Ei perkele enää jaksa

Ymmärrän täysin, vaikka olenkin 60-vuotiaaseen nähden vielä nuori. Sivusin juuri asiaa tuolla blogissanikin: http://siivoojanarki.blogspot.fi/

Olen laskeskellut, että ansiosidonnaisella tulisin toimeen. Huonosti, mutta sitä se on tällä palkallakin. Silloin saisi kuitenkin veroprosentin niin pieneksi, että ero ei olisi suuren suuri... mikä saa tämän järjettömän tahdin tuntumaan vieläkin epäreilummalta.

Itse tosiaan näin liki parikymmentä vuotta nuorempana olen myös joutunut vaihtoehtoja punnitsemaan, työpaikanvaihdosta alanvaihtoon ja vuorotteluvapaasta irtisanoutumiseen... Ei tätä kauaa jaksa, ei millään.

no ei mitenkään..myös 60- vuotias. Yhtä neuvoton on olo. Miten tästä eteenpäin. Lopputiliä suunnittelen, ei taida olla muuta vaihtoehtoa. Työtahti tappaa.

Juuri noita tee tuo pikkuhomma kertyy joka taloon. Ja kun teen 15 taloa päivässä, ei siinä enää mitään ylimääräistä ehdi tehdä.
Esim. keskiviikkoisin ei kuulu imuroida mattoja vaan pestä saunoja mutta eihän siihen nyt kauan voi mennä, jos matotkin imuroin. Mutta, kun kannan imurin autosta asti, niin menee siihen aikaa.

En kyllä periaatteessa sano itseäni irti ja, jos olen sairauslomalla, ovat talot siinä kunnossa sen jälkeen että hankin vaan itselleni hankaluuksi sairauslomalla.
Peukolassa on kyllä nivelrikko ja leikattu jo kerran, ehkä se pettää kokonaan ja pääsen tästä helvetistä pois elävänä.

Minä en ala kantaa imuria pitki pihoja. Katuharjalla rapsin matot ja muuten moppaan.

15 taloa? kannat imuria ja jyystät ties kuinka monta saunaa päivässä. EI järkytys!! Jos olet iäkäs ja on nivelrikkoa, sinulla lie oikeus pyytää kevyempää työtä. Nyt vaan lääkärin juttusille.

Surullisinta on, että eipä se taida työnantajia kiinnostaa, vaikka työntekijät lähtevät pakon edessä yksi toisensa jälkeen muualle tai lopettavat kokonaan. Kun aina löytyy joku uusi ja halvempi tilalle. Ihan sama, vaikka vain vähäksi aikaa kerrallaan.

Samalla jauhetaan, miten tätäkin työtä pitäisi arvostaa ja alalle olisi hyvä olla enemmänkin niitä aidosti kiinnostuneita tulijoita ihan koulutuksenkin kautta. Jep jep.

Tämä ala on nykyään semmoinen että sortuu niin nuori kuin vanha. Niin vahva kuin heikko. Ei tämä työ ole enää mistään kotoisin. Kiireiset mitoitukset, raskas työ, huono palkkaus ja arvostus. Itselläni on eläkeikään vielä reilut 30vuotta ja nyt olen jo osaaikasella sairaspäivärahalla toistaiseksi. Toivon teille kaikille alalla työskenteleville voimia ja jos teistä alkaa tuntua ylitsepääsemättömältä hakekaa reilusti apua.

Sympatiani aloittajalle ja kaikille muille siivoojille. Minun keinoni selviytyä on irtisanoutua ja jättäytyä työttömäksi, aina kun tuntuu että alan muuttua zombiksi tai työkohteessa on lopunajan merkit (kun kilpailutus ajankohtanen niin alkaa valittaminen joka ikisestä asiasta), jotta saan pitää kunnon loman, huilata ja keskittyä muuhunkin elämään ja omaan hyvinvointiini.

Mulla on 1,5 vuotta eläkeikään , koitan jaksaa vaikka koville ottaa , olen kurkkua myöten täynnä siivousta jota olen tehnyt 34v kun jään eläkkeelle.

Onko joku kestänyt siivoustyötä kuusikymppiseksi saakka? Itse olen parikymmentä vuotta nuorempi ja nyt on alkanut tuntua siltä, että alan vaihdos kohta edessä. Olen erinomaisessa fyysisessä kunnossa keskivertoikäisiini naisiin, mutta sekään ei riitä oikein tälle alalle. On turha mennä valittamaan työterveyshuoltoon tai muulle lääkäritahollekaan. Ne ottavat kokeita(labra), sydän- ja keuhkotilavuus, testaavat lihasvoiman jne. Ja tuloksena hyvä kunto. Sitten ne taivastelevat, kun kertoo niille tavallisesta työpäivästään. Mutta ehkäpä tarkoituksena onkin vastaisuudessa sysätä uupuneet konkarisiivoojat pois, kun eivät jaksa juosta koko päivää. Tilalle sitten nuoria parikymppisiä, jotka jaksavat..jos jaksavat hekään. Siivoustyö on ihan kyllä tutkittua ja tulosten mukaan yksi raskaimmista ammateista. Eli siihen ei tosiaan pysty kovin moni.

Jäin työttömäksi pitkän siivoustyöuran jälkeen pari kuukautta sitten ja luulin sen olevan ns. maailmanloppu. Kuinka ollakaan, nyt tuntuu helpottavalta. Maanantai on paras päivä viikosta, kun ei tarvitse ennen kukonlaulua singahtaa töihin, niin ja sunnuntaina ei myöskään murhetta siitä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä seuraavalla viikolla tehdä. Kevät aurinko saa paistaa, eipä tarvitse murehtia kuin oman asunnon likaisista ikkunoista. Enpä olisi tätä uskonut vielä viime vuonna! Jos vain mahdollista, en siivoustyöhön enää lähde, vaan mietin alanvaihtoa. Nyt vasta huomaa, kuinka väsynyt on ollut aiemmin niin henkisesti kuin fyysisesti siivoustyöhön. Ansiosidonnainen on varmasti pienempi, mutta nykyinen elämä niin paljon parempaa kuin töissä. Varsinkin, kun työnantajan ja kohteiden taholta tuli jatkuvasti tiukennuksia ja vaatimuksia eli "mikään ei riitä". Nyt aloitan elämän, joka on sellaista kuin itse haluan - vaikka olisinkin työtön. Jaksamista kaikille väsyneille.

Ei ole mullakaan varaa karenssin vuoksi. Ja osatyökyvttömyyseläkkeelle varmaan pääsisin mutta eikö se olisi samaa raatamista, jos tekisin osa-aikaisesti?

Mikä on siivoojan eläkeikä?

100 vuotta ainakin jos työnantajilta kysyy

Kotisiivous firma jossa välillä työskentelen
Tappo tahtia.
7 tunnin päivä Ei kahvitaukoa. Tiukat listat ei ehdi sanoi työpari.
Seuraava päivä.
8,5 tuntia. Ei ravintoa.Ei kahvia! Ei ehdi. Olo oli jo todella huono ja työtehoa ei tosiaan voi kehua.
Lopetan heti kun voin.
Ei jaksa enään viisikymppinen.