Itselläni luulen että kaikkein kaivelevin asia on syyllisyys. Kun teen päätöksiä itseni vuoksi, tunnen jatkuvaa syyllisyyttä, koska en pysty koko ajan taipumaan muiden tahtoon.
Mikä on pahinta masennuksessa?
hushpuppyhush
31691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Syyllisyys siitä, ettei saa asioita tehtyä.
Syyllisyys siitä, että tuntee puhuneensa ja/tai tehneensä tyhmyyksiä.
Syyllisyys siitä, että on olemassa.
Syyllisyyyden ja arvottomuuden tunne toisin sanoen.
Nämä syyllisyys siitä että tunnet syyllisyyttä
syyllisyys siittä että oletkin vajavainen että selviä ilman näitä syyllisyyden tunteita....
Unettomuus,pohjaton itse-inho,arvottomuuden tunne.Ja toistan vielä unettomuus mihin ei edes lääkkeet enää auta.
Tunne että kaikki vihaavat minua.
Itse en tunne syyllisyyttä. Minusta se on vaan typerää tehdä jotain väärin ja katua. Mikään ei ole oma vika. Ei ole vikani, että kaltoin kohdeltiin, ei ollu vikani, että synnyin perheeseen, joka ei kyenny kasvattamaan, ei ollu vikani, että sairastuin mihin sairastuinkin.
Jatkuva tyhjästä tuleva hirveä olo, joka estää tekemästä yhtään mitään on se hirvein asia.
Voiko masentuneet jakaa niihin, jotka tuntee syyllisyyttä ja niihin jotka ei tunne? Mitä se kertoo kummistakin osapuolista?
Ei kait niissä muuta eroo kun et ei oo kelaillu ja/tai myöntäny asioita.
Minusta ehkä pahinta on se, että masennuksen vuoksi elämästä menee pahimmillaan kaikki, puoliso, ystävät, työ, harrastukset. Mistä sen jälkeen kaivaa motiivin toipumiseen?
Minulla on menneet rakas puoliso, ystävät ja harrastukset. Työ on vielä, mutten jaksa sitä enää pitkään tämän olon kanssa. Koko ajan itkettää.
Mullakin meni masennuksen takia mies, lähes kaikki ystävät, harrastukset ja työkyky. Samoin meni toivo paremmasta tulevaisuudesta ja jatkuva syyllisyys että olen pilannut lasteni elämän ( kahdella kolmesta on masennusta) ja tilalle tuli köyhyys, yksinäisyys ja kamalat itsesyytökset ja jatkuva epävarmuus kaikesta. Niin ja tietysti kaikki voimat meni ja tilalle tuli joko kamala väsymys, mukun jatkuvasti, tai paha unettomuus.
Itku on herkässä ja ylireagoin asioihin. Niin ja itsetunto on pakkasen puolella, ihan olematon.
Hoito ja psykiatrit
Hei
Tämä jotenkin mua pysäytti kun me kirkossa puhutaan paljon syyllisyydestä.
Voi miten paljon turhaa syyllisyyttä liittyykään masennukseen. Siis sellaista syyllisyyttä, jota ihmisen ei pitäisi eikä tarvitsisi tuntea. Jos on tehnyt väärin, on varmaan oikein, että tuntee syyllisyyttä ja pyrkii korjaaman asian. Mutta jos tuntee syyllisyyttä koko elämästä, tekemättömistä töistä tai olemassaolosta, olisi hyvä, jos voisi päästä tästä raskaasta taakasta eroon.
Ehkä jotkut meistä vain ovat niin paljon herkempiä kuin toiset ja siksi herkät ihmiset vaistoavat toisten toiveet ja odotukset niin helposti. Ja jos ja kun ei pysty kaikkien toisten toiveita täyttämään, seurauksena on syyllisyys. – ja sitten vielä itseinho kun ymmärtää periaatteessa, että syyllisyys on turhaa, mutta sitä kuitenkin kantaa.
Toivon iloa ja valoa jokaiselle, joka kantaa liian suurta taakkaa. Toivoa on ja elämä kantaa sittenkin.
Päivi-pappi Hämeestä
Ihan hyvä postaus, mutta tämäkin vain pahentaa asiaa mun kohalla, monilla on niitä typeriä syyllisyyden tunteita, mulla ei, olen viisas ja tiedän, että en ole syyllinen mihinkään, mitä minulle on tapahtunu. Eli siitäkin voi rastittaa ison osan parantumisen mahdollisuudesta.
Mikään ei auta, kaikki on kokeiltu ja mietitty, huonosta olosta ei pääse, eikä sen kanssa pysty elämään, ei, vaikka kuinka sitä hoetaan.
Pahinta on tunne että on tehnyt kaikki väärin. Koko elämä on ollut yhtä pettymystä itseensä.
Toiseksi pahinta on epätoivo. Ajatus siitä että mikään ei tule enää muuttumaan paremmaksi.
Hei,
Voi, nämä kaikki ajatukset siitä, että on tehnyt kaiken väärin, huono ole ja epätoivo kuulostavat niin toivottomilta. Elämä on joskus sellaista. Toivon, että jostain löytyisi ihminen, jonka kanssa jakaa kokemuksensa. Uskon kuitenkin, että elämä voi muuttua.
Tiedän, että pelkät puheet eivät ihmistä auta. Haluan kuitenkin liittää tähän katkelmat psalmista 102. Psalmit ovat ihmisen kokemusta elämästä ja Jumalasta. Sittenkin Jumala näkee ja kuulee.
Psalmi 102: Nääntyneen ja onnettoman rukous
Kuule rukoukseni, Herra,
nouskoon huutoni sinun luoksesi!
Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
Päiväni haihtuvat kuin savu,
tuska polttaa luitani kuin tuli.
Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.
Enää en muista syödäkään,
huokailen vain,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,
kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
Minä valvon yöni, olen yksin
kuin katolla kyyhöttävä lintu.
…
Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti,
sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
…
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.
…
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
...
Siunausta ja valoa elämään toivoo Päivi-pappi Hämeestä
Kiitos
Jos jollaan Jumalalla on osuutta masennukseen, niin miksi hän haluaa lähtökohtaisesti kiduttaa ihmisiä tämän ongelman kanssa? Jos masennus on kerran jollekulle langetettu, niin luultavasti se on ansaittua enkä siksi usko minkään rukouksen asiaan vaikuttavan.
ei jumalalla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä..koska sitä ei ole.. jos olisi ei tällaisisa pahoja tauteja olisikaan ei sotia ym ym.... ellei jumala ollut sadisti...
entä jos on paha taatana ja hyvä jumala
ne pelaa noppaa
ja sä kärsit sen mukaan miten niitten pelissä menee
totta kai jumala haluaa hyvää
mutta kun noppapeli on tuuripeli
eikä edes jumala voita aina
joka tapauksessa sinä voit olla hyvä
koska vapaa tahto
Entäs jos taatana ja jumala kinastelee sinusta niin kuin Job- raukasta?
Katsotaan, kumpi on oikeassa ja pistetään mies matalaksi.
Sitten kun Job viimein avautuu ja kysyy miksi, vastaa iso J:
"Pää kiinni kun sä et mistään mitään tajuu! Kumpi tässä niin kun jostain jotain tietää, hä?"
Jobin kirja on kyllä maailmankirjallisuuden parasta mustaa huumoria!
Suosittelen masentuneille.
Psalmeissa on monia lohduttavia kohtia.. itsekin olen uskossa, ei me uskovaisetkaan säästytä aina masennuksilta, yms vaikeuksilta.. mutta koen itse että Jeesus kantaa, ja auttaa ja pitää huolta, ei Hän hylkää, ja toivo paremmasta huomisesta antaa kuitenkin hieman voimia tähänkin päivään..
Pahinta masennuksessa? hmm.. ahdistus, huono itsetunto, välillä kalvava toivottomuuden tunne, pahaolo, ja syyllisyys, sitä tunnen usein itsekin...
vaikka itsensä syyllistäminen on turhaa.. en voi mitään että olen sairastunut, kipeä, rikki.. en tilannut tätä itselleni.. en ole tilannut vaikeita kokemuksia..eikä tämä ei ole kenenkään vika, vika on ollut olosuhteissa.. ja ehdottomasti mielestäni _pahinta_ on olla yksinäinen etenkin masentuneena.. paljon helpompaa olisi jos olisi esim puoliso tukena. se myös piristäisi.
Usein myös näin uskovaisena vaivaa kelvottomuuden tunne, etten kelpaa Jumalalle tämmöisenä.. että olen tehnyt jotakin väärin josta rangaistaan. En ole täydellinen itsekään.. olen syntinen, tehnyt virheitä, en aina ole kuunnellut Jumalaa vaan tehnyt enemmänkin oman pääni mukaan.. ja tällä hetkellä poltan tupakkaa, josta saan jatkuvasti kuulla napinaa läheiseltä, enkä päässyt kasteelle jännittämisen vuoksi vaikka olenkin halunnut.. siksikö on vaikeaa kun en ole käynyt kasteella? Vastaako Jeesus rukouksiin vaikka teen syntiä tietentahtoen, siis tupakoin.. kun raamatussa sanotaan rikkomuksien erottavan Jumalasta..
anteeksi meni vähän aiheen vierestä, mutta toivoisin joltakin uskovaiselta/papilta mielipiteitä..
Sitä ei voi kiistää, etteikö esim. psalmeista eri elämäntilanteisiin
sopivia runoja löytyisi.
Olin joskus uskossa, mutta ei se paljon lohduttanut, mutta olipahan mielikuvituskaveri, jolle jutella.
Tuosta syyllisyydestä:
Se ei ole järjen asia, eikä häivy järkeilemällä.
Se on tunne, joka hyökyy päälle.
Johtunee mm. lapsuuden kiusaamiskokemuksista.
Yksinäisyyden tunne on pahinta. En ole yksinäinen, mutta koen monesti yksinäisyyttä kun tuntuu etten voi puhu pahasta olostani kenellekään. Ja siitä seuraava ahdistus, se kun rintaa puristaa niin ettei henki tahdo kulkea. Onneksi nyt on lääkkeet, ei enää ahdista vaan elämä näyttäytyy oikein aurinkoiselta :)
Pahinta masennuksessa on uskonnon pakkotyrkytys. Seuraavaksi pahinta on oma aikaansaamattomuus.
Joo masentunut on helppo uhri saalistavalle risti retkeiliälle.
Mutta itseä eniten harmittava juttu on et kaupan hyllyjä ei ole suunniteltu sinkkuja ajatellen, monet asiat joutuu ostamaan aivan liian isoissa erissä, seurauksena joutuu heittämään roskiikn hyvää ruokaa.
SE muuten on hirveä asia!! Sitten kun sitä joku vajaa tyrkyttää sulle ja suututtaa sut, se sitten tuomittee sut valheiden perusteella ja antaa sulle hirveät pelon ja huonon olon tunteet koko uskonnosta!! Oma aikaan saamattomuus myös tekee elämän merkityksemättömäksi.
Ehkä juuri tuo syyllisyys tai se suuri itseensä kohdistuva syyttely ja vihan tunteet
Paninta on jaksamattomuus. Ei vaan kiinosta mikään, eikä kukaan.
Ja jos yksinolo ja rauhaisuus häiriintyy niin muurit entistä ylemmäs.
Tunne että on laiska ja taakaksi muille. Häpeä noista molemmista.
Tunne siitä että tämä ei koskaan lopu, ellei sitä lopeta (mutta kun ei jaksa eikä USKALLA).
Pahinta masennuksessa on se, että ei kuole. Kadehdin syöpäpotilaita. Niillä on sentään poispääsyn mahdollisuus joka tuo lohtua.
pahinta masennuksessa on ainainen yksinäisyyden tunne. se, kun sinulla on ympärilläsi ihmisiä, mutta tunnet kuin olisit toisessa maailmassa. kukaan ei pääse kosketukseen minun kanssani, kukaan ei voi todellisuudessa kohdata minua. masennus kuljettaa minua pois ihmisten luota, puhuu suullani, kävelee jaloillani, näkee silmilläni.
paha on myös se, että kun omistat läheisiä, et pysty olemaan niin itsekäs, että lähtisit oman käden kautta. se, että sinun on kaikesta huolimatta ELETTÄVÄ muiden takia. koska minä en voi tehdä sitä perheelleni enkä ystävilleni. olen maailmojen välissä, en tunne kuuluvani tänne. en tunne kotiani omakseni, en kehoani tai elämääni.
Kenenkään ei pidä elää elämää jollaista ei halua elää. Jos koet, että jaksat omaa kurjuutta vaan siks, että et halua lähimmäisilles pahaa, teet väärin. Tee elämästäsi sellainen ku sen haluat olevan. (Älä mieti että "Tämmöstä tää mun elämä on, ei se tästä paremmaks muutu." Koska ei se tollasella asenteella ainakaan muutu.) Älä murehdi asioista liikaa, tee unelmistas totta, koska sulla todennäköisesti on vain tämä yks elämä elettävänä. Miks muuten edes synnyit tälle planeetalle? Siksi, että kokisit mahtavia asioita, joita elämä on täynnä. Elämässä on tottakai myös huonoja asioita, mutta oma onnellisuus riippuu pitkälti siitä, miten suhtaudut kyseisiin asioihin. Jäätkö sängynpohjalle miettimään mikä voisi olla paremmin, vai menetkö ja teet asioille jotain? Ei elämä murehtimalla parane, pahenee vain.
Ite oon tapellu omien ongelmien kanssa monta vuotta ja olen 23v. Asun yksin, tyttökaveri lähti vuosi sitten toisen matkaan ja alkoholi maistuu. Välillä tuntuu että kaikki romahtaa, mutta keksi uusia asioita, tee jotain uutta; muuta vaikka uuteen kaupunkiin, tai vaikka toiseen maahan. Uusi ympäristö voi tehdä ihmeitä, samoin uudet ihmiset. Opiskele lisää, kokeile erilaisia juttuja, hanki vaikka uusia harrastuksia. Elä elämäs niinku itse haluat, älä muiden toiveiden mukaan. Seikkaile. Tee jotain unohtumatonta!
Muista, että aina jollakin toisella menee huonommin, mutta silti suurin osa näistä ihmisistä pysyy hengissä. Joten mieti, mikset säkin pysyisi?
Pahinta masennuksessa on se, että tuntee olonsa paskaksi. Ihminen on herkkä kapistus, eikä ojasta yleensä pääse pois ilman jonkun apua. Miettimällä liikaa teet kuitenkin itelles entistä suurempia ongelmia. On hyvä muistaa ettei elämä ole pelkkää paskaa. Hyviäkin asioita on (ja paljon), joten etsi niitä ja toteuta unelmasi. Don't worry, be happy!
Pahinta on avuttomuus ja toivottomuus.