Mitä jos rakastan sua nainen, mutta en ole pystynyt kertomaan...

Minullakin sinua kohtaan. Kulta.

Juna meni. Eikä tuu takas.

Täälläkin niin voimakkaita ja vahvoja että ei ollut koskaan ennen.Juostaankohan me aina toisiamme karkuun kun pikkukakarat.

saa kertoakin. Eihän sitä tarvitse heti kertoa, mutta ehkä jollakin tapaa kannattaisi kuitenkin tuoda asiaa esille. Ehkä se nainenkin rakastaa sua...

En usko ettet uskaltais, vaan ei oo vaan ollut aika oikea. Nyt kohta se alkais olemaan. yks kaks kolme, sit on me ;)

sulkea silmät, ja tehdä se mitä pitää, tilanteesta riippuen kuvainnollisesti tai ei.
Seuraa joko hyvää, huonoa, tai ei mitään.
Vedät henkeä, nenästä kiinni, ja hyppy.
Harjoitus tekee mestarin.
Onhan ikävää, jos elämä jää elämättä, palkinnot saamatta, pelkojen vuoksi. Älä anna niiden ohjata venettäsi.

Mitä jos sanon, että rakastan häntä, miestä vain, häntä joka tuskin halua mun olevan edes ihastunut.

Mitäköhän hän ajattelisi, jos sanon, että pahimmillaan haaveissani kuvittelen, että se seksuaalinen lataus jota häntä kohtaan tunnen niin voimakkaasti, on meillä yhteinen, mitä jos sanoisin, että kuvittelen, että me molemmat halutaan edes hetken aikaa tässä elämässä helliä ja rakastaa toisiamme aidosti.

Mitä jos sanon, että pahimmillaan, heikoimmillaan kuvittelen hänen haluavan mua yhtä paljon kuin minä häntä ja se kokemus olisi taivaita repivä.

Totuus on se, että olen nyt heikoimmillani. Mutta, ehkä jo kohta järki istuu olkapäällä, jo muutaman tunnin kuluttua taivastelen silmilläni ja näen itseni ja typeryyteni, sitä,odotellessani puran patoutumat tänne.

Miksi juuri hän, olisi edes ollut joku muu sopivampi.