En tiedä mitä ajatella tai tehdä.

Rallimoottori4 kirjoitti:

Kauan aikaa sitten kun sinut ensimmäisen kerran tapasin, pelastit monta surkeaa päivää, hymylläsi ja puheillasi. Aikaa kului ja aloin nähdä sinut eritavalla, viihdyin seurassasi ja halusin kuulla kuulumiset. Sitten asiat lähtivät menemään "kieroon", tuli uusia ihmisiä lähelleni ja polkumme erkaantuivat. Jutut loppu ja hymyt väheni, enkä sitä ihmettele. Tunteeni ei kuitenkaan kadonnut tai vähentynyt. Joka kerta kuin näin sinut, ne heräsivät ja veivät mukanaan. Kaipasin sitä höpöttämistä.. Viime kesällä erosin ja päätin aloittaa elämäni uudestaan ja uudet suunnat. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, mutta muutin takaisin ja aloin jälleen nähdä sinua. Ajattelin kaiken jo menneen ohi, hyväksyin sen. Ei mennyt kuitenkaan kauhean pitkään, kun taas näin katseesi ja kaikki tunteet palasivat takaisin. Olen päättänyt monesti, että luovutan ja jatkan matkaani. Silti kerta toisensa jälkeen, palaan tähän pisteeseen. Tiedän ja ymmärrän esteet ja hidasteet, vaikka en kaikkea varmastikkaan tiedäkkään. Olet toistaiseksi ainoa ihminen joka on minut saanut täysin sanattomaksi, pelkästään tervehtimällä. Sitä en tiedä, miksi kaikki tämä on tapahtunut ja mihin johtaa, omat syynsä siinä kuiten on. Näin sinut eilen, häkellyin jälleen kerran vaikka et varmaan huomannut että kävin. Tiedän, että asiat menevät juuri niin kuin niiden pitääkin mennä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä