Onko jokin kohtaaminen ihastuksesi kanssa jäänyt paremmin mieleen ? Kun ajattelet sitä,suupielesi kääntyvät hymyyn...
Kohtaaminen,jonka muistat
Pelastit päiväni
33819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
On ! Hymyni on korvissa!
Kun astuin eteenpäin olin ottaa pari askelta takaisin päin.
Ne olivat siinnä. Niin lähellä mutta kaukana.
On. Se kun jäätiin kiinni toistemme hellään katseeseen sopimattoman pitkäksi ajaksi. Seisoimme vielä lähietäisyydellä, eikä kumpikaan ei välittänyt ympärillä pyörivistä työkavereista.
:) ai viime syksynä? Oli kyllä semmoinen hetki, että tuli ihan jälkihiki. Huh.
Se oli tämän vuoden tammikuussa :) Yksi hämmentävimmistä hetkistä meidän välillämme
Voisitko selventää mitä olivat "ne" ?
Muistan viime elokuun lopun.Olin ostamassa ilotulitteita lapset mun mukana.Vielä menimme yhteen isoon K-ryhmän kauppakeskukseen.Muistan kun hän(kaunis vaalea nainen) käveli ostoskärryn kanssa vastaan ja sanoi "hei"!.Jotenkin se kohtaaminen jäi mieleeni.Hänen hymynsä,katseensa ja äänensä olivat vain jotain niin upeaa,että sitä on vaikeaa pukea sanoiksi.Voi sanoa,että se hetki pelasti silloin päiväni.
Lämmitin mikrossa ruokaa ja kun käännyin hän katseli ja kysyi " hämillään" mitä ja mä siihen, että en mä mitään sanonut. Jotenkin vain tuntui hyvältä, en osaa sanoa miksi. Katse ehkä...
Niitä hetkiä on niin paljon.. Enemmän on hetkiä, jolloin hän on saanut minut iloiseksi.
Hetket jolloin olen saanut hänet iloiseksi, tekee minut vielä iloisemmaksi.
Tuntuu, että olen hänelle velkaa paljosta. Aivan mieletön ihminen on hän.
Mulla ihan sama yhelle naiselle
Ja tämä oli eräälle miehelle.
Ihana viesti sille
Onhan niitä monia
Monikin, etenkin kaikki kohtaamisemme ensimmäisenä vuotena. Olen kiitollinen niistä kokemuksista. Nyt kannan niitä mukanani kauniina muistoina. Noita muistoja on tullut kyllä lisääkin, ihan hiljattainkin. Mutta mikään ei tuo takaisin sitä aikaa.. sitä ensimmäistä kevättä ja kesää. Suupielet kääntyvät kyllä hymyyn, mutta myös silmäni täyttyvät kyynelistä muistellessani kaikkea sitä. Voisinpa elää uudestaan ne ajat.
Valo saapui kohti ja sit sieltä nousi jonkinlainen säe joka pamahti ja sit mä mietin et mitä hittoa,kelasin vähän aikaa ja mä rupesin hikottelee kummasti koska ennen en oo sellasta tehnyt ja tää on vielä niin huippu juttu et sit sen takia mä oon täällä koska mä koin sellaista mitä en oo aikasemmin kokenut missään muualla kun siellä ja en tiedä et onks joku muukin siellä ollut ja kokenut jotakin sekavaa joka vaan pyörii ja pyörii et mitään mistään ei kuitenkaa tuu,liekö kaikki osingot menny sitte kreikkaan?!
Noin siinä mullakin saattoi käydä.
En ole vaan analysoinut sitä noin tarkasti :)
Enkä tiedä tuntuiko toisesta ollenkaan samalta, mutta jotain erilaista siinä tilanteessa silloin oli.
Se oli niin erikoinen tunne, että en kyennyt asiaa edes käsittelemään ja piti ottaa time out. Nyt en sit vaan tiedä et kuka se mies siellä lehtihyllyllä edes oli...
No eipä mitään, jos tää nyt tästä lähtis vähän aamulenkille, kun toi perhanan suriseva kärpänen herätti mut ja aurinkokin näyttää paistavan :D
kun muistelen erästä tilannetta, jossa ulkopuoliset pyyhkiytyivät taka-alalle. Vasta jälkeenpäin mietitytti muiden mahdolliset reaktiot, joista ei kyllä ollut minkäänlaista havaintoa..
Juu toi on kamalan ihana tilanne. Tollasia mullekkin sattui usein kunnes tajusin, et järki hoi ja äly älä jätä.
Vesipisteellä kaikki pahimmat jäätymiset, ne on aina mielessä.
Melkein ne kaikki ovat sellaisia.
Ratikkapysäkki. Huh. Ei lisättävää.
kun kohtasimme iltapäivällä ja oli vaikeuksia pitää silmiämme erossa toisistamme ja keskittyä töihin. :I
Katsoin silmiin. Siitä ihmisestä huokui sellainen...kemia. Olin tavannut hänet vasta muutamaa minuuttia aiemmin. Alitajunta tiesi, että jos katson niin se on menoa.. Olin oikeassa.
Se kun hän ottaa asiakseen tulla katsomaan minua, viimeksi tänään ;) ilahduttaa aina mieltä nähdä hänet hymyilevänä ja vähän kiusoittelevana. Niin söpö nainen, että kohta pakahdun tähän tunteeseen - ja niiiin kiellettyä.
Itsekin siis nainen.
Olimme hänen luonaan parvekkeella tupakalla. Se katse, se pitkä katse, siis todella pitkä katse... Jouduin jo kysymään, että mitä. Silloin se tuntui oudolta, mutta ne muut katseet. Ne olivatkin jo sitten paljon selkeämpiä. Tosin vain mun kuvitelmissa. Yksikin katse meni sieluun asti ja jouduin kääntämään pääni pois, koska jalkani olisivat lähteneet alta. Niitä kohtaamisia en voi unohtaa
Ei nyt tule mitään mieleen. Ehkä joku päivä muistan jotain.
vähän mustasukkaisuuttakin ja pahoja katseita. :D
Joo ei paljon silloin naurattanut hei :D
hyvin, miten hän hypnotisoi minut. :(
Monikkii, varmaa kiikkustuolissakkii vanahoill päivillä tulloo viell hymmyilttyy. Viimenen kerta jäi kyll kaihertammaa.
En koskaan unohda, kohtasin, tai silmämme kohtasi, hetken ne hymyilivät avoimesti toisilleen ja hymy ulottui silmiimme.
Ohikiitävää..
Tulit autolla vastaan aamulla 12.7.-13 ja moikkasit. Päiväni oli pelastettu.
Minä kanssa aloitellu vastikään lenkkeilyn. Hyvää kuntoilua, toisin tykkään saunoa aina lenkin jälkeen. Onkin hyvä sää lenkkeilyyn.
Ajat aina vain ohi, ehkä kauksikin työmaahalliltasi. Olet saavuttamaton.
Tässä on enemmän haikeutta, kuin hymyä huulilla kohdatessa.
Oletkohan onnellinen liitossasi?