Vähä olis ihanaa jos mua kiusattais

Mistä lähtien pedofilia ei ole rikos, vai tarkoitatko että se on sallittua niin kauan kuin et toteuta "fantasioitasi", suosittelen hoitoon hakeutumista luetteani vuodatuksesi keho-palstalla, tiesitkö että ne pikkutytöt eivät välttämättä tykkäisi suunnitelmastasi hinkata itseäsi heihin ja he saattaisivat pahimmassa tapauksessa traumatisoitua siitä loppuiäkseen/ pitkäksi aikaa.

Mielenkiinnosta haluan tietää milloin (ikä) tajusit olevasi masokisti-pedofiili, oletko traumatisoitunut jostakin esim. kokemastasi henkisestä kiusaamisesta.

Siitä lähtien pedofilia ei ole rikos, kun se on luokiteltu parafiliaksi eli normista poikkeavaksi seksuaaliseksi mieltymykseksi. Hyväksikäyttö ja pedofilia kun on on eri asioita.

En tosiaan haluaisi traumatisoida tai vahingoittaa ketään, mutta minkä minä haluilleni mahdan...? Hoitoon hakeutuminen olisi ratkaisu, mutta kun en halua parantua, tykkään olla tällainen ja tykkään ajatella että ehkä joskus toteutan fantasiani. Kerran oli jo todella lähellä etten lähestynyt erästä lasta mutta pelko seuraamuksista kasvoi niin suureksi että panikoin ja juoksin pois.

En ole traumatisoitunut mistään mikä johtaisi tähän tilanteeseeni, enkä tiedä mistä tämä johtuu. Tosin muistan kyllä yhden tilanteen kun ala-asteella eräs poika vahingossa astui jalalleni, ja jostain syystä pidin siitä tunteesta. Mutta se että haluaisin itseeni kohdistuvan silmitöntä väkivaltaa pikkutyttöjen toimesta - en pysty selittämään mistä se halu johtuu.

Ei haittaa ollenkaan, että kiinnostaa. Tästä on itse asiassa vapauttavaa keskustella.

Välini vanhempiini ovat ihan ok, ehkä pikku hiljaa huonompaan suuntaan menneet vuosien varrella. En kuitenkaan usko, että he ovat tämän mieltymykseni takana.

En nyt keksi muuta tähän viestiin. Jos tosiaan olet kiinnostunut tilanteestani niin vastailen kyllä mielelläni.

Harvoin tarjoutuu tilanteita, joissa saan keskustella kaltaisillesi, joten kysellääs sitten...

Kun kirjoitit aloituksen oliko sinulla jotain erityistä motiivia, eli halusitko löytää seuraa, hyväksyntää tai samanmielisiä?

Haittaavatko mielihalusi elämääsi mitenkään? Onko sinulle tullut tilanteita, joissa piti pakottaa itsensä pitämään näpit erossa "naapurin tytöstä / siskon kaverista" (tarkoitan läheistäsi, esimerkki on keksitty) vai pystytkö hillitsemään itseäsi edes tietyllä asteella?

Miten ajattelet tämän "mieltymyksen" vaikuttavan tulevaisuuteesi?

Oletko kokenut hyljeksintää saman ikäisiltä, joka voisi vaikuttaa seksuaalisiin mieltymyksiisi?

Jos toteuttaisit halujasi, pystyisitkö tuntemaan sääliä uhria kohtaan?

Hmm. Ehkä hain aloituksilla hyväksyntää, ehkä vain halusin purkaa tunteitani. En oikein osaa sanoa.

Eivätpä haluni taida kovin paljoa elämääni rajoittaa. Ketään läheistä ei ole, joka olisi sellainen, josta pitäisi yrittää väkisin pysyä erossa. Sen sijaan monesti, lähes joka päivä itse asiassa, esimerkiksi bussissa tai jossain joukkoliikennevälineessä tai vaikka ihan kadulla kun tulee joku, no, sanotaanko vaikka "miellyttävä henkilö" katseluetäisyydelle, niin hänestä on kyllä hankala pitää näpit erossa. Halut kasvaa tässä vaiheessa todella korkealle, ja päässäni pyörii skenaarioita joissa mietin miten voisin tätä henkilöä hyödyntää fantasioideni toteuttamiseen. Mutta pidän kuitenkin pään kylmänä ja en tee mitään. Mutta aina kotona mietin, että olisi pitänyt tehdä jotain, ja että ensi kerralla teen sen.

Tulevaisuudesta en osaa paljoa sanoa. Unelmani olisi opiskella lääkäriksi, jotta voisin auttaa ihmisiä. Melko ironista, kun fantasiani olisi nimenomaan satuttaa...

En oikein osaa vastata tuohon hyljeksintäkysymykseen. On minua hyljeksitty ja syrjitty, mutta en kyllä tosiaan osaa arvioida, olisiko sillä vaikutusta mieltymyksiini.

Itse asiassa tunnen sääliä ja surua mahdollista tulevaa uhriani kohtaan jo nyt. Ihan kuin olisin jo jotain tehnyt. Haluaisin halata ja lohduttaa tätä pikkutyttöä. Olen luonteeltani niin kiltti, etten muissa olosuhteissa voisi ikinä satuttaa ketään, etenkään sitä tyttöä.

Hankalia kysymyksiä esitit. Kesti kauan miettiä. Mutta lisää vain tulemaan! Muutkin saa kysyä.

tuota, toivottavasti ymmärrät että toinen ihminen ei ole mikään "hyödyke" jota voit käyttää omien mielihalujesi toteuttamiseen, kuten asian ilmaisit edellisessä viestissäsi :/ pisti tuo ilmaus silmään. fantasioita saa olla, ajatus ei ole rikos. ei minulla muuta.

Oletko vielä täällä?

Tuntuuko sinusta oikeasti siltä, että toteutat fantasiasi jonakin päivänä? Sanoit tuntevasi syyllisyyttä uhriasi kohtaan. Mitä tekisit hänelle ja miksi tunnet syyllisyyttä? Oletko puhunut tästä kenellekään? Miksi pelkäät seurauksia?

Seuraava saattaa kuulostaa oudolta, mutta menköön: Ovatko fantasiasi puhtaan seksuaalisia? Kysyn tätä ihan oikasti mielenkiinnosta, sillä minulla itselläni on ns. flow-fantasioita, eli ajatuksia, jotka aiheuttavat seksuaalista kiihottumista muistuttavan tilan, johon ei kuitenkaan liity mitään seksuaalista. (Vaikea kuvailla, lähinnä syvää innostumista ja euforiaa tjsp.) Minulle tällaisia ovat esimerkiksi kieltenoppiminen, historia ja erinäiset fyysisiin sairauksiin käytettävät apuvälineet, kuten jalkatuet ja skolioosikorsetit. (Joojoo, ei kannattaisi virallisella nikillä kirjoitta tällaista, mutta ihan sama.) Tämä piire liitetään usein autismin kirjoon, mutta mie haluan silti puhua siitä.

Älä välitä noista vitun runkuista vaan elä unelmaasi