uskalla enää täällä toisiansa kaivata,joskus oli kun luin, että varatutkin kaipasivat toisiaan, enää en ole nähnyt, paitsi itse varattuna kaipaan varattua,sorry,heti kun hänet uudestaan näen aion iskeä kiinni, muuten arka nainen olenkin,,
varatut
miksi ei
18210
0Äänestä
Vastaukset 18
Vanhimmat
varatuille kaipaajille on niin paljon vaikeampaa asioiden selvittely. itselläni myös ollut samanlaisia ongelmia. en tiiä kaipaanko oikeesti kun pelottaa välillä ne sivuvaikutukset mitä sellaisesta kaipauksesta tulee.
Kaipauksella on kova hinta ainakin minulle. Kaipaan naista ja samalla inhoan häntä välillä yli kaiken. Tälläinen on minulle vaikeaa, sillä en yleensä harrasta tämänkaltaista. Koska olen itsekin varattu. Nainen asustelee Heinävedellä, mikä on pieni paikkakunta. Kaikki tuntevat toisensa ja toisten asiat
Eiköhän täällä varatut toisiaan tai sinkkuja paljon kaipaile. Sittenhän täällä on paljon niitä katkeria ja pelleileviä ihmisiä, jotka muita arvostelevat, terveisiä jollekin "tuttuporukallekin". Oma eroprosessi etenee ja rehellinen ole täällä olostanikin ollut kumppanille. Mut mites on teidän arvostelijoiden laita, että täällä "syntisillä " sivuilla vierailitte. Äläkä selitä, että hupailumielessä tai muuten vaan, hyvä tekosyy. Mites kestää päivänvalon, selvitetäänkö? No ei vaineskaan. Testasin huumorintajua.
Tossa sulla hyvä pointti. Juu päivänvaloa kaipaan juuri nyt todella paljon. Ollut pimennossa aivan liian kauan. väsynyt kaikenlaiseen turhaan pelleilyyn ja unohtanut ja sekoillut niin paljon, etten kohta itsekään tiedä mitä ihmettä tässä on tekemässä.
varattua koskaan. Jos saan tietää toisen olevan varatun, niin unohdan hänet välittömästi. Varattuun kajoaminen on minun oikeustajuni mukaan väärin.
vannomatta paras, niin minäkin ennen luulin, toisin kävi, onneksi en ole ihminen joka ketään tuomitsee, rakkaus kun ei katso ikäää,kokoa,näköä, eikä mitään muutakaan, rakkaus tulee silloin kuin tulee,ei tiedä onko toinen varattu vai ei, tai jos tietääkin ei tarkoituksella kuitenkaan halua toisen elämää sekoittaa, mutta niin vain meille kävi, ettei ollut tarkoitus rakastua, mutta rakkaus teki meille tepposet,
minnepäin menee?
en uskalla, halua kertoa
Tässä asiallinen mielipide. Itselläni sellainen tunne rakkaudesta että kaikkinensa sitä käytetään aivan liian vähän ja sitä rajoitetaan liian paljon. Rakkautta voi olla niin monelaista. Itselläni elämäni suurimman rakkauden olen tunnustanut merelle. Voin rakastaa asioita ja ihmisiä tuntematta tunnontuskia siitä. Tosin sellainen rakkaus ei ole vastavuoroisuutta.
Voin tuntea rakkauden tunteita samaa sukupuolta olevaan työkaveriinkin. Ja sekin rakkauteni voi olla monivivahteista. Vaihdellen lempeästä rakkaudesta hurjaan tulisieluiseen rakkauteen puolustaessani häntä. Siinä ei ole mitään seksuaalista. eikä se ole myöskään rakkauden väärinkäyttöä.
Haluaisin oppia myös rakastamaan vihamiestäni. En pidä ilmaisusta, mutta tarkoitan että heillekin haluan vain hyvää. En tahallani satuta. Haluaisin elää rakkaudellisella tavalla ja siten myös omalta osaltani jakaa sitä. Olen vähän erilainen toki näin. Ja ärsyttävä tottakai. En siedä turhaa kaltoinkohtelua vaikka siihen joskus syyllistynkin välillä tieten ja tietämättäni.
Haluaisin vain tietää miksi ihmeessä vaikka koen olevani hyvä ja kiltti ihminen, te jotkut minua vainoatte. En saa samanlaista kohtelua kuin muut. MInua ei tervehditä, ei katsota silmiin. Ei kuunnella ja puhutaan niin paljon pahaa selkäni takana. Jos eräs mies päättäisi toimia toisin, olisi minullakin helpompaa. Näin olen asian tulkinnut.
En tiedä miksi oletan että kaikki on kiinni juuri hänestä. Tunnen sen sisälläni, vain tiedän että se on totta. Kuitenkaan en saa varmuutta asiasta. Hän voisi kääntää tilanteen oikein päin vain kohtelemalla minua kuin muitakin.
Kajoaminen ja kaipaaminen ovat eri asioita ja ihmisistä voi silti tykätä. Onko sulla on/off kytkin tunteille. En silti ota kantaa, ei ole omakohtaisia kokemuksia? Eikä ollut viesti selvästi sinulle.
ei ole kytkimiä vaan ihan puhdas väsy tällä hetkellä
voivat keskustella asiallisesti,tykkään, tosiasiahan tämä on, mutta yleensä kun varattu kaipaa varattua tulee tuomio, mutta ihmisiä me kaikki olemme ja elämä on tätä, kukaan niin ainakin uskon, että ei halua toista loukata, mutta jotka asian tietää niin tietää sen, että rakkaus on pirullinen ja viekas ei katso missä iskee
uskaltamisessa, kun eihän täältä ketään voi tunnistaa. En tiedä, kuinka paljon ylipäätään täällä varatut kaipailee jotain suhteen ulkopuolista. Välillä voi olla joku, joka kirjoittaa paljon ja luo kuvaa siitä, että niitä varattuja olisi paljonkin täällä. Samoin joku aika sitten oli etusivulle nostettu ketju, jossa kysyttiin jotain varattujen kaipailusta ja etusivulta tänne päätyy aina ihmisiä, jotka muuten ei täällä käy. Provoja voi olla myös monet niistä varattuina kaipailijoista. Väärä oletus muutenkin, että täällä oleva varattu aina kaipailisi jotain muuta kuin sitä kumppaniaan.
kun ei tarvitse täällä kaipailla enään, kun askelmerkit kulkevat samaan tahtiin jo...:)
onnit31teluni, teitte sitten oikean ratkaisun ja uskalsitte olla rohkeita,niinkuin meiltä monilta se puuttuu on totuttu siihen vanhaan paskaan josta emme uskalla irrotautua tai sitten raha ratkaisee,ymmärtänette mitä tarkoitan olen iloinen kuitenkin teidän puolesta,,
Yks varattu hereillä. Ei kai se uskaltamisesta ole kiinni. Varattuja täällä varmaan enemmän kuin sinkkuja.
Tosin kuin sinkulla, varattu tietää kaiken mahdottomaksi, joten ei huutele täällä toisen perään, vaan pikemminkin käsittelee ikäväänsä, ja ehkä hakee vertaistukea. Minä olen vasta täällä vieraillessani tajunnut kuinka paljon meitä on, jotka vaan ihastu, eikä siinä ollut järjellä mitään sanomista.
Minua toisinaan huvittaa lause, jossa varoitetaan, että ei varatulle, eli joku pitää tätä myös treffipalstana. Minulle se ei ole koskaan ollut sitä, käyn täällä joskus.
Kaikkea sitä ihminen toivoo ja ei toivo ikävissään, tunteiden kanssa pelaaminen on turvallista täällä, jossa kaikki tunteet voi käsitellä, ilman että kehenkään sattuu.
Tunteet vaan on, kuka niistä voi päättää.
Rakkaus kun iskee,se ei katso oletko vapaa vai varattu.Varattu joutuu käymään läpi melkoisen tunneskaalan.Vastassa ovat puoliso,puolison suku,omat sukulaiset,ystävät jne.Kun tämän taistelun on käynyt mielessään,on aika miettiä mitä haluaa elämältä? Mitä valitset ? Totuus vai valhe ? Minä en aio elää valheessa.
Olet sitten rohkea. Minä elän valheessa ja en. En voinut tunteilleni mitään, mutta hän johon ihastuin ei tunne samoin. Voisi irrottautua tästä liitosta, mutta mieheni ei ole paha ihminen ja olemme oppineet paljon. Hän ei ole vaan tunteitteni kohde, mutta hänestä on helppo pitää nykyään. Hän jäisi yksin eikä kestäisi sitä.
Minun luonteellani, voisi elää yksinkin, saisin ajattelurauhaa siihen mitä elämältä haluan. Olen monesti ajatellut kääntää kelkkani, itseni vuoksi. Jos hän vähäkään sanos, että olisi hyvä ola erilleen, niin siihen olisi helppo samaistua.