Sama tietysti koskee kaupunkien kivijalkakauppojakin. Tämä tiedettiin jo silloin kun super- ja hypermarkettien rakentaminen alkoi.
Ns. sisäänheittotarjoukset houkuttelevat autonomistajat halvemmille ostoksille. Ne jäljelle jäävät jalkamiehet eivät riitä kattamaan liikkeenpitokuluja.
Parhaimmillaan meillä oli myös myymäläautoverkosto. Sama homma, myynti ei riitä kuljettajan ja ajoneuvon ylläpidon kustannuksiin.
Ns. sisäänheittotarjoukset houkuttelevat autonomistajat halvemmille ostoksille. Ne jäljelle jäävät jalkamiehet eivät riitä kattamaan liikkeenpitokuluja.
Parhaimmillaan meillä oli myös myymäläautoverkosto. Sama homma, myynti ei riitä kuljettajan ja ajoneuvon ylläpidon kustannuksiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Totta, tai ovat jo hävinneet vuosia sitten.
Kesämökkipaikkakunnaltamme on jokainen sivukylän kauppa hävinnyt jo kauan sitten.
Keskustassa pari suurliikkeen kauppaa vielä olemassa.
Pääraittia kun ajaa, ei voi olla kuin surullinen, kun on jopa liikehuoneisto toisensa vieressä tyhjillään.
Isommissa taajamissa on kuitenkin kaks kilpailevaa kauppaa K ja S-marketit. Ainakin S-ketjulla on muutamia kyläkauppoja, yksityisillä ei missään.
En ole katsonut Lidl-ketjun laajenemista. Nekin kuitenkin vain väekkäämmissä taajamissa. Maaseudulla joutuu ajamaan lähimpään päivittäistavaroiden hankkimiseksi.
Velimies aikoo yrittää kauppa-autoliikettä ensi kesänä. Sanoo, että kesälomalaiset pitävät sitä pystyssä elokuun loppuun asti.
Hän sai halvalla kylmätiskillä varustetun auton konkurssihuutokaupasta. En lähtis mukaa tuollasta yrittämään.
Löytyykö Suomesta yhtään kylää, taajamaa tai kaupunginosaa, jossa ei olisi lopetettua liikettä?
Sen sijaan tyhjiä liiketiloja on jokaisessa taajamassa useita. Onko laman vai liikeyritysten kehitystä aina vain isompiin yksikköihin.
Myöskään jättimäiset liikekeskukset ovat osoittautumassa ylimitoitetuiksi. Niissäkin on jo lopettaneita liiketiloja. Kauppa ei käy riittävästi.
Pahinta tuo liike- ja asuintalojen autioituminen on tietenkin muuttotappioalueilla. Näin tosin muissakin pohjoismaissa. Väki keskittyy kasvukuntiin.
Niissä on työmahdollisuuksia ja tarvittavia palveluita saatavissa. Maaseudun autioituminen on surullinen tosiasia.
Suurteollisuuden alasajo aiheuttaa massatyöttömyyttä. Kortiston sijaan on lähdettävä hakemaan työtä myös ulkomailta.
Vanhat kauppiassuvut pitävät vielä kyläkauppaa auki siellä täällä. On niissä asiakkaitakin kun ovat moniala myyntipisteitä.
Saa polttoaineita, lääkkeitä nauloja ruuveja taksiyritys ja päivittäistavaroita. Oikeat sekatavarakaupat vielä ovat kestäneet aikaa.
Kirjoitanpa pienestä kyläkaupasta sieltä kuitenkin löytyi kaikkea tarpeellista ehkä tarpeetontakin.
Ruokatarvikkeet muistaakseni kahvi ja sokeri olivat kortilla, piti leikata irti kuponki en muista oliko se kuukausiannos, mutta ilman kuponkia ei saanut myydä.
Kaikenlaista keksittiin huijaukseksi, mutta mitään tarinaa oli turha keksiä, oli vain yksi totuus kuponki.
Jauhot ja muitakin aineita tuli säkeittäin ja sitten punnittiin haluttu määrä, paperipusseihin, joku suurperhe osti kaurahiutaleitakin säkillisen kerralla.
Jokainen punnittu pussillinen sidottiin paperinarulla kiinni.
Muistan sen päivän kun kuormassa tuli ensimmäiset karamellit, kovat kauniit pastellinpäriset paperipäälliset hedelmä karkit, eihän silloin ollut vertailukohdetta mitään hedelmiä kun en ollut edes nähnyt.
Muistaakseni niihin karkkeihin meni osa sokerikupungista, mutta pian karkkien tulon jälkeen ostokupongit poistuivat ja sokeri sekä kahvi 'vapautuivat säännöstelystä'.
Sitten alkoi saada keksejä Rex keksi oli se ensimmäinen mikä meillä oli, isossa laatikossa hyvässä järjestyksessä josta punnittiin haluttu määrä ja niiden tuoksukin oli aivan huumaava.
Pienin harppauksin lajitelmat lisääntyivät, tuli sillit ja makkarat ja jossain vaiheessa juustot.
Voi kun tuli taas niin nostalginen olo, lapsuus ja isän kanssa 'kauppaneitinä' näin ne tulee mieleen niin elävänä, ainakin isän ilme muutamissa 'harmin paikoissa', taisin monesti järjestää uteliaisuuttani ne ihan itse.
Mieleeni tuli hyvät muistot meidän pikku kylän sekatavarakaupasta. Itse rakennus oli vanha, hiukan ränsistynyt mökkki.
Kaupan tavaravalikoima oli silti laaja. Tuoksukin sekalainen. Naispuolisella kauppiaalla oli mies, hänellä pieni pakettiautokin.
Kuljetti sillä kaupunkin tukkuliikkeistä tavaraa parikin kertaa päivässä. Kauppahan menestyi. Rakensivat vielä komean talonkin, jossa pitivät kauppaa.
Tuohon vanhaan kauppaan ne parhaat muistot kuitenkin liittyvät, niin täyttä ja sekaista niin kuin siellä olikin. Mielessäni se on...
Muistoissa ovat pienetkyläkauppamme. Meillä oli Irjan kauppa, josta päivittäistarvikkeemme haimme. Siellä tiskin takana metä palvelivat puotipuksut ja itse kauppiaskin.
Maito haettiin hinkillä, johon sitten myyjä lappoi maidon pitkävartisella mitalla. Seuraavaksi maito myytiin ruskeissamaitopulloissa, josta tuli lisäpainoa kassiin.
Tuli seuraavaksi muovipussien aika. Kun sattui reikäpussiin tulemaan, kastuivat siinä sekaleivät sekä kauraryynit samantien. Pusseista naiset keksivät virkata mattoja ja ties mitä, kai hattujakin.
Vuosia olemme hakeneet maitomme tölkitettyinä. Nyt tölkkeihin tulee korkit, se on uutta.
TIEDOKSI: korkitetut tölkit SAA LAITTAA KARTONKIJÄTTEISIIN.
...mutta maalla niitä ei enää voi polttaa saunan uunissa!
En polta näitä vahattuja pahvitölkkejä kun epilen että se vaha nokeaisi hormeja. Ihan kumma uskomus kun tiedän, että koivun kaarna nokeaa ja pikeää hormeja enemmän.
Sitä paitsi noita maitotölkkejä tulee viikossa ehkä yks päivässä. Kiikutan ne pahvikeräykseen. Alumiinipintaisia mehutölkkejä ei kai saisi pahvikeräyksiin, vaikka niitä siellä näkee.
Eikös koivussa ole tuohi eikä kaarna.
Myös alumiinilla vuoratut mehupurkit saa laittaa pahvin keräykseen.
http://www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/kierratys/kartonkitolkit.html