Eilenkin meni ahmimiseksi, kun ei oikein ollut mitään "ahmittavampaa" ruokaa, enkä kehtaa kämppiksen ruokia syödä, vedin lopulta kaapin perältä löytämääni näkkileipää, jonka päälle laitoin hunajaa (juu ei maistunut hyvältä). Söin myös sokeripaloja.
Jotenkin pakonomaisesti kolusin kaappeja läpi ja yritin löytää melkein mitä tahansa syötävää, vaikka olin niin täynnä, että enää ei tehnyt edes mieli.
Ja eivät nämä toki olleet ainoat asiat mitä eilen ahmin, vaan ensin söin 120g karkkipussin, paketin nuudeleita, 3 sämpylää, 2 purkkia jogurttia, 150g lakupaloja, berliinin munkin, banaanin ja 100g suklaata.
Kaikki lähti tuosta karkkipussista. Lasken kaloreita, ja ajattelin että voin pienen pussin tänään syödä, kun koululuonaasta ei tullut paljon kaloreita. Kuitenkin tulin katumanpäälle, kun olin vetänyt karkit naamaan kymmenessä minuutissa. Yritin hallita syömistäni, mutta kun muut herkut kaapissa houkutteli, ja syömiseni oli jo tältä päivältä mennyt pieleen, niin en pystynyt hillitsemään käytöstäni. Lopetin 10 minuuttia ennen vuorokausen vaihtumista, jotta en olisi pilannut tämänkin päivän syömistä.
Joka päivä ahmimisen jälkeen sama juttu, aloitan alusta tavoitteeni syödä omien kummallisten kriteerieni mukaan lähes täydellisesti. Kuitenkin kontrolli aina lipsuu jossain vaiheessa ja alan ahmia. Yksi päivä yritin oksentaa, mutta siitä ei tullut mitään.
Miten pääsen tästä eroon? Haluan vain laihtua muutamia kiloja, mutta siitä ei tunnu tulevan mitään, lihon ja laihdun edestakaisin n. 4 kiloa, mutten ikinä pääse tavoitteeseeni, kun syömiseni tuntuu ilmiselväti olevan häiriintynyttä. Ja pelkään että tulen lihomaan lihavaksi tulevaisuudessa, kun ahmimispäivät lisääntyvät.
Minulla on syömishäiriö, pakko myöntää. Mutta minun on parannuttava siitä itsekseni, koska asia on minulle niin vaikea, etten kehtaa puhua siitä kelekkään. Häpen miltä näytän ilman vaatteita, en näyttäydy koskaan kellekkään ilman paitaa, enkä kehtaa pitää toppia/hihatonta, koska käsivarteni on läskit, ja kainaloissa on läskipoimut. Häpeän sitä että häpeän kehoani, esitän että olen tyytyväinen kroppaani. En kehtaa kertoa edes sitä että haluan laihtua, saati sitä että minulla on syömiongelma. Ahmiminen tapahtuu aina vain kun olen yksin kotona.
Olen 19-vuotias tyttö, 160cm, paino vaihtelee 54-58 kilon välillä. Olen siis normaalipainoinen, mutta tahtoisin olla hoikempi, vyötärönympärykseni on normipainosta huolimatta siinä 80cm kieppeillä! 49-50kg on mihin pyrin.
Kirjoitin lihavuuspalstalle, koska ajattelin että täällä voisi olla ihmisiä, joilla on samankaltaisia ongelmia (epätyypillen syömishäiriö, sis. laihdutusta ja ahmimista..?) Onko joku jolla on ollut tälläinen syömisongelma, mutta joka on parantunut? Miten tästä ongelmasta voi päästä eroon? Kokemuksia asian kanssa painimisesta?
Jotenkin pakonomaisesti kolusin kaappeja läpi ja yritin löytää melkein mitä tahansa syötävää, vaikka olin niin täynnä, että enää ei tehnyt edes mieli.
Ja eivät nämä toki olleet ainoat asiat mitä eilen ahmin, vaan ensin söin 120g karkkipussin, paketin nuudeleita, 3 sämpylää, 2 purkkia jogurttia, 150g lakupaloja, berliinin munkin, banaanin ja 100g suklaata.
Kaikki lähti tuosta karkkipussista. Lasken kaloreita, ja ajattelin että voin pienen pussin tänään syödä, kun koululuonaasta ei tullut paljon kaloreita. Kuitenkin tulin katumanpäälle, kun olin vetänyt karkit naamaan kymmenessä minuutissa. Yritin hallita syömistäni, mutta kun muut herkut kaapissa houkutteli, ja syömiseni oli jo tältä päivältä mennyt pieleen, niin en pystynyt hillitsemään käytöstäni. Lopetin 10 minuuttia ennen vuorokausen vaihtumista, jotta en olisi pilannut tämänkin päivän syömistä.
Joka päivä ahmimisen jälkeen sama juttu, aloitan alusta tavoitteeni syödä omien kummallisten kriteerieni mukaan lähes täydellisesti. Kuitenkin kontrolli aina lipsuu jossain vaiheessa ja alan ahmia. Yksi päivä yritin oksentaa, mutta siitä ei tullut mitään.
Miten pääsen tästä eroon? Haluan vain laihtua muutamia kiloja, mutta siitä ei tunnu tulevan mitään, lihon ja laihdun edestakaisin n. 4 kiloa, mutten ikinä pääse tavoitteeseeni, kun syömiseni tuntuu ilmiselväti olevan häiriintynyttä. Ja pelkään että tulen lihomaan lihavaksi tulevaisuudessa, kun ahmimispäivät lisääntyvät.
Minulla on syömishäiriö, pakko myöntää. Mutta minun on parannuttava siitä itsekseni, koska asia on minulle niin vaikea, etten kehtaa puhua siitä kelekkään. Häpen miltä näytän ilman vaatteita, en näyttäydy koskaan kellekkään ilman paitaa, enkä kehtaa pitää toppia/hihatonta, koska käsivarteni on läskit, ja kainaloissa on läskipoimut. Häpeän sitä että häpeän kehoani, esitän että olen tyytyväinen kroppaani. En kehtaa kertoa edes sitä että haluan laihtua, saati sitä että minulla on syömiongelma. Ahmiminen tapahtuu aina vain kun olen yksin kotona.
Olen 19-vuotias tyttö, 160cm, paino vaihtelee 54-58 kilon välillä. Olen siis normaalipainoinen, mutta tahtoisin olla hoikempi, vyötärönympärykseni on normipainosta huolimatta siinä 80cm kieppeillä! 49-50kg on mihin pyrin.
Kirjoitin lihavuuspalstalle, koska ajattelin että täällä voisi olla ihmisiä, joilla on samankaltaisia ongelmia (epätyypillen syömishäiriö, sis. laihdutusta ja ahmimista..?) Onko joku jolla on ollut tälläinen syömisongelma, mutta joka on parantunut? Miten tästä ongelmasta voi päästä eroon? Kokemuksia asian kanssa painimisesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/2792
Syy miksi en laittanut tätä syömishäiriöpalstalle, on että siellä on lähinnä anorektikkija ja bulimikkoja jakamassa laihdutusvinkkejä. Ajattelin että täältä voisi löytyä ihmisiä, joilla samankaltainen syömisongelma.