Olen 19-vuotias nainen, joka asuu väliaikaisesti vielä porukoidensa kanssa. Viikot käyn työssäoppimassa ja teen töitä kuten normaali duunari, 96e käyttörahalla kk:ssa.
Tietenkin saan ruoan kotoa sekä muiden lapsien lapsilisistä maksetaan vuokra ja tietenkin muista taloudellisista tuista.
Ongelmanani on se, että muuttoajatukset sivuuttuvat kokoajan masennuksen sekä ahdingon tunteiden vuoksi. Tässä ei todellakaan ole kaikki. Olen mm. ollut narsistin kanssa tekemisissä päälle kaksi vuotta ja olen ollut/olen hänen uhrinsa vieläkin. Mielenterveydessä ei siis kehumista. En haluaisi alkaa tähän prosessiin puida taloudellisilta mittasuhteilta elämääni, koska olen aina tiennyt että se on ongelmallinen ja vaikea. (Perheväkivaltaa, koulukiusaamista fyysiseltä sekä henkiseltä pohjalta), väheksyntää monelta eri taholta.) Tekisi mieli nostaa kädet ylös ja todeta; '' I fuking Quit! ''
On myöskin muita ongelmia,nimittäin se ettei olisi yhtään huonekaluja saati tavaroita tähän asuntoon.
Suunnittelin elämäni ylä-asteella niin että teen itsemurhan tähän ikävaiheeseen, jollei helpota. No, eipä näy selkeävän tai muuttuvan. World's on fire, no one can't safe me but you.
Tietenkin saan ruoan kotoa sekä muiden lapsien lapsilisistä maksetaan vuokra ja tietenkin muista taloudellisista tuista.
Ongelmanani on se, että muuttoajatukset sivuuttuvat kokoajan masennuksen sekä ahdingon tunteiden vuoksi. Tässä ei todellakaan ole kaikki. Olen mm. ollut narsistin kanssa tekemisissä päälle kaksi vuotta ja olen ollut/olen hänen uhrinsa vieläkin. Mielenterveydessä ei siis kehumista. En haluaisi alkaa tähän prosessiin puida taloudellisilta mittasuhteilta elämääni, koska olen aina tiennyt että se on ongelmallinen ja vaikea. (Perheväkivaltaa, koulukiusaamista fyysiseltä sekä henkiseltä pohjalta), väheksyntää monelta eri taholta.) Tekisi mieli nostaa kädet ylös ja todeta; '' I fuking Quit! ''
On myöskin muita ongelmia,nimittäin se ettei olisi yhtään huonekaluja saati tavaroita tähän asuntoon.
Suunnittelin elämäni ylä-asteella niin että teen itsemurhan tähän ikävaiheeseen, jollei helpota. No, eipä näy selkeävän tai muuttuvan. World's on fire, no one can't safe me but you.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama homma, ei sitä itsemurhaa pysty ikinä tekemään, se pitää kärsiä loppu helvetillinen elämä.
Siltä tuntuu. Elintaso hupenee kokoajan. Kaikki kuihtuu käsiin ja here I am.
Kaikki sanovat, että minun tulisi mennä puhumaan psykologille kohtaamistani asioista sekä varata sosiaalivirastoon aika, jotta voisin päästä alkuun.
Niin paljon tuomitaan, kun asuu tässä iässä kotona. Perheen äitikin on kokoajan morkkaamassa sekä kertomassa arvottomuudestani, mutta tässä sitä ollaan pakonomaisesti.
Eikä siinä vielä kaikki, mielenterveys on psykedeelinen ja pitäisi mennä työssäoppimisiin sekä mennä kesätyöhön kuin kaikki olisi okei. Ja siinäkin kestää säästää rahaa. Toista opintolainaa mietitty, kun ensimmäinen on kulunut vaatteisiin jnee. Mutta sittenhän kusisin tulevaisuuttani.