulkomaille on saanut jäädä, kun sijaislapset tulivat kotiimme.
Meillä on neljä sijoitettua, eikä meillä enään ole varaa lähteä reissuille. Arvatkaapa vain ovatko biolapsemme katkeria?
Bioäidit ostavat lapsilleen kaikkea halpaa rojua ja jos ostamme jotain biolapsillemme, kuulemme pitkään kuinka lellimme vain bioja.
ELI TEE NIIN TAI NÄIN, AINA VÄÄRIN PÄIN!
Samaa mieltä kanssasi. Mutta jos olet seurannut keskustelua matkustelusta, minkä aloitin, huomaat, että on vielä niitäkin itsekkäitä sijaisvanhempia, jotka haluavat silloin tällöin ottaa etäisyyttä työstään ja kokea olevansa normaali perhe yhden viikon ajan vuodessa. Me emme luovu matkailustamme, mitä olemme harrastaneet jo kauan ennen sijoitettuja lapsiamme. Niin se vaan on. Sijoitettujen asema on erilainen kuin biojen, se nyt vaan on tosiasia, vaikka kuinka yrittäisimme hurskastella. Tottakai me haluaisimme tarjota heille sitä sun tätä ja pitää tasa-arvoisena, tottakai. Mutta viime kädessä kuitenkin..me olemme vaan hoitajia, joiden pitkäaikaisesta ja pyyteettömästä työstä biovanhemmat savat kaapia kermat päältä. Sijaisperheitä tuskin edes kiitetään..se niistä elämänpituisista ihmissuhteista ja tasavertaisuudesta ja perheen jäseneksi ottamisesta.