Eilinen
Niin helposti karkaa kuva eilisen,
toistaa peili vielä kasvoilta sen.
Kasvoilta näkee ilon ja surun,
ne huolet ja haaveet kullanmurun.
Muistuu mieleen kiihkeät sydämen hypyt,
silmäkulmassa näkee vielä naurun rypyt.
Eron haikeat hetket silmien alta,
kaipaus tunkee esiin kaikkialta.
Niin helposti karkaa kuva eilisen,
toistaa peili vielä kasvoilta sen.
Kasvoilta näkee ilon ja surun,
ne huolet ja haaveet kullanmurun.
Muistuu mieleen kiihkeät sydämen hypyt,
silmäkulmassa näkee vielä naurun rypyt.
Eron haikeat hetket silmien alta,
kaipaus tunkee esiin kaikkialta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voi kuinka kaunista. Vanhoja viestejä selatessani minulle tuli lämmin olo hänen viesteissään laittamista "elämänohjeista". Hänen viisauttaan en niissä tunnekuohuissa ymmärtänyt. Minä pilasin sen, anteeksi. Tarkoitit hyvää näen sen nyt. Ajatuksissani silti olet.
järkeä, näistä ei kukaan tunnista ketään. älkää alkako elään noin pahasti harhoissa.
ja luulet et joku jota ite pidät pelkkänä hupina laittais sulle vielä kaiken päälle runoja
sinähän se oot eikö vaan.
Hänelle.
Että olet ymmärtämättömyyksissäsi heittänyt menemään jotakin hyvin arvokasta.
Se on aina sääli.
oot kai se joka melskas naisten kans yötä päivää.
kuvittelemaan miltä tekosi silloin tuntui.
Kannattaaako totuutta alkaa todistelemaan. Eikö se ole tärkein että Sinä ja hän jolle olet runosi kirjoittanut tietää ja tuntee.
Hienosti ilmaiset jollekin. Joku sulle aina tahtoo vastata, luonnollista kun et kenellekään osoita.
Edellisille kirjoittajille tiedoksi en kuvitellut aloituksen olevan itselleni. Viestistä tuli vain omia ajatuksia, jotka halusin purkaa. Elämäni ei ole täällä ja irl on väylä hoitaa asioita. Rehellinen oli silti viestini. Leppoisaa päivänjatkoa!
tais kyl mennä isosti narrauksen puolelle.
Ei ole tarvetta valehdella. Takaisin irl. Entä itse?
sähän oot se mies joka asuu palstoilla 24 / 7 viime yönäki olit ikäväpalstalla "pelleilemässä ", puol kahen aikaan. ??? !!! miksei voi olla rehellinen??
Avain
Missä on ilonaiheet ja suuret urotyöt,
kun näkyvät pienet elämänvaiheet ja haaveiden kultavyöt.
Avain sekoitettuna pieneen säkeen kuvaan,
johdatuksena suureen porttiin avautuvaan.
Sen kätkeekö elämä vai suljettu oma mieli,
siihen vastaus on ainoastaan yhteinen kieli.
Vaikka haikeuden tunnet siellä vastaan kulkevan,
näe et sen onnelta uksia sulkevan.
ovat nämä Hyvää yötä runot. Käyn runon lukemassa ja lähden pois. Muuten en kävisi tällä palstalla koskaan. Täysin homehtunut tunnelma. Kauniisti kirjoitat. Hyvää yötä ja kauniita unia myös sinulle. Kuka lienetkin.
"muuten en kävisi ollenkaan" Juuri tuo, että sun on sanottava tuo muille, ettet käy täällä, kertoo sen että ikävöit jotakuta. Itsellä vähän sama fiilis, vaikka onkin ihan hyvä. Itsellesi voit valehdella, mutta mulle et pysty :)
Uskoisin, että ihmiset eivät käy täällä enää sen jälkeen kun ovat päässeet lopullisesti ylitse jostain kokemastaan tuskasta
Siinä nähtiin kirjoitusten voima ja erilainen tulkinnanmahdollisuus. Kirjoitin kauniisti ja vilpittömästi viesitini, jonka vain kyseinen henkilö voi ymmärtää. Mutta miinuksia on rapissut, uskotteko kaikesta aina huonointa.
luettavissa ens. vastauksesta jossa kerroit sivuuttaneesi tietyn henkilön lämpimän
viisuden ja pilanneesi sen, ei kai se kovin hyvääkään sinusta voi kertoa?
Et tiedä asiasta kaikkea, joten ei ihan niinkään. En avaudu asiasta enempää tänne niinkuin hänkään ei tekisi. Tekstissäni kerroin, että suurimman tunnemyrskyn jälkeen näen asian paremmin nyt. Joustavuus ennenkaikkea. Ja olen pyytänyt anteeksi.
Karua
Kuiskivat sanat totuutta ja tarua,
elämä on yksinkertaisena kaunista, karua.
Hioutunut ei ole helmiäisen pintaan,
rosoisena särkyy kaipaus rintaan.
Säkeet kun avoimen kuulijan kohtaa,
sen saloihin syvälle henkensä johtaa.
Kaiken kauniin sieltä sydämeen siirtää,
silmiin samentuneisiin uuden hehkun piirtää.
Neon valo
Tahto taitava hallitsee juonen,
ote luja siinä värjää suonen.
Minä vuodatin hurmaa jaloa,
tuijottaen sitä välkkyvää neon valoa.
Se on menoa, vaikka vasta ma tulin,
hetkessä siihen aikaan ma sulin.
Purista hetki siinä huojuvat taulut,
radiosta soi vielä iskelmälaulut.
Ajatus
Kaunis ajatus kutsuu uniin,
tahtoo taivaltaa uusiin tapahtumiin.
Tieten virkkoo, sanat selviksi taikoo,
tietää tunne mitä silloin aikoo.
Kun vuoren kahleista herää henkiin,
elon täyttää hetkeksi ihmeiden renkiin.
Mistä katseen paremmin lukea voisi,
mitä ja milloin se mukanaan toisi.
Ajan kaari
Illan ruskoon taas päivä haihtuu,
yön unelmiksi huoahtaen vaihtuu.
Mitä oli ennen, vielä mieleen piirtyy,
unen kuvajaisiksi pienet muistot siirtyy.
Siellä uinuu pehmoinen höyhensaari,
tahtoon taipuu armoton ajankaari.
Laskee aatoksensa alas varjon helmaan,
nousten ylös uuteen kuvitelmaan.
Kauniita runoja jollekin onnelliselle. Hyvää yötä.
Miksi
Kuukin on jälleen vierelle kulkeutunut,
sille matkalla näkyy ovi sulkeutunut.
Sirppinsä varrella tunsi maailman uhon,
viimeisen toivon ja uskonkin tuhon.
Vaikka valmis oli suureen matkaan juuri,
edessä seisoi ylipääsemätön muuri.
Kun avautuvat portit, kirpoavat haat,
silloin kaiken kauniisti kukkimaan saat.
Kultaa ja hopeaa
Kyllä vielä aurinko lämpimästi paistaa,
hopeisella lusikalla voi mansikkaa maistaa.
Aurinko antaa oman kultansa vuotaa,
hehkeän hehkun lasi tummennettu suotaa.
Hyräille voi kuunnella lauluja kevään,
nautiskella makuja kevyen evään.
Kauneuden vuoksi silmä katseita tuhlaa,
hempeät hetket ovat mielelle juhlaa.
Jäiden lähtö
Mereltä vieno tuuli viilentää kättä,
lämpöä se ei saa vielä pyytämättä.
Kuohuissaan aallot vaikka sitä anelee,
voimat suuret sääntönsä sanelee.
Laantuneet ovat laineiden uhot,
särkyneet jäät sekä ahteiden tuhot.
Väylä on merkitty vapaaksi soutaa,
laiturin päästä voi haaveensa noutaa.
Toivo
Miten hehkuikaan toivoa sydämen ala,
uskoa valoi siihen vaiettu vala.
Elämän kahleista lausuu vakava suu,
sanoja tulviva salaisuus, mikäs muu.
Ehdot ovat asetettu aihetta myöden,
kuulija kumartakoon sanojaan syöden.
Näin se ajatus kauniin tunteensa tuhlaa,
tietäen silti mikä on huomisen juhlaa.
Aamun askeleita
Sitä ei tiedä aamu aikainenkaan,
mitä taas mielessäni haikailenkaan.
Onko se sitä öistä unen satua,
kenties hetkeä jota myöhäistä on katua.
Taivas pilvinenkin voi siihen valon tuoda,
hetkeen herääminen tutun lämmön luoda.
Toiveen henki vielä illan uneen kantaa,
muisto rauhaisan levon yölle antaa.
Mitä
Kun kuulet sanojen kulkua täältä,
lauseet kirpoavat kielen päältä.
Lienevätkö hehkutusta voimien uhon,
kauniit ajatukset silloin tiellä tuhon.
Luulitko joskus olleen onnenkantamoinen,
tarkoitus ollut muka aivan toinen.
Mikä niille silloin siivet antaisi,
kauas taakse näkymättömän kantaisi.
Hyvää yötä