mul on ollu vakava masennus kesästä lähtien....syön masennuslääkkeitä ja kohta alkaa psykiatrilla käynti.....en mä tiedä.....mulla on ollu tosi rankkaa sen jälkeen ku tyttöystävä jätti jota rakastan vieläkin niin syvästi...mutta mä tavallaan pelkään et musta tulee taas tavallinen....ei niinku masenna.....en mä tiedä miks...ehkä siks ku en pitäny masennusta edeltäneestä elämästänikää....ainoa hyvä asia oli oma kulta mutta häntäkään ei enää ole...mulla ei yksinkertaisesti oo elämää,ei kavereita,ei harrastusta ei mitään.itsemurhaakin harkitsen mutta en tiedä kannattaako....mistä se pelko johtuu? auttakaa...
tavallaan pelkään....
poika16v.
10897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinullahan on ikäsi puolesta paras hetki parantua. Murrosikä on takana ja voit aloittaa elämään viisaasti miehen elämää. Hommaat vaan ammatin ja uuden tyttöystävän, niin elämä hymyilee taas. Unohda masennus, koska sinulla ei ole mitään aihetta olla masentunut.
Sulla on kasvun paikka aikuisuuteen ja vastuuseen myös itsestäsi.Ehkäpä ripustauduit liiaksi tyttöystävääsi ja hait hänestä turvan ja se alkoi ahdistaa häntä.Olit ns. läheisriippuvainen hänestä. Mutta todellinen turva lötyy vain itsestä..ensin täytyy oppia rakastamaan ja hyväksymään itseään heikkonakin.Keskustele ja puhu paljon kaikenlaisten ihmisten kanssa ja näin löydä oma identitteettisi.Elämä on luopumista..aina ei saa sitä mitä haluaa. Pettymyksissä elämisen taito karaistuu ja se kysyy selvitymistaitoja,mitä taatusti vielä taritset tulevaisuudessakin..Älä jää tuleen makamaan elikä itsesääliin ...elämä jatkuu.
Ymmärrän sua hyvin ja tiedän miltä se tuntuu kun muija jättää. Mut koita kestää ja muista puhuminen auttaa ainakin autto mua
voinko mä kuolla ku mä syön päivittäin yhen masennuslääkkeen ja sit jos meen lisäks kavereitten kaa vetämää pään täyteen viinaa? en nyt muista lääkkeen merkkiä....
Ei kannata ryypätä päätä ihan täyteen, vaikka siihen ei kuolekkaan. Alkoholin otolla on taipumusta lisätä masennusta etenkin krapulapäivänä. Elikä morkkis ja vitutus saattaa kännin seurauksena olla sietämätöntä.
alkoholi ja mielialalääkkeet eivät missään tapauksessa sovi yhteen! ne voivat yhdessä saada aikaan todella suurta tuhoa.
esim. tuttavani, joka sairasti masennusta ja söi masennuslääkkeitä, joi sitten muutaman kaljan ja meni psykoosiin ja joutui mielisairaalaan jossa on edelleen.
mulla on kanssa pelkoa että mitä taphatuu sitten kun masennus on ohitse. olen tottunut tähän tilaani jo niin hyvin. ja lisäksi pelkään kaikkea uutta :(. mulla alkoi anoreksia kun poikaystävä jätti mutta sen jälkeinen masennus toi painon takaisin kaksinkertaisena, mikä tietysti masensi vielä vähän lisää. sitten sain kokea psykoosin jonka jälkeistä masennusta nyt koen. välillä on parempia viikkoja, lääkitystä mulla ei ole muuta kuin psykoosin hoitoon (mikä saa mut vetelemään jopa yli 12 tunnin yöunia :D) nukkuminen onkin yksi mun lohdutuksia ja myös siihen liittyy näin lääkkeen vähentämisvaiheessa että mitä teen jos en enää nuku. siittä on tullut vähän levottomaksi ja taas kierre päälle ja pienikin muutos saa syvän masennuksen päälle.
apua en kuitenkaan vielä ole löytänyt pelkoon. kerron kyllä heti sulle jos löydän vastauksen :) onnea sulle ja kerro ihmeessä kuulumisiasi :)
halauksin, sittis
on näköjään joku muukin "pelkäävä" mitäs tässä....kouluun en jaksa mennä laisinkaan....taidan tehdä silleesti et niinku lykkään tota amiskaa,jatkan sitten ku masennus loppuu(jos loppuu) ja jatkan ku saan voimia jatkaa...ei nyt millään jaksais...mutta sit taas en tiedä mitä tekis vapaa-ajalla...ku ei oo kavereita....paitsi sadasn kilsan päässä muutama mut sielläkää ei aina jaksa olla ja ei aina oo rahaa mennä....mullaki sama ongelma ku sul sittis....oon niin tottunu tähä tilaan :( mut ei tätä koko elämää voi kestää....joku päivä kaikki on paremmin :) toivotaan että meillä kummallakin on :) *halaa*
sähän sanoit yhessä viestissä että meet kavereiden kans ryyppää ja sit taas sanot et sulla ei oo kavereita.... siis onko vai ei? =)
nii ei mullakaa mitenkää kehuttavasti mee... seurustelen, kaukosuhteessa tosin, ja muuta elämää mulla ei sit ookkaan paljo...........
ne on vaan niitä ryyppykavereita.....ja viimeks ryyppäsin kesäloman alkaessa.eli ei oo kavereita....enkä uskaltais juoda ku on nää masennuslääkkeetki ei tiedä mitä vaikutuksia tulee...joo..mulla tää alamäki alko just ku kaukosuhde loppu :( äske itkin jotai puol tuntii ku aloin taas liikaa ajatella häntä...mä rakastan häntä niin paljon vielä!! toivottavasti sun kaukosuhde kestää!!