Hei, tarvitsisin kipeästi apua sellaisilta ihmisiltä jotka narsismista enemmän tietävät tai joilla on omia kokemuksia...
Alan nyt erittäin vahvasti epäillä että entinen paras ystäväni on narsisti, ja minua vähän jännittää se mitä seuraavaksi tapahtuu koska laitoin hänen kanssaan välit poikki muutama päivä sitten. Ystävyytemme on kestänyt siis 15 vuotta ja tämä ystävyys on kyllä ollut hyvinkin myrskyisää... Jos kertoisin kaiken mitä on kerrottavana niin tästä tulee niin pitkä teksti ettei kukaan jaksa lukea :D
Mutta hän on siis aina ollut sellainen, että suuttuu ja loukkaantuu todella helposti, on vainoharhainen ja kuvittelee usein että hänestä puhutaan pahaa. Jos häntä ei ehdi tapaamaan, hän syyttää siitä ettei muka kiinnosta nähdä. Ja aina on ollut jotakin valittamisen aihetta minusta, nuorempana hän sai mut usein tuntemaan huonoa omatuntoa kun haukkui mua huonoksi ystäväksi ja uskoin sen... kun mulla ei muka ollut koskaan tarpeeksi aikaa hänelle ja aina otin liian harvoin yhteyttä. Mulla ei olisi saanut olla omaa elämää eikä muita ystäviä.
Onnekseni löysin jo nuorena poikaystävän joka opetti mua pitämään puoleni ja sen avulla opin laittamaan tälle ystävälleni hanttiin. Meille alkoi tulla enemmän riitoja koska en enää jaksanut mielistellä häntä niin paljoa vaan aloin sanoa vastaan. Iänikuiset valitukset silti aina jatkuivat, hän oli usein pahalla päällä ja kiukutteli pienistä. Hän odotti että mun olisi pitänyt aina vaan kiltisti ottaa vastaan kaikki sonta mitä hän päälleni kaataa, mutta hänelle ei koskaan saanut valittaa mistään tai antaa minkäänlaista kritiikkiä tai hän suuttui. Vielä sittenkin kun muutettiin eri kaupunkeihin, hän vaati että mun pitäisi ottaa useammin yhteyttä eikä koskaan ymmärtänyt jos oli esim. tilanne ettei ole rahaa matkustaa hänen luokseen. Mikään ei ole koskaan riittänyt vaan aina on valittamista jostakin, ajan myötä se on muuttunut suoranaiseksi haukkumiseksi ja henkilökohtaisuuksiin menemiseksi.
Ystäväni ei siis ole siinä mielessä perinteinen narsisti, että hänellä on aika heikot sosiaaliset taidot... luin narsismista ja suurin osa piirteistä osuu kohdilleen paitsi tämä. Mutta kai narsisteissakin on eroja? Hänellä ei siis ole koskaan ollut muita läheisiä ystäviä kuin minä ja yksi toinen meidän yhteinen ystävä. Siksi ehkä olenkin niin kauan häntä sietänyt koska olen jollain tapaa säälinyt häntä, kun hänellä ei paljoa ystäviä ole. Ehkäpä siksi meille on tullut niin paljon riitoja, koska olen myös henkisesti jollakin tapaa vahvempi ihminen kuin hän, ja sekös hänet aina suututtaa kun en (ainakaan enää pitkään aikaan) ole suostunut lähtemään mukaan hänen peleihinsä. Tuntuu, että hän syyttää minua niistä samoista asioista mitkä mun mielestä ovat juuri hänen ongelmiaan... kuten itsekkyys, huomionhakuisuus jne.
Voitte toki kysellä lisää jos on joitakin piirteitä joiden avulla voisi paremmin tunnistaa onko hän narsisti vai ei. Minulle olisi arvokasta saada tietää, en tietenkään täältä voi mitään varmaa diagnoosia saada mutta edes mielipiteitä. Koska sitten tiedän miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja onko mitään toivoa että hän vielä jonain päivänä muuttuu. Nyt kun laitoin hänen kanssaan viimein välit poikki, koska raja tuli vastaan enkä enää jaksa sitä loukkausten ja raivokohtausten määrää ja pelkoa siitä milloin seuraava ryöpytys tulee. Reaktio tähän oli se, että hän ensin haukkui mut todella ala-arvoisella tavalla ja manasi mut alimpaan helvettiin. Samalla hän onnistui kääntämään asian päälaelleen niin (kuten aina tekee) että hän olisikin se joka laittoi välit poikki ja että hänen olisi pitänyt tehdä se ajat sitten. Kun en mitään tuohon vastannut, hän pyysikin anteeksi edellistä viestiään (kuinkahan tosissaan...) ja totesi että kyllä tämä nyt silti oli paras ratkaisu ja että voidaan olla kavereita vielä joskus mutta nyt hänen elämänsä on täydellinen ilman minua... miten voi ihminen kääntääkin asiat noin päälaelleen??
No tänään taas tuli vihainen viesti ja hän jo uhkaili etten pääse hänestä koskaan eroon... en yhtään ihmettelis vaikka hän toteuttaiskin uhkauksensa. Miltä tämä teistä vaikuttaa, onko narsistin piirteitä?
Alan olla todella varma siitä, että valintani oli oikea. Miten tuollaista ihmistä voi sanoa edes ystäväksi... :(
Alan nyt erittäin vahvasti epäillä että entinen paras ystäväni on narsisti, ja minua vähän jännittää se mitä seuraavaksi tapahtuu koska laitoin hänen kanssaan välit poikki muutama päivä sitten. Ystävyytemme on kestänyt siis 15 vuotta ja tämä ystävyys on kyllä ollut hyvinkin myrskyisää... Jos kertoisin kaiken mitä on kerrottavana niin tästä tulee niin pitkä teksti ettei kukaan jaksa lukea :D
Mutta hän on siis aina ollut sellainen, että suuttuu ja loukkaantuu todella helposti, on vainoharhainen ja kuvittelee usein että hänestä puhutaan pahaa. Jos häntä ei ehdi tapaamaan, hän syyttää siitä ettei muka kiinnosta nähdä. Ja aina on ollut jotakin valittamisen aihetta minusta, nuorempana hän sai mut usein tuntemaan huonoa omatuntoa kun haukkui mua huonoksi ystäväksi ja uskoin sen... kun mulla ei muka ollut koskaan tarpeeksi aikaa hänelle ja aina otin liian harvoin yhteyttä. Mulla ei olisi saanut olla omaa elämää eikä muita ystäviä.
Onnekseni löysin jo nuorena poikaystävän joka opetti mua pitämään puoleni ja sen avulla opin laittamaan tälle ystävälleni hanttiin. Meille alkoi tulla enemmän riitoja koska en enää jaksanut mielistellä häntä niin paljoa vaan aloin sanoa vastaan. Iänikuiset valitukset silti aina jatkuivat, hän oli usein pahalla päällä ja kiukutteli pienistä. Hän odotti että mun olisi pitänyt aina vaan kiltisti ottaa vastaan kaikki sonta mitä hän päälleni kaataa, mutta hänelle ei koskaan saanut valittaa mistään tai antaa minkäänlaista kritiikkiä tai hän suuttui. Vielä sittenkin kun muutettiin eri kaupunkeihin, hän vaati että mun pitäisi ottaa useammin yhteyttä eikä koskaan ymmärtänyt jos oli esim. tilanne ettei ole rahaa matkustaa hänen luokseen. Mikään ei ole koskaan riittänyt vaan aina on valittamista jostakin, ajan myötä se on muuttunut suoranaiseksi haukkumiseksi ja henkilökohtaisuuksiin menemiseksi.
Ystäväni ei siis ole siinä mielessä perinteinen narsisti, että hänellä on aika heikot sosiaaliset taidot... luin narsismista ja suurin osa piirteistä osuu kohdilleen paitsi tämä. Mutta kai narsisteissakin on eroja? Hänellä ei siis ole koskaan ollut muita läheisiä ystäviä kuin minä ja yksi toinen meidän yhteinen ystävä. Siksi ehkä olenkin niin kauan häntä sietänyt koska olen jollain tapaa säälinyt häntä, kun hänellä ei paljoa ystäviä ole. Ehkäpä siksi meille on tullut niin paljon riitoja, koska olen myös henkisesti jollakin tapaa vahvempi ihminen kuin hän, ja sekös hänet aina suututtaa kun en (ainakaan enää pitkään aikaan) ole suostunut lähtemään mukaan hänen peleihinsä. Tuntuu, että hän syyttää minua niistä samoista asioista mitkä mun mielestä ovat juuri hänen ongelmiaan... kuten itsekkyys, huomionhakuisuus jne.
Voitte toki kysellä lisää jos on joitakin piirteitä joiden avulla voisi paremmin tunnistaa onko hän narsisti vai ei. Minulle olisi arvokasta saada tietää, en tietenkään täältä voi mitään varmaa diagnoosia saada mutta edes mielipiteitä. Koska sitten tiedän miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua ja onko mitään toivoa että hän vielä jonain päivänä muuttuu. Nyt kun laitoin hänen kanssaan viimein välit poikki, koska raja tuli vastaan enkä enää jaksa sitä loukkausten ja raivokohtausten määrää ja pelkoa siitä milloin seuraava ryöpytys tulee. Reaktio tähän oli se, että hän ensin haukkui mut todella ala-arvoisella tavalla ja manasi mut alimpaan helvettiin. Samalla hän onnistui kääntämään asian päälaelleen niin (kuten aina tekee) että hän olisikin se joka laittoi välit poikki ja että hänen olisi pitänyt tehdä se ajat sitten. Kun en mitään tuohon vastannut, hän pyysikin anteeksi edellistä viestiään (kuinkahan tosissaan...) ja totesi että kyllä tämä nyt silti oli paras ratkaisu ja että voidaan olla kavereita vielä joskus mutta nyt hänen elämänsä on täydellinen ilman minua... miten voi ihminen kääntääkin asiat noin päälaelleen??
No tänään taas tuli vihainen viesti ja hän jo uhkaili etten pääse hänestä koskaan eroon... en yhtään ihmettelis vaikka hän toteuttaiskin uhkauksensa. Miltä tämä teistä vaikuttaa, onko narsistin piirteitä?
Alan olla todella varma siitä, että valintani oli oikea. Miten tuollaista ihmistä voi sanoa edes ystäväksi... :(
Vastaukset 23
Vanhimmat
Narsisti haukkuu kaikki jotka uskaltavat olla erimieltä kuin hän. Kertoo suureen ääneen mitä toinen on tehnyt jättäen huomiotta omat tekemisensä. vain hän on kärsinyt toisten tahoilta vääryyttä. Aina muka uhri.
Jep, kuulostaa tutulta. Nuorempana hän oli itse todella miellyttämisenhaluinen, ja myötäili muita muutellen omia mielipiteitään muiden mukana, jotta hänestä pidettäisiin. Jossain vaiheessa hänellä alkoi olla omia mielipiteitä, jotka piti tuoda esille aina ja kaikkialla, silloinkin kun kukaan ei kysynyt. Perusteluja näille mielipiteille kuitenkin löytyy vain harvoin. Ja jos joku uskaltaa häntä kyseenalaistaa niitä perusteluja kysymällä, ensin hän yrittää vaihtaa puheenaihetta. Jos toinen ei luovuta vaan jatkaa perusteluiden tivaamista, hän suuttuu ja alkaa huutamaan että hänellä on oikeus mielipiteisiinsä ja hän sentään uskaltaa sanoa ääneen mitä OIKEASTI ajattelee. Muut kuulemma vaan myötäilevät toisiaan eivätkä uskalla olla rehellisiä.
Mutta tosiaan, ei voi siis olla eri mieltä. Ja myöskin kääntää asian aina niin, että hänelle on tehty vääryyttä vaikka itse omalla käytöksellään olisi aloittanut riidan... :(
Niin ja hän ei todellakaan koskaan näe omassa toiminnassaan mitään väärää. Ihan kuin olisi joku ihme suodatin päällä. Se on oikeastaan hassua. Esim. kun monet riidoistamme on käyty kirjoittamalla. Hän aloittaa olemalla vaikea ja kiukuttelee, jossain vaiheessa suuttuu koska en suostu alkaa käyttäytymään kuten hän ehkä kiukuttelullaan toivoo. Sitten hän alkaa raivota jostain useimmiten ihan naurettavasta asiasta ja syytellä mua jostakin jota en välttämättä ole edes tehnyt. Kun hänelle yrittää sanoa, että älä pura pahaa oloasi muhun ja kirjoittaa jotakin että ei noin voi kohdella ihmisiä, hän ei reagoi siihen mitään vaan raivostuu entisestään ja keksii uusia valittamisen aiheita. Usein myös mainitsen hälle ettet voi tehdä noin että kuvittelet voivasi sanoa mitä vain ja kuittaat kaiken aina sillä että no sinä nyt vaan olet tällainen tai sitten oho, vähän ylireagoin, ollaanko taas kavereita.
Nyt vasta ymmärsin miten paljon narsistin käyttäytymiskaavaa tämä noudattaa... Kertokaa olenko oikeassa, en kuitenkaan asiantuntija ole. Mutta, yleensä tää kaava menee niin, että kun hän yrittää valittaa jotakin musta ja minä taas yritän osoittaa hälle että jos kunnioittaisit ihmisiä niin et puhuisi heille noin. Hän raivostuu entisestään ja nyt ymmärrän että totta kai se johtuu siitä, että hän ei siedä sitä että hänelle yritetään osoittaa et hän olis tehnyt jotakin väärää. Siksi hän yrittää aina kääntää huomion pois itsestään ja omista virheistään muihin ja alkaa haukkumaan mua lisää tai jos ei se toimi niin alkaa haukkumaan meidän yhteistä ystävää tai toisaalta hän vetää sen siihen mukaan niin, että tää yhteinen ystävä olisi haukkunut mua. Nykyään olen oppinut siihenkin viittaamaan kintaalla ja sanomaan että no tämä ystävä ei sentään loukkaa toisin kuin sinä, jolloin joka kerta hän raivostuu vaan entisestään. Mihinkään mitä hänelle kirjoitan, hän ei reagoi muuten kuin raivostumalla entisestään kunnes meno on oikeasti ihan raivotautista. Siinä vaiheessa hän kirjoittaa jo caps lockin kanssa ja keksii IHAN MITÄ TAHANSA jotta vain saisi mua loukattua jotenkin.
Jälkeenpäin kun hän ymmärtää ettei muuten saa mua puheväleihin kanssaan, hän saattaa kirjoittaa että anteeksi hän vähän kiihtyi, voidaanko unohtaa koko juttu. Jotenkin hän ihan tosissaan kuvittelee että tuollaisen saa anteeksi kun vaan sanoo että unohdetaan tää. Minä en (enää nykyään) suostu päästämään häntä noin vähällä ja usein tässä vaiheessa saattaa tulla jopa uusi riita. Hän aina perustelee tosiaan sanomisensa sillä että hän sentään uskaltaa sanoa suoraan tai että hän nyt vaan on tällainen tai hänellä on oikeus puhua ihan mitä hän haluaa.
Niinpä niin...
Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, myös narsuilla. Miksi tivata perusteita jos kerran on jo muodostanut toisesta mielikuvan ja tietää vastauksen. Narsismia on monenlaista. Olenpa itsekkin narsisti kun en alistu enää kenenkään pompoteltavaksi ja osaan sanoa mielipiteeni ääneen välittämättä siitä onko ne samoja kuin enemmistön mielipiteet. Itsevarma ja elämänsä hallitseva on monen mielestä narsu..
Joo no toki jokaisella on oikeus mielipiteilleen. Lähinnä halusin vain tuoda esiin tuossa sen muutoksen mikä hänessä on tapahtunut. Ja oikeus on siis mielipiteisiin, mutta kurjaa on se jos omaa mielipidettä korostetaan, mutta jos muut ovat eri mieltä, se koetaan uhkaksi ja suututaan.
Ja usein myös esim. mun haukkumisen hän on perustellut sillä, että tää on hänen mielipiteensä... No joo onhan se, mutta asioita voisi tietty tuoda esiin toisellakin tapaa.
Olenpa huomannut omalta kohdaltani että asia on päinvastoin eli jos ilmaisen enemmistöstä poikkeavan mielipiteen niin minut haukutaan pystyyn ja koetaan uhkaksi kun en tee enkä myötäile muita. Ja kun olen sen narsun nimen saanut niin olempa useinkin ihan huvikseni erimieltä kuin enemmistö ja teen tehtäviä ihan erimalliin kuin on aina tehty. Köyhällä on halvat huvit.... Ja totuus on ettei kaikkia voi eikä tarvitse miellyttää......
Liekö kyse narsistista, jos on vain pari ystävää. Yleensä narsuilla on laajat piirit, joissa liehuvat erinomaisine sosiaalisine taitoineen. Ehkä entisellä ystävälläsi on jokin muu ongelma. Uhkailu vaikuttaa tietenkin pahalta. Voi vain toivoa, että se jää pelkäksi uhitteluksi ja unohtuu, kun elämä menee eteenpäin.
Mitä yleistystä! Miksi narsistilla tulisi olla erinomaiset sosiaaliset taidot? Miksi jollakin narsistilla ei voisi olla surkeat sosiaaliset taidot?
Ihmisellä, joka ei tunne empatiaa ja joka ei edes osaa lukea muita ihmisiä kuin kolmansien henkilöiden juorupuheiden tai oman vähättelevän, huonoitsetuntoisuuteen nojaavan itsemahtailunsa kautta.
Joo hänellä on todellakin heikot sosiaaliset taidot, ja mietin että tämä tosiaankin poikkeaa siitä millaisia narsistien yleensä ajatellaan olevan. Mutta tosiaan uskon myös että kyllä heissäkin saattaa olla eroja kuten ihmisissä yleisestikin.
Hän kyllä siis aina olisi halunnut muita ystäviä mutta koska on sosiaalisesti niin... no, voisiko sanoa heikko tai lahjaton, niin hän ei ole niitä koskaan saanut. Ehkä hän on sitten todennut ettei hänen tarviikaan saada muita jos voi meitä pitää aina roskaämpäreinään? Mutta mielestäni todellakin oikeastaan kaikki muut tai ainakin suurimman osan narsistin piirteistä (niistä joita olen lukenut) hän kyllä täyttää. Ja tuli muuten mieleeni, että tästä ystävättömyydestäänkin hän on jotenkin aina onnistunut syyttämään minua, aivan kuin se olisi mun syy että hänellä ei ole muita ystäviä. Ja tietenkin siitä on syyllistetty että minulla niitä ystäviä on. Ja auta armias jos mut on joskus kutsuttu jonnekin ja häntä ei, niin sekin on ollut mun syy.
Esimerkkinä voin kertoa myös tällaisen jutun, että hän on siis tutustunut mun muihin ystäviin ja ollut monesti mukana yhteisissä juhlissa ja illanvietoissa, mutta nämä muut ihmiset jossain vaiheessa eivät enää halunneet tätä ystävääni mukaan, koska heillä meni hermot siihen että hän aina joko nauraa koko ajan tai sitten itkee (hänen on täytynyt aina hakea huomio muilla tavoin kuin puhumalla, eli osoittamalla voimakkaita tunteita, koska tosiaan sanallisesti ja muutenkin sosiaalisesti hän ei ole kovin lahjakas)... Eli häntä ei siis enää niin usein kutsuttu näihin illanviettoihin mukaan. Itse olin tietenkin lupautunut lähtemään ja kun tämä ystäväni sai kuulla että olen menossa, mutta häntä ei ole kutsuttu, hän raivostui minulle. Ensin syytti minua siitä miksei häntä ole kutsuttu ja sitten siitä että miksi menen, enkö muka mieluummin viettäisi iltaa hänen kanssaan. Sitten mun olisi pitänyt tehdä valinta joka tietenkin oli väärä jos valitsin illanvieton muiden kanssa.
Hän alkoi tivaamaan multa miksi häntä ei ole kutsuttu ja käski minua olemaan yhteydessä muihin ja pyytämään heitä kutsumaan itsensä (ihan kuin olisin joku palvelija tässäkin asiassa...) No tämä oli sitä aikaa kun vielä suostuin näihin "pyyntöihin" ja olin sitten näin tehnyt. Hän ei edelleenkään ollut tervetullut koska muista tuntui tyhmältä kutsua hänet vain koska hän ruikutti, ja hän kuitenkin tulisi vaan pilaamaan muiden illan huomionhakuisella naurullaan tai itkullaan. Ystäväni suuttui taas kun kerroin että hän ei edelleenkään ole tervetullut ja pakotti minua kertomaan syyn. Siitä hän raivostui vieläkin enemmän eikä millään ymmärtänyt kun yritin selittää, että oikeastaan he ovat kyllä oikeassa ja yritin saada häntä muistelemaan edellisiä kertoja. Lopulta tästä kehkeytyi iso riita...
No tulipas taas tekstiä :) Pointti tässä oli siis kuitenkin se, että eikö mielestänne ihminen voi siis olla narsisti muilta osin, vaikka hänen sosiaaliset taitonsa olisivatkin heikot? Koska omasta mielestäni muilta osin tuo käyttäytyminen vaikuttaa siltä.
Ai niin tähän lisäyksenä vielä, että vaikka tällä entisellä ystävälläni ei olekaan ollut koskaan muita ystäviä, niin sekin on johtunut pitkälti myös siitä, että hän ei ole koskaan suostunut siihen että hänen pitäisi ottaa itse yhteyttä johonkuhun (voi kuinka alentavaa) vaan hän aina odotti että muut ottavat yhteyttä häneen. Joku joskus saattoi häntä pyytää kahville mutta sekin kaatui usein siihen että yhden kerran jälkeen hän ei taaskaan itse ottanut yhteyttä vaan odotti toisen yhteydenottoa, ja jos toisesta ei kuulunut mitään niin ystäväni tulkitsi sen niin että tätä toista ei kiinnosta ja hän ei ole ystävyyden arvoinen. TAI sitten sinne kahville ei päästy ensimmäistäkään kertaa, koska ystäväni kieltäytyi, vaikka hänellä ei mitään oikeaa menoa olisi ollutkaan. Ilmeisesti hän toivoi että häntä aneltaisiin kahville uudestaan ja uudestaan, mutta koska näin ei tapahtunut hän taas totesi, että no ei sitä toista varmaan oikeasti edes kiinnostanutkaan.
Eli tämä oli sitä mitä itsekin olen aina saanut kuulla, häneen pitäisi olla aina ja usein yhteydessä mutta hän ei tajua, että itsekin voisi joskus ottaa yhteyttä toisiin. Tällaiset syyt muun muassa johtivat siihen että hänellä oli ystävänään vain minä ja eräs toinen.
Kuulostaa siltä ettet arvosta kovin paljon ystävääsi, joka on pysynyt ystävänäsi luultavasti pidempään kuin muut kaverisi. Tuo illanviettojuttuhan on täyttä syrjintää, jos ystäväsi itkee, mikset lohduta !? Vaan välttelette. Haloo... Sinä OLET huono ystävä ja kuulostat itse hyvinkin narsistiselta :) Ja jos ystäväsi on vielä yksinäinen niin hei haloo...
No kylläpä todellakin käänsit asian ihan väärin päin, mutta jos luit kaikki kirjoitukseni tästä ihmisestä ja silti olet tuota mieltä niin ihmettelen kyllä suuresti. Ihan vilpittömästi ja mielenkiinnolla kysyn, voisitko kertoa tarkemmin, kaikki nuo tekstit luettuasi, millä perusteella minä olen meistä se huono ystävä ja narsistinen? Koska nuo asiat joita hänestä kirjoitin, eivät ole mitenkään liioiteltuja eivätkä vääristeltyjä.
Niin ja en mielestäni missään vaiheessa sanonut, ettenkö olisi lohduttanut ystävääni tai että olisin vältellyt häntä? Ja tarkennukseksi, itse kyllä edelleen kutsuin häntä illanviettoihin mutta omat ystäväni (joille hän oli siis enemmänkin kaverin kaveri) eivät kutsuneet häntä enää mukaan. Näissä illanvietoissa useasti omakin iltani meni siinä, että istuin hänen kanssaan jossakin nurkassa koska hänellä oli taas jokin itkukohtaus. Vaikeaa se oli siksi, että kun häneltä yritti kysellä, mikä on, hän sanoi että "ei mikään" tai jopa tiuskaisi takaisin. En koskaan tiennyt miten päin pitäisi olla, koska samaan aikaan halusin lohduttaa häntä mutta hän silti työnsi minut pois. Muut ihmiset eivät yleensä jaksaneet alkaa tivaamaan sen jälkeen kun toinen kerran sanoo, että ei hänellä mikään ole... itse istuin hänen kanssaan monet kerrat ja vain halasin tai olin lähellä, sanomatta mitään... (enkä kyllä koskaan ole kuullut minkäänlaista kiitosta näistä, ei sillä että olisin niitä erityisesti kaivannut, mutta edes joskus olisi ollut kiva kuulla myös positiivista palautetta eikä aina vain moitteita...)
Kyllä myönnän että tuo alkoi itsellenikin jossain vaiheessa olla kovin raskasta, kun etukäteen jo pelkäsin että meneekö koko ilta taas itkevän ystävän lohdutuksessa. Tuntui pahalta ajatella, että haluaisin joskus hauskan ja itkuvapaan illan, sen ajattelusta tuli itsekäs olo mutta silti en voinut ajatuksilleni mitään, ja mielestäni se on ihan inhimillistä. Useimmiten ystävälleni ei ollut sattunut mitään ikävää jonka vuoksi hän itkisi eikä hänellä periaatteessa ollut mitään syytä itkeä, mutta aina joku asia laukaisi itkun. Ja kun olen myös yrittänyt sanoa, että hänen tarvitsisi puhua ongelmistaan, koska sisällä selkeästi on joku möykky kun sanoja ei löydy mutta kyyneleitä sitäkin enemmän. Hän ei ole suostunut myöntämään minkään möykyn olemassaoloa eikä suostu hakemaan ammattiapua, koska hänen mielestään kaikki on hyvä ja nuo ovat vain "heikkoja hetkiä".
Ehkäpä sitten olen väärässä, mutta ainakaan omasta mielestäni minä en ole meistä se huono ystävä, joka ei arvosta toista, jos itse olen ollut vastaanottava osapuoli haukkumiselle, karjumiselle, raivokohtauksille ja loukkauksille 15 vuoden ajan ja yrittänyt hänelle kertoa, ettei muita voi kohdella noin. Ja mielestäni en myöskään ole itsekäs jos jaksoin noin kauan ennen kuin viimein löysin rohkeuden itsestäni sanoa, että nyt riittää.
Narsistit voivat näyttää ulospäin erittäin sosiaalisilta ihmisiltä. He ovat yleensä niitä "tarinaniskijöitä", joita muu porukka sitten kuuntelee ja ihailee. Leikin varjolla he myös ivaavat ja pilkkaavat kaikkia muita, mutta eivät koskaan itseään.
Hymyssä suin narsistit nöyryyttävät ja nolaavat omia lapsiaan, vaimojaan, sukuaan jne. Narsistien uhrit saavat kuulla muilta ihmisiltä kuinka hyvä tyyppi heidän esim.puolisonsa/ isänsä/ äitinsä ovat. Ja samalla uhrit ajattelevat mielessään, että voi kun tietäisitte vain. Usein ihmiset vielä pyrkivät päästäkseen nauttimaan valokeidan laidoista narsistin ympärillä.
MUTTA tämä siis vain päällepäin näyttää tältä. Narsistin lähimmät tietävät, että pikkuhiljaa vuosien vieriessä ihmiset katoavat narsistin ympäriltä kunnes hänellä ei ole enään ketään. Elämän ehtoopuolella hän on jo pilannut kaikki suhteensa sisaruksiin, lapsiin, sukuunsa jne. Jos joitakin ihmisiä on jäljellä niin he ovat uusia tuttavuuksi/suhteita.
Kunnon psykonarsistille tepsii vain yksi lääke:Ole kerrankin hyvä tyyppi ja tapa itsesi.
Ei niihin muu tehoa.Ja muilla on paljon hauskempi loppuelämä.
pitää vain ihmetellä miten psykot kestää yleensä itseään,ei humaanisuutta ollenkaan.
No hei haloo, oli se ystävä narsisti tai ei, niin eipä kuulosta kovin antoisalta ystävyydeltä sinun kannaltasi. Jos olet mielestäsi parhaasi tehnyt, eikä tilanne mihinkään muutu, niin älä ole yhteyksissä.
Et ole vastuussa ystävästäsi. Olet sen sijaan vastuussa omasta elämästäsi, jota vain sinä elät valitsemallasi tavalla.
No joo,oli vähän rujosti sanottu,mutta totuus on narsistit voi ajaa tämän planeetan tuhoon.Etkö tiennyt paljon narsisteja on virkakunnassa,hyvillä paikoilla liike-elämässä,sotilaissa ympäri maapallon,jos nämä persoonat saa ylivallan hallinnosta,seurauksena ei ole enempää eikä vähempää kuin maapallon tuho ja mitä erilaisimmalla tavalla.
Tämä narsistisuus koskee tietenkin myös ihmisten yksityielämää,joten on hyvä vetää raja johonkin.
Kunnon psykopaattia vastaan ei tehoa muu kuin olla häntä kovempi ja voimakkaampi,jotta hän tuntee törmänneensä panssariseinään,josta ei pääse yli eikä ympäri,elämä nyt vain on niin rujoa.
Tällöin on edes joku mahdollisuus,että moraali ja tämä planeetta säilyy elettävänä ja jottei joku päivä todellakin kaikki ole pahiksia.
Ymmärsitkö mitä tarkoitin,yleisellä tasolla narsismiutta ei pitäisi hyväksyä ollenkaan.
Esimerkkejä voit katsoa ympäri maailmaa narsismiudesta eri diktatuureissa,onko se mielestäsi kivaa ja suositeltavaa?
Jäähyväiset aseille ei tule toteutumaan koskaan,jos narsismia ei jyrkästi ja määrätietoisesti tuomita.
Näin se vain on,halusitte tai ette.Jenkeissä joku nainen kirjoitti juuri kirjan Smile or die,toivottavasti se ikinä toteudu oikeasti.
Vastusta narsismia nyt,elät varmemmin huomenna.
Tuosta tulee hiukan lapsuudenystäväni mieleen. Hän ei ole mielestäni narsisti mutta ilmeisen heikolla itsetunnolla varustettu. Se taas näkyi tarpeena määräillä ja olla parempi kaikessa. Hän saattoi suuttua vaikka siitä että olin kevyempi, siitä että sain kokeesta paremman numeron tai että joku poika moikkasi minua, ei häntä. Hän teki minulle kaikenlaisia ohareita ja juoni selän takana. Silti minun olisi pitänyt kertoa hänelle kaikki ja ottaa hänet aina joka asiassa huomioon, tai sain haukut siitä että olen kylmä ja tunteeton ihminen. Itkut ja tilitykset bileissä tulivat tutuksi.
Onneksi pääsin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja lopetin kaiken yhteydenpidon. Edelleen, vuosikymmenien jälkeen, hän kyllä hyökkää juttusille jos sattuu näkemään. Motiivina tuntuu olevan lähinnä asioideni urkkiminen ja tarve kertoa kuinka hyvin hänellä menee. Oikeasti minua ei kiinnosta, hänhän on käytännössä minulle vieras ihminen, mutta yritän kohteliaasti kuunnella. Minun käy häntä vähän sääli koska se heikkoitsetuntoinen tyttö näkyy läpi edelleen. Suuri tarve olla äänessä ja ohjaksissa ei ole luontevaa vaan tuntuu päälle jääneeltä roolilta. Hänestä puutuu rauha joka tulee kun on sinut itsensä kanssa.
Olen ihan narsistiinkiin tutustunut elämässäni ja hänelle huomion keskipisteenä oleminen on hyvin tärkeää. Tosin, joissakin tilanteissa hänkin oli selkeästi varuillaan eli silloin kun hän oli porukassa se vierain. Silloin hän selkeästi tarkkaili tilannetta ja etsi roolia jonka ottaisi. Oli aika hassua seurata kuinka hän saattoi päätyä rooliin joka poikkesi siitä minkä yleensä olit nähnyt.
Narsisti on kuitenkin jotakin ihan toista kuin tuo ex-ystaväni. Narsistista puuttuu se inhimillinen vire kokonaan. Narsilta on turha odottaa minkäänlaista ymmärrystä tai sääliä tai anteeksiantoa. Narsisti lyö lyötyä yhä uudestaan. Pitää ehkä taukoa jotta nyrkkeilysäkki kestäisi pidempään, ei kuitenkaan siksi että se ei hajoaisi kokonaan.
Tuo lapsuudenystäväsi kuulostaa kyllä aika samanlaiselta kuin oma ystäväni... kiitos tästä, laittoi miettimään asiaa taas uudesta näkökulmasta. Olen kyllä jo tässä ehtinyt miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että voisiko kyse olla tosiaan jostain äärimmäisen heikosta itsetunnosta ja mielenterveysongelmasta, joka sitten ilmenee vaan narsistisena käyttäytymisenä. Voi olla hyvinkin mahdollista...
Eroon pääseminen niin narsistista kuin ex-ystävästä on ollut ainostaan hyvä ratkaisu joten "diagnoosilla" ei sikäli ole merkitystä.
Narsistin kanssa eroon pääseminen ei vain ole ihan niin yksinkertaista, ja hänellä on tarve kostaa. Narsistin kanssa joutuu olemaan loppuelämänsä hiukan varuillaan koska hän voi keksiä hyvinkin outoja vetoja.
Narsisti saattaa yrittää tunkeutua edelleen jollakin tekosyyllä elämääsi vaikka vaan ärsyttääkseen. Hän yrittää eri viestinviejien kautta urkkia elämääsi ja levittää tietoosi viestejä omasta erinomaisuudestaan. Hän käyttää jokaista tilaisuutta mustamaalatakseen sinua. Narsisti saattaa kiusata yhteisiä ystäviä kostaakseen edes välillisesti jos ei pääse suoraan kostamaan.
Mukava kuulla että oot tota mieltä, että se oli hyvä ratkaisu. Itsekin alan olla entistä enemmän sitä mieltä, mut kuitenkin koska oon aina halunnut ja yrittänyt olla hyvä ystävä, niin joku pieni ääni syyttää mua kun "hylkäsin" hänet, vaikka tosiasiassa ei mulla olis kyllä ollut enää voimia jatkaakaan tuollaisen ihmisen kanssa yhteydenpitoa.
Onneksi tää tyyppi ei ainakaan vielä ole toteuttanut uhkaustaan siitä, ettei jätä mua ikinä rauhaan... tosin kyllä koko ajan odotan, että koska alkaa tapahtua. Vaikea uskoa että tää oli tässä. Ihan kuin olisi tyyntä myskyn edellä. Ja koko ajan sellainen tunne, että se nyt vaan suunnittelee jotain, näyttelee että olis jättänyt mut rauhaan kunnes pamahtaa. Inhottava olo, kun tietää sen päivän koittavan mut ei tiedä et koska.
Kuulostaa masennukselta eikä persoonallisuushäiriöltä. Pystyisitkö viemään kaverisi terapiaan?
Siis tähän vielä, että minun exällä oli paljon samoja piirteitä. Kuten esim tämä. Tuntuu, että hän syyttää minua niistä samoista asioista mitkä mun mielestä ovat juuri hänen ongelmiaan...
Mentiin ihan muusta syystä exän kanssaa terapiaan, kun elämä hänen kanssa oli tosi hankalaa, mut siellä asiantuntija huomasi heti, että hänellä on keskivaikea masennus. Oltiin siinä vaiheessa oltu yhdessä 10 vuotta. Hän oli koko ajan oireillut, mutta en vaan tienny mitä masennus on ja millaisia oireita siitä voi tulla.
Ei kaukaa haettua. Mutta, valitettavasti se oljenkorsi on jo käytetty... Olen kyllä epäillyt ystäväni olleen masentunut jo vuosia, ja se tuntuu pahentuneen. Aikaisemminhan minulla ei tällaista narsisti-ajatusta ole käynyt edes mielessä, vaan olen ajatellutkin kaiken johtuvan nimenomaan masennuksesta. Pari vuotta sitten, kun hänen käyttäytymisensä meni ihan mahdottomaksi, tein jotain aika radikaalia. Olin jo pitkään puhunut ystävälleni, että hän on masentunut ja tarvitsisi selkeästi ammattiapua. Hän oli enimmäkseen kieltänyt ongelman, mutta parina heikkona hetkenä myöntänyt itsekin tietävänsä, että jotakin tarvitsis tehdä ja että hän ei ole kunnossa.
Tämä johti tosiaan siihen, että omat voimavarani hupenivat enkä jaksanut enää yrittää toimia ystäväni kotiterapeuttina, kun se ei johtanut mihinkään. Sanoin, että nyt riittää ja hänen on hakeuduttava apuun sillä itse en enää jaksa. Kävimme pitkän väännön jossa hän kirkkain silmin kiisti tarvitsevansa apua (ja samalla rivien välistä kuitenkin omilla puheillaan osoitti sanansa vääriksi ja puhui itsensä pussiin)... Hän pelkäsi tulevansa leimatuksi hulluksi, jos käy vaikkapa psykologin juttusilla ja yritin selittää, ettei kenenkään tarvitse tietää ja että hän itse on ainoa joka itsensä siitä tuomitsee.
Lopulta jouduin käyttämään ns. viimeistä keinoa jota en olisi halunnut käyttää, mutta olin niin lopussa etten keksinyt muuta. Sanoin, että meidän ystävyys voi jatkua vain, jos hän hakee apua. Olin siis jo tuolloin tavallaan valmis laittamaan välit poikki, koska en jaksanut enää toimia hänen pahan olon oksennusastianaan. Hän pelkäsi avun hakemista niin paljon, että oli oikeasti melkein valmis ennemmin luopumaan meidän ystävyydestä kuin käydä edes kerran psykologin vastaanotolla (mielestäni tämäkin jo kertoo että hän pelkää niin pahasti jotain olevan pielessä ettei uskalla edes kokeilla vaan mieluummin menettäisi vaikka ystävän kuin myöntäisi tarvitsevansa apua)... lopulta hän suostui.
Varasin hänen puolestaan ajan koska hän ei itse siihen kyennyt. Menin hänen luokseen, saatoin hänet ensimmäiselle käynnille. Hänelle määrättiin masennuslääkkeitä ja itse huokasin helpotuksesta. Viimeinkin tämä asia olisi kunnossa.
Ajattelin, että nyt jätän hänet asian tiimoilta rauhaan, koska en ole hänen holhoojansa ja ajattelin että aikuinen ihminen osaa hoitaa tästä eteenpäin asiansa. Olin auttanut hänet alkuun mutta loppumatka hänen olisi kuljettava yksin. Ajan kanssa aloin epäillä, jatkoiko hän sittenkään psykologilla käyntiä ja lääkkeiden syöntiä, sillä vanhat merkit palasivat takaisin.
Ja, nyt sitten kun riitelimme, ennen kuin laitoin välit poikki, hän myönsi ettei koskaan käynyt siellä enää ja oli valehdellut jatkaneensa hoitoa. Tämä keino on siis kokeiltu, mutta toista ei voi pakottaa jos toinen ei ymmärrä tarvitsevansa apua... keinot on aika vähissä. :/
Mutta, oli hän narsisti tai sitten vain masentunut (tai molempia), ainakin hänen käyttäytymisensä on ajoittain hyvinkin narsistista.