Niin mitä luulet, miten siinä kävisi. Olisiko menestys vai ei:
- ärsyyntyisimme ja haluaisimme erota
- hullaantuisimme ja olisimme aivan myyty
- Homma latistuisi ja meistä tulisi vain ystäviä
vai miten. Voit kertoa.
- ärsyyntyisimme ja haluaisimme erota
- hullaantuisimme ja olisimme aivan myyty
- Homma latistuisi ja meistä tulisi vain ystäviä
vai miten. Voit kertoa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
yhtälössä jo lähtökohtaisesti mihinkään jymymenestykseen.
Hullaantuisimme, jonka jälkeen ärsyyntyisimme, jolloin homma latistuisi. Mutta ei se mitään, se hullaantuminen olisi kaiken ikävän arvoista.
Niin, alkuhuuma kestää max. 1-2 vuotta ja sitten alkaa karu arki tympiä. Noin se usein menee.
doisaalta voihan olla, että löytyy joku, jota vain rakastaa vuodesta toiseen, kaksi ihmistä vaan sopivat toisilleen. Niinkin voi käydä.
Tai sitten alkuhuuman jälkeen löytäisimme toisemme uudelleen. Yhä uudestaan ja uudestaan.
Me? Me? Ketkä me?
minä, sinä, hän
Mahtavaa, perustetaan kommuuni ;)
Perustetaan vaan :)
Parisuhteessa on tuota kaikkea, myös välillä tekee mieli pistää kattilat jakoon.
Ei suhteita pitäisi edes aloittaa jos asenne on tälläinen.Siis, että vain alkuhuuma tyydyttää.Ei rakkaus ole tälläistä.Rakkaus on arkea ja toisen hyväksymistä, silloinkin kun tulee pahoja päiviä.Se on toinen toisensa tukemista ja ymmärtämistä.Parisuhteessa elää periaatteessa ihan samaa arkea, kuin yksinkin.
Siinä tulee samat arjen asioita eteen, se vain erona, että siinä on toinen kanssasi jakamassa niitä.
Ei rakkaus ja parisuhde ole mitään loputonta onnelaa ja huumaa ja intohimoa.
Vain hedonistit hakee tälläistä loputonta nautintoa.Heille ei riitä normaali arki, ei parisuhteissa, eikä muutenkaan.
Hedonisti ei pysty rakastamaan kuin pienen hetken.
Tuossahan oli useita vastausvaihtoehtoja. Niistäkin käy jo ilmi, että jonkun ihmisen kanssa tietää jo valmiiksi, ettei homma vaan toimi.
hyvin sanottu!
Voi jospa saisinkin vielä kokea kaikkivoipaisen rakastumisen tunteen. Suurta kiihkoa ja intohimoa, joka säilyisi vuosien ja vuosien ajan loppuun asti. Se onnistuu, jos hyväksyy toisen omana itsenään, sietää myös niitä huonoja puolia ja aina muistaa ne ihanat piirteet joihin alunperinkin rakastui. Keskinäinen kunnioitus ja huolenpito. Hyväksyy vuosien varrella tulevat muutokset ja tahtoo tahtoo tahtoo rakastaa ja rinnalla kulkea.
Tahdon asiahan se ennenkaikkea on. Sitten on ongelmia, kuten alkoholismi ja perheväkivalta, joita ei yksin tahtomalla muuta.
Hyvä ystävä.Mitään parisuhteen ongelmia ei voi muuttaa, eikä selvittää yksin.
Juoposta ja agressiivisesta kumppanistakaan et pääse eroon, ellet saa häntä ymmärtämään tosiasioita.
Parisuhteen kun muodostaa aina ne kaksi ihmistä, samoin he yhdessä aiheuttavat ne ongelmatkin.Jotka pitää myös yhdessä ratkaista.
Kaikki ongelmat ei silti valitettavasti ratkea yhdessä selvittämälläkään.Joskus tarvitaan kolmansien osapuolien apuakin.
Jos toinen on parisuhteensa ja perhe-elämän sijaan valinnut, väkivallan ja alkoholismin.
Molempien pitää silloin tiedostaa, että toinen on valintansa tehnyt.Nuo asiat kun ei sovi koskaan yhteen parisuhteen, tai perhe-elämän kanssa.Turha edes yrittää yhdistää juopottelua ja väkivaltaa minkäänlaisiin avo, tai aviolittoihin.
Se olisi menestys. Loputon encore.
Jossin eteen täytyy tehdä vähän töitä.
Tällä kokemuksella arvelisin, että tunne on kaiken kestävää, sisältäen sekä arkea että juhlaa.
Hullaantumista on, mutta jatkuvaa huumaa ei ainakaan minun sydämeni kestä.
Alku on lupaava, koska toisen arvostus ja kunnioitus on perustana hyvälle
suhteelle.
Kokonaisuutena täydellistä, sisältäen kaiken tarpeellisen. Toisilleen luodut ovat kohdanneet.
Tuo kuulostaa hyvälle alulle. Toisen arvostus, kunnioitus ja rehellisyys ovat kaiken perusta. Muuten ei voi syntyä mitään kestävää. Onnea nuo asiat löytäneille.
Minä en mieti mitään noita ap:n kysymyksiä mihinkään menneeseen suhteeseen liittyen. Olennaista on se, miksi parisuhdetta ei syntynyt ja molemmat tietävät syyt.
En kaipaa enempää valheita ja ne eivät kerro arvostuksesta eikä kunnioituksesta.
Kun seuraavan kerran mietin parisuhdetta, on se ihmisen kanssa, johon voin luottaa ja joka kohtelee hyvin. Olen jo oppinut kääntymään kynnykseltä sekä sulkemaan oven, jos nuo asiat eivät toteudu.
Ollaan jo kavereita.
Sellaisena pysyttäis, vaikka tulis ilotulitusta ja kipinöitä.
ihmettelen tätä jatkuvaa vastakkainasettelua: arki vs. hedonismi. En ole koskaan hedonistiin törmännyt sen sijaan paljonkin ihmisiin joille arki merkitsee tappavan tylsää ilotonta puurtamita päivästä päivään. En ole hedonisti vaan haluan tehdä arkisista asioista mukavia, elämässä voi olla iloa vaikka tekisikin tylsiä asioita. Mukana täytyy kuitenkin olla paljon mukavia asioita ja ennen kaikkea asenne ratkaisee.
Oon kanssasi samaa mieltä! Arjesta kannattaa tehdä niin mukava kuin vain mahdollista. Kuka siinä häviää :) Tokihan siihen vaikuttaa monta asiaa, kuten taloudellinen tilanne, työn mielekkyys jne.
Epäilen, ettei kukaan loputonta hullaantumista ja huumaa jaksa. Mutta kyllä sitä pitää alussa olla. Ja kun arki tulee kuvioon, niin intohimo on silti säilytettävä. Vaatii kaiken kaikkeaan töitä ja toisen huomioimista. Suhde kestää riitoja, muttei ylimielisyyttä, eikä välinpitämättömyyttä. Kunnioittaa pitää ja toisen on oltava 1. sijalla.
Ottaen huomioon miten hitaasti ja hartaudella tässä on jo vuoden ajan tätä rakennettu ennen ensimmäistäkään kunnollista askelta niin sanoisin perustusten olevan hyvin vahvat ja kestävät.
Hienosti huomattu näin on. Aikuismaisesti ajattelet.
Tietysti hullaantuisimme ja olisimme aivan myyty :-)