Vituttaa niin pahasti...

Mullon joku tarve kelvata jokaiselle.. Mun on vaikee hyväksyä itteäni.
Haluisin vaan jonku ihmisen, jonka puoleen vois kääntyä aina kun harmittaa ja suoraansanottuna vituttaa. Iha oikeasti. Kaipaan positiivista ja iloista seuraa. Kaikista suurin ongelmani on se, että olen näin nuori. Ikää on vasta 12 vuotta ja se tekee tästä helvetin monimutkaista ja vaikeaa. Ensiksi A) ikäiseni pojat ovat yleensä vielä liian kakaroita ei ne tytöt taida sillon vielä olla mielessä. B) kukaan minua vanhempi ei varmastikkaan edes suostuisi yrittämään suhdetta tämän ikäisen kanssa, koska kaikki ovat niin helvetin ikärasisteja, ettei kelpaa nuori liha.
Haluisin vaan saada tunteilleni vastakaikua, rakkautta joltain pojalta.
Olen niin paljon ikäistäni kehittyneempi fyysisesti sekä henkisesti, että kärsin siitä. Joskus joku saattaa tulla iskemään, mutta jos/kun kerron ikäni, vastaus on heti: "mä oon pahoillani, mutta oot liian nuori mulle." Ei olla valmiita edes yrittämään. Kyllä mä sen ymmärrän jos vittu oot joku lukiolainen, se on ihan fine. Mutta ehkä joku 7-9lk.. Mun mielestä se ei ainakaan olis yhtään paha ja olisin valmis yrittämään 15-vuotiaankin kanssa. Ongelmana vain on se, että sen ikäisiä ei taida paljoa alakoululaiset kiinnostaa. Vituttaa tää elämä, kun haluu jotain mitä tuskin ei voi saada vielä vähään aikaan. Haluun kunnon suhteen, hellyyttä. Haluun tehdä kaikkea hullua ja nauttia elämästä. Vituttaa niin paljon, kun ajattelee, että joutuu odottamaan vielä pari vuotta, että ikäiseni pojat kypsyvät ja saisin katseita niiltä vanhemmilta pojilta. En halua olla näin nuori, tuntuu että se on jotenkin hävettävää.
Mä olisin liian halukas perustamaan kestävän suhteen. Kukaan muu vaan ei vois vähempääkään olla kiinnostunut.