yksinäisyys on hävettävää

Hei youngman357


Ikävä, että ajattelemattomat ihmiset möläyttelevät suustaan mieltäsi pahoittavia kommentteja. Tyttöystävän löytäminen ei ensinnäkään kuulu muille, vaan on sinun oma asiasi. Toisekseen sopivan kumppanin löytäminen on usein vaikeaa.

Minusta se ei ole hävettävää. Oikeastaan muiden kuuluisi hävetä, eikä sinun. Ketään ei saa jättää yksin, eikä kenellekään saa 'kuittailla' hänen yksinäisyydestään eikä mistään muistakaan kipeistä asioista.

Koeta tutustua ihmisiin vailla painetta siitä, että pitää löytää seurustelukumppani. Tutustu elämään muutenkin avoimin mielin, eri harrastuksiin ja vapaa-ajan viettotapoihin. Olet nuori, eikä sinun tarvitsekaan vielä olla löytänyt elämäsi suuntaa. Voit vaikka sanoa sukulaisillesi, ettet pidä siitä, että he kommentoivat asiaa. Älä syytä itseäsi siitä, että muut asettavat sinulle odotuksia. Kyse on heidän tahdittomuudestaan. Olet aivan yhtä arvokas ihminen, seurusteletpa tai et. Ja mitään aikarajoa milloin olisi aika löytää kumppani, ei ole olemassakaan. Asiat tapahtuvat sitten kun niiden aika on.


Meiju, diakoni

Samaa olen kokenut joskus kouluaikoihin. Ei minua niinkään rassannut kaverittommuus, mutta häpesin koulussa seistä välitunnilla seinäruusuna ja jumppatunneilla, kun kuljin yksin toisten liikkuessa kaksin, pienissä porukoissa ja minä tarvoin yksin.

Lopeta häpeäminen. Tuo naljailu vanhemmiltasi kertoo siitä että he todennäköisesti haluasivat saada lapsen lapsia. Sinä itse päätät elämästäsi, ei lainkaan sinun vanhempasi/sukulaisesi jos et asu heidän kanssaan.

Jos sinua sanotaan luuseriksi, homoksi yms. vastaavaa, niin ne ovat häpäisyretoriikkaa jonka tarkoituksena on saada sinut häpeämään sinkkuuttasi/yksinäisyyttäsi. Eli eräänlainen kontrollikeino sinua kohtaan että he saisivat sinut tekemään kuten he haluavat.

Jep itse viihdyn erittäin hyvin yksin. Mieluummin käyn shoppailemassakin yksin kuin jonkun kanssa. Muutama kaveri on jos niitä niiksi voi edes kutsua viimeksi nähtiin melkeenpä puol vuotta sitten.. Puol tuttuja on sitten enemmän ja heidän seurassaan häpeilen tätä yksinäisyyttäni. Tuntuu että heillä on jatkuvasti jotakin menoa ja suurella kaveriporukalla aina menossa johonkin. Kun kysyvät sitten mitä minä tein vkloppuna jhävettää aina myöntää että olin taas yksin himassa. Koskaan en myös ole seurustellut 19v oon. Välillä kyllä masentaa hyvinkin paljon etenkin kun porukat tai sukulaiset utelee ja sitten sitä päivitellään että mikä mussa on vialla. Itse kuitenkin näen asian niin että en vain ole vielä löytänyt sitä oikeaa.. Sitäpaitsi on elämässä muutakin kuin parisuhteet.

"Kun kysyvät sitten mitä minä tein viikonloppuna ja hävettää aina myöntää että olin taas yksin himassa."

Ei tuota ole mitään syytä hävetä. Moni mies luulee parisuhdetta ruusuisemmaksi asiaksi kuin mitä se oikeasti on. Sen sijaan että miettisit sinkkuutta negatiivisesti, kannattaisi enemmän miettiä sinkkuuden hyviä puolia kuin negatiivisia puolia. Se on juurikin tuo negatiivinen ajattelutapa joka sinulle eniten aiheuttaa tuskia. Kun opettelet itrti negatiivisesta ajattelutavasta niin alat näkemään elämän positiivisempana. Sinkkumiehenä sinulla on sellainen vapaus mistä parisuhteessa tai perheessä elävät voivat vain unelmoida.

Minuakin hävettää yksinäisyys, tuntee itsensä niin epänormaaliksi ja epäonnistuneeksi, henkilöksi, jonka seura ei kelpaa kenellekään. Siksipä en koskaan myönnä kenellekään olevani yksinäinen, että olen aina yksin, kukaan ei soita tai en tapaa ketään koskaan.

Sukulaiset tosin ovat huomanneet yksinäisyyteni, pitävät minua ihan luuserina ja epänormaalina. Nyt olen onneksi töissä, mutta kun aiemmin olin pitkään työttömänä niin eräs sukulainen sanoi suoraan minulle, että montako kaveria sulla on? ja jatkoi siihen sitten heti, että eihän sulla ole yhtään kaveria niin et saa edes töitä suhteilla kuten monet muut. Kyllä satutti nuo sanat, piti vain yrittää pidätellä kyyneleitä, etten alkanut itkemään. Miten voikin tuntua niin pahalta, kun mulle sanotaan suoraan miten yksinäinen olen, vaikka itse tämän toki tiedänkin, mutta kuulla se jonkun muun suusta.....

Minä en vaan osaa tutustua muihin, tulen mielestäni ihan hyvin toimeen muiden kanssa mm. työpaikallani, mutta olen varmaan jotenkin tylsä ja omituinen, kun ei ole koskaan kavereita ollut sitten tarhaiän.

Ikävää on häpeän tunne, samoin kuin se epämääräinen sääli jota saa osakseen. "Aha, olet yksin, eli olet jotenkin rassukka" tai "aha, olet yksin, sinussa on joku vikana tai olet kusipää". Usein kohtaamani reaktiot ovat molempien tunneilmausten yhdistelmiä.

Juu ei siinä mitään hävettävää ole, ainakaan minun mielestäni. Nuo on sun omia asioita eikä sun vanhempien tms.