tulla netin keskustelupalstoille vetään täysin lokaan sen johon sydämmessään on todella ihastunut? Miksi se mitä eniten ihailee on torjunan jälkeen täysin haukuttava ulkonäöstä luonteeseen asti vaikak todellisuudessa sitä kaikkea ihaili ennen torjuntaa suurin sanoin ja elein?
Miksi joillain torjutuilla on tapana
defenssikö?
22250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Viha on voimakas väline. Kuuluu eroon ja torjuntaan.
Mä juon vaan kahvia täällä, enkä puutu haukkumisiin yms. tms.
eräs toimintatapa, jota en voi käsittää!
nähty täälläkin moneen kertaan. Jos ei saa sitä haluamaansa huomiota, niin sillon on hel'vetti irti. Kaikenlaista chittiä nakellaan sen torjujan niskaan.
Mistähän mulle on tullu mielikuvaksi etteivät monetkaan ole edes irl:ssä tavannu, ja kuitenkin mennään henkilökohtaisuuksiin haukkumisessa.
ja joskus vielä niin, ettei sitä vihaa ja pettymystä kuitenkaan uskalleta tai haluta kohdistaa siihen torjujaan, vaan keksitään täältä joku sijaiskärsijä, johon projisoidaan kaikki paha olo, ja usein niin, ettei tunneta sitä kohdetta yhtään, kenties koskaan nähnytkään, mutta silti haukutaan kaikki mitä vaan mieleen tulee ulkonäöstä luonteeseen. Kohteeksi valikoituu usein joku, jonka kokee olevan enemmän sen oman ihastuksen mieleen. Raukkamaista toimintaa, vaikka usein tuntuu, ettei se pahan olon purkaja itse edes tajua toiminnassaan olevan mitään outoa tai väärää. Niinhän koulu- ja työpaikkakiusaajatkin usein kokee kiusaamisensa oikeutettuna joihinkin kiusatun ehkä keksittyihin piirteisiin vedoten ja pahimmillaan saavat usutettua vielä muutkin saman ihmisen kimppuun. Onneksi täällä kuitenkin suurimmalla osalla tuntuu vielä olevan järki ja oikeudentaju kohdallaan, etteivät ihan mihin tahansa mukaan lähde.
Koulumaailma ja työ yhteisöt ovat todella ongelmallisia paikkoja koska niissä ihmiset saattavat tuntea toisensa melko hyvin ja verkostoituminen on jo alulla.
Kun koulussa kiusaaja on opettaja. On hänen helppo manipuloida muita jo kiusatun ihmisen kimppuun. Järjen häivää en tällaisessa toiminnassa näe. Omassa kokemus piirissä on tapaus jossa opettajan arvosanojen antaminen perustui ja korreloi mielivaltaisesti sen kanssa miten poppoo oli mukana kiusaamassa. Valittiin yksi jota kiusaamalla saatiin hupia ja ajankulua.
Joukkuetta muodostettaessa jätettiin hänet kylmästi ulkopuolelle. Sama toistui vuodesta toiseen. joka kerta! Numerot annettiin mielivaltaisesti ja eivät perustuneet oppilaiden taitoihin tai kehitys käyrään. Tällä tavalla manipuloitiin oppilaat vaikenemaan sen pelossa, että oma numero olisi kääntynyt 9:tä 6:deksi.
Arvosanat heittelivät helposti 3-4 numeroa todellisia kykyjä ja taitoja huomioimatta.
Vain suhteet - kiusaamiseen osallistumisessa syntyvä naurun määrä ja kovuus sai numerot nousuun.
Ikävä kyllä tuollaista tapahtuu. Ja onnetonta on että sitä tapahtuu todella paljon. Uskoakseni tuollainen kiusaaminen ei jää kohteelta epäselväksi. Varmasti on tietoinen kaikesta tuonkaltaisesta toiminnasta. Se vaikuttaa paljon siihen mitä se kiusattu voi enään missään tilanteessa tehdä. Ainakin luottamus kaikkiin siinä tilanteessa menee. On aina epäileväinen ja ei usko kun joku haluaisi olla ystävällinen. Saattaa muuttaa muitakin tilanteita.
Olipa outo aloitus. Ihan kuin tietäisit jotakin tuosta. Ihaili ja nyt haukutaan.
outoa sellaisille, jotka eivät ymmärrä sisältöä.
kyllä mulla siitä ihan henkilökohtaista kokemusta. Mielestäni se on yksi defenssi. pettymys on niin suuri että henkilön "minä" käyttää puolustautumiskeinonaan sitä että henkilön arvo omissa silmissä kielletään ja kaikki mitä ennen ihaili käännetään päinvastaisiksi eli niiden arvoa alennetaan jotta menetys e tuntuisi niin pahalta. Se jotenkin helpottaa ilmeisesti torjunnan kohteen oloa. Ehkä minän keino pitää itsetunto kasassa.
Luulen ja että koska se helpottaa omaa mieltä ja eron tuskaa. Jonkinlainen opittu puolustus mekanismi. Varmasti vaikuttaa tuohon itsetuntoon. Tämä onkin hyvä kanava purkautua! Pettymykset ulos ja jatkoa oikealle elämälle. Eihän kukaan voi omistaa toista ihmistä ja kaikista löytyy niitä huonoja puolia. Voihan niitä kehittyä ajan kanssa sillä ihminen on kehittyvä yksilö. Kehityksen suunta on käännettävä mahdollisimman nopeasti johonkin positiiviseen.
Kukaan ei voi tuntea toista ihmistä läpikotaisin. Aina voi löytyä traumoja tai sairauksia voi puhjeta mitkä muuttavat ihmistä. Voi jopa muuttaa aivan dramaattisesti jolloin suunnitelmat voivat mennä täysin uusiksi ja pettymys on suuri.
jälkeä aikaiseksi siinä kohteessa, ei ole mitenkään hyväksyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Ei mitenkään.
Käyttäytyminen varmasti riippuu siitä miten toinen on kohdellut, jos on tullut ns. torjutuksi esim. siten että toinen onkin mennyt ja pettänyt ja osoittanut ettei rakastakaan, tai vielä pahempaa haukkunut torjuttua.Ns. torjutun silmät tällaisen ihmisen suhteen ovat saattaneet avautua vasta silloin kun tajuaa ettei toinen olekaan niin ihana mitä on kuvitellut ja siitä haukut. Tällaisessa tapauksessa ns. torjuttu varmasti itse olisi myös torjuja. Näin arvelisin.
Mutta jos ei ole! Jos kysymys vain siitä että aika vieras ihminen tulee kertomaan että on ihastunut suhun ja sinä torjut ystävällisellä tavalla?
Mielestäni se toisaalta kertoo torjujan voimakkaasta merkityksestä torjutulle. torjuttu on hyvin suuressa ja merkityksellisessä asemassa torjutulle jos se nostattaa niin kovan vihan että defenssit tulee esiin ja palstoille tullaa oikein haukkumaan. Mitä arvokkaammaksi henkilö menetyksensä määrittää sitä voimakkaampi on defenssi reaktio. esim. jos tavoittelee unelma työtään ja joku kokeneempi ja koulutetumpi viekin sen nenän edestä. Häviät siis toiselle hakijalle. Saatat alkaa puhumaan "no ei se työ nyt niin hieno oliskaan ollut! Pitkät työmatkat ja enemmän vastuuta. ei se palkkakaan nyt niin hyvä olisi ollut" eli menetys vähätellään ääneen minän puolustus keinona.
rakastunut tai ihastunut yrittää vihan kautta kertoa kuinka tärkeä toinen olikaan. Rakastuneet ovat aina kostaneet, kostavat edelleenkin.
Ihminen, jolle Jumala on rakkaus, tai rakkaus on Jumalasta, jumalallista, niin tuollainen ihminen ei katkeroidu, ei kosta. Surevat ja rakastavat yhä. Joka päivä. Siltikin tuollainen ihminen toivoo toiselle, ei itselle, vain toiselle torjumisen jälkeenkin hyvää elämää ja rakkautta päiviin vaikka jonkun toisen kanssa. Minut torjuttiin, en katkeroitunut. Toivon hänelle paljon iloa ja rakkautta, oman rakkaan kanssa.
Minuun sattui silloin, kun minut torjuttiin. Se kipu pakotti katsomaan sisään päin, en ulospäin. Etsin syytä miksi en kelvannut. Nyt tiedän enemmän. Elän tämän rakkauden kanssa. Kohtaan kyseisen rakkauden kohteen aina ajoittain, ja aina hän on yhtä ihana ja hämmentävä. Vihainen en ole, en katkera. En halua toista omistaa, rakastaa vain.
luulen, että sana Jumala, luo lukijoille stereotypioita...en todellakaan ole ruma. Kauniiksi moitittu, rokkarimainen ja vahva nainen, silti rakkauden kuultaama hauras ja heikko.
Torjunta oli varmastikkin puolustuskeino vaikeassa tilanteessa elävälle. Joskus voi käydä niin, ettei enään muuta keinoa keksi jos ei pääse asiaa oikeasti ja todellisesti selvittämään kasvotusten. Ja tämä palsta toimii kaikenlaisten tunteiden purkamiseen.
Riippuu ihmisen henkisestä kehitysasteesta miten suhtautuu torjuntaan,tietysti sekin miten torjutaan, vaikuttaa.
Joskus vaan tunteet voivat olla niin voimakkaat että viha voi olla ainoa tapa käsitellä torjituksi tulemista.
En ymmärrä oikein mistä puhutte, itse otan pakit tyynesti. Se muija ei oikeasti ansainnut mua ja on oikeasti tyhmä kun saapas ja vitun viirusilmä, rillipelle, jos heräisin sen näköisenä vetäisin itteni jojoon.
Et varmaan ymmärräkään mistä puhutaan, vai oliko tämä provo? Sanotaan, että provoa ja äärimmäisen tyhmää saapasta on toisinaan vaikea erottaa toisistaan, sillä siihen vaikutelmaan myös pyritään.
Miksi sinä olet yrittänyt vitun rillipäätä, kun voisit tietysti saada myös itsesi tasoisen fiksun ihmisen? :D
Pesä mielessä taisi olla, mutta eihän se ymmärtänyt hyvän päälle edes. Tästä nyt ei tämän enempää.
Eli ei mitään hyvää tiedossa kenellekään, paitsi sinulle.
Saanu kokea kaikkea paskaa myös,että alkaa riittämään.Jopa mennään haukkumaan ulkonäköä,se nyt jos mikä saa viimesetkin rippeet kuolemaan jos niitä on vielä jäljellä.Kyllä pidän itseäni hölmönä kun annan tälläistä tapahtua.Itse en koskaan loukkaa kenenkään hapitusta koska kukaan ei mahda omalle ulkomuodolle mitään.Itsellänii
on myös sairaus joka vaikuttaa jonkinverran ulkonäköön,niin kyllä se koskee syvältä.Tämä oli tänä päivänä liikaa.kiitos vaan kyseselle
ihmiselle :(Jos jatkat niin otan ja kirjoitan fb yhdelle pienen kirjeen sinusta ja sun toimesta.