että pystyy joissain tilanteissa olemaan ihan rennosti hänen seurassa, mutta joissain sitten ei. Ja ihan työkseni välttelen niitä vaikeita tilanteita, vaikka toisaalta haluaisin juuri niihin vaikeisiin tilanteisiin, kahden kesken johonkin, mistä ei kumpikaan pääse karkuun.
Mistäköhän johtuu
Pohdiskelen
2171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaan tuskasi ap! Me oltiin kasvotusten samassa tilassa mutta eri pöydässä. Meidän välissä istui muutamia henkilöitä joten siinä oli aika turvallista tuijotella toista vaivihkaa. Hän katsoi monesti poispäin mutta kun katseemme kohtasi se jatkui pitkään ja hän hymyili pehmeästi. Vastasin varovaisella hymyllä ja punastumalla. Kohta kävi kuitenkin niin että "esiliinat" hävisi välistä omille teilleen ja tunnelma tiivistyi nopeasti. Hän alkoi liikehtiä hermostuneesti ja ilme muuttui pettyneeksi ja turhautuneeks, itsekin tunsin jännittyväni. Lopulta hän huokaisi raskaasti ja poistui paikalta mutta katsoi mua mennessään. Yksi työkaveri kertoi että mies tuijotti mua hymyillen melko pitkään kun en katsonut häneen päin.
Summa summarum Me pystytään olemaan rennommin toistemme seurassa kun paikalla on muitakin, mutta tuollaisessa tilanteessa tai kahden tunteet käy liian voimakkaaksi.
Se on pyllystä :(