Koen että mun itsetunto ja mun psyyke on tuhottu ihan kokonaan. Osittain tilannetta pahensi narsistinen poikaystäväni (ex), mutta pahinta tuhoa on aiheuttanut narsistinen isäni. Hänen käytöksensä on ajoittain mennyt mielestäni melkein psykopatian puolelle. Minulla on vakavia psyykeongelmia. Koen jatkuvasti olevani niin kuin jonkun vallan alaisuudessa, alistettuna. Myös sukuni narsisti-isäni puolelta on jotenkin kontrolloivaa ja kaikki siellä on ihan sekaisin. Heidänkin läsnäolonsa ahdistaa. Mitä tehdä? Olen psyk.hoidossa mutta en psykoterapiassa. Sellainen on kai tarkoitus aloittaa mutta en tiedä pystynkö luottamaan keneenkään, koska myös psyk.hoidossa olen joutunut kaltoinkohdelluksi eikä tilannettani olla aina ymmärretty. Sitä että kuinka vakava se on. Potkittu vain perseelle ja yritetty pakottamalla saada työelämään. Olen menettänyt uskoni ihmisiin ja elämän oikeudenmukaisuuteen! Kukaan ei tajua mitä helvettiä olen käynyt läpi, lapsuudenkodista muutettuanikin. Olen jossain vaiheessa rakentanut päälleni jonkun pärjäävän valepersoonan, varmaan heikoin seurauksin. Alan vasta nyt ymmärtämään kuinka huonosti voin, ja kuinka kamalia asioita olen kokenut. Miten tästä voi selvitä ja voiko edes selvitä, niin pahoja vaurioita tuollainen ihminen aiheuttaa sun psyykeeseen? Pahinta on se kun minut on nyt aikuisena syyllistetty siitä että voin huonosti enkä kykene työelämään, normaalielämään. Se on kuin lyötäis puukko taas sydämeen. Onko tässä maailmassa enää oikeudenmukaisia ihmisiä... Helpottavaa toisaalta on lukea narsistin lapsien tarinoita, ja tajuta että elämäni ei todellakaan ole ollut normaalia, eikä ole vieläkään. Kunpa ihmiset tajuaisivat, mutta ei ne tajua kun ne näkee vain sen muka iloisen ihmisen joka esittää että kaikki on hyvin. Ei ole, eikä ole ollut vuosikausiin. En edes tiedä miksi viitin nähdä ihmisiä. Olen niin sekaisin..
Narsisti-psykopaatti vanhempana
kamaluus
1131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otan osaa kokemaasi. Minulla on narsisti-psykopaattiäiti, se on ainoa eromme. Vastaavasti kaikki muutkin sukuni naiset kyttäävät, mutta miehet antavat puhua ja istua rennosti.
Psykoterapia on tyyliä "kuinka kauan luit/olit suihkussa/kaupassa/kävelyllä?", joten siitä ei ole käytännössä mitään hyötyä. Narsisti-psykopaatin kuuluu ensin käyttää neuroleptejä vahvoina annoksina ja käydä itse psykoterapiassa. Sitten ryhmäterapiaan uhrin kannattaa osallistua.
Milloinkaan en ole ollut narsisti-psykopaattiäidin mielestä oikealla alalla, vaan minun on kuulunut jäädä kotiin kitumaan työttömänä ilman ihmisoikeuksia (Perustuslaki LUKU 2). Hän on pitänyt siitä huolen. Pahinta on, että narsistit itse ovat sairaudentunnottomia, eli eivät myönnä rikollisuuttaan (henkisen pahoinvoinnin tuottaminen Rikoslaki LUKU 21 §5).