Kirjoitan runon
minkälaisen
hymm,
en tiedä
miksi kirjoitan
kai siksi
elämä loppuu
on loppunu
yksinäisyys seuranain
jäi taakse koko elämä
en jaksa katsoa,
tahdon vain pois
minkälaisen
hymm,
en tiedä
miksi kirjoitan
kai siksi
elämä loppuu
on loppunu
yksinäisyys seuranain
jäi taakse koko elämä
en jaksa katsoa,
tahdon vain pois
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yö yllättää
on pimeää
kevät
ei rinnassa riehu nyt
kuten silloin
kuljen tietä viimeistä
kuoppaista
odotan noutajaa
missä viippyy hän
tujotan tyhjyyteen
unohtuneet on sanat nuo
ikävä kalvaa
sanaton
sinne jäi elämä
en katso taakse
odotan vain
nautajaa
kuiskaan sille
kiirehdi
väsyttää
Nuoruuden pisarat
muistojen seitissä hohtaa
heräävä kevät
valon kohtaa
ei totu tähän koskaan
syksy tuo pimeyden
vain
se mielenkin rauhoittaa
kynttilän liekki
on kaiklle sama
toivo ei mennyt lie
onnekas oisin
Kiitos tiedosta!
Kiitos runosta. Toivon että tulisi vielä ilosia sointuja hetkiin, jotka tepastelet täällä.
Varmaan olet rehellinen tunnoissasi. Ei ihminen aina iloitse.
Aloittajalle toivoa lähetin omalla runollani.
On totta, että kevät on rankkaa aikaa, kun valo herättää niin paljon uutta elämää, eikä se ilo ja voima voi kaikille tarttua - ...........
Täällä on kuin turhuuden tori
sekava kuin roskakori
Huppu päässä höpeltää
ympyrässä köpeltää
Jotkut harmejansa heittää
kaunosielut kiukun peittää.
vili1
huppu päässä höpeltää
ympyrässä köpeltää
Hyvin oivallettu, sitähän se on kun ei ole kuin Strömsössä.....
Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras - lainaus
ei vieraasi asumaan jäänyt,
vaan lähti se uudelleen matkaan
vielä se palaa lähteäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan
Onko sepelvaltimotauti
kun et elostasi nauti.
Loppu voi tulla pian
suru ottaa vallan sijan.
Paljonko on aikaa surra
pari kuukauttako purra.
Leskenä alkaa elo uusi
palstalla kuuskytkuusi.
ööö ; (
Hetalle
Sain kuulla tautini laadun
kun terkkarin paareille kaadun
rinnassa korventi,ajatus lepatti
tähänkö matkani lopahti
lääkintämiehen varusteet kilisi
seinillä sininen valo vilisi
kun matkasin kohti leikkaussalia
en huutanut vali valia
olin hiljaa ja mietin
oikeinko elämäni vietin
en löytänyt mitään syytä
miksi nyt mieltäni hyytää.
joka on kulkenut sen tien
se tietää mikä on toivo pien
joka ihmisen mielessä itää
ja elämässä kiinni pitää.
Herääminen teholla oli riemastuttava kokemus ja jos olisin jaksanut olisin huitaissut sitä ärsyttävää ääntä joka esti nukkumisen ja komensi jatkuvasti.
Henkitä syvempää,henkitä syvempää.
Odottamatta,
tuli kuolema eteiseeni.
Pysäytti pahalainen sydämeni,
kaamoti minut koomaan.
Siitäkö pitäisi iloa purkaa,
surkaa,
en vielä kuollut?
Miksei me ihmiset toisiamme tajuaisi,
ymmärtäisi, älyäsi?
Nyky vanhuksen kohtalo !
Miksi tunnet sä ihminen
sinut hyljätty on
olet vanha ja väsyny
ruma ja ryppyinen,
lapseki sua pelkää
tahtovat unohtaa
vihaa tuntee sua kohtaan
sinut lyöty maahan on
olet kelvoton
niin sanotaan
silloin heitä rakasti
et tienny ketä kasvatit
annoit heille maailman
rakkauden ja hellyyden
he otti pois sun elämän
olet hyljätty
voit uskoa sen
ei ihme jos sua väsyttää
kuolla tahtoisit
et kelpaa enään kellekkää
olet lyöty maahan, hyljätty
teidän pois lähtisit
kun tietäisit minne menisit
usein sitä ajattelet
viimeitä iltaa
aamulla taas heräät
viimeiset voimasi keräät
lähdet ulos kuten ennen
pettyneenä tullen mennen
päättyykö tämä tuska koskaan
astut saappaillasi loskaan
onhan kevät