Mikä minulla on?

Olen 15v poika enkä yhtään tiedä mikä minua riivaa. Lähes AINA kun olen koulussa, kaupungilla, ihmisten kanssa niin minulla on ihan epämukava olo, jotenkin sellainen olo että haluan vaan mennä pois tilanteesta mutta koskaan en mene kosaka aina vaan yritän olla normaalisti ja nauraa mukana vaikka aina jonkunlainen paine joka painaa oloani.Olo on sellainen pökerö ja hieman sekaava. Usein myös tosi raskasta olla koulussa ja muissa paikoissa missä olen ihmisten kanssa tekemisissä kun väkisin yrittää olla hyväntuulinen ja mukava. Harmittaa hirveästi tällainen olo koska yläasteella olen saanut paljon uusia kavereita mutta nykyään kun tällanen olo aina koulussa niin ei tee niin mieli olla ihmisten kanssa koulussa ja se harmittaa koska sisimmässäni haluaisin mutta kun jotenkin niin raskasta. Muuten olen todella avoin ja puhelias poika täynnä energiaa mutta nyt kun tällainen olo tullut niin en tiädä mitä tehdä. Kesälomalla tällaista ei ollut ja kesä loma oli aivan mahtava ja vietin koko kesän kavereitten kanssa mutta kun kouluun palasin ja olin ollut siellä parisen kuukautta niin alkoi olo olemaan tällainen. Ennen kesälomaa kouluaikoina minulla oli välillä myös vähän tämän tyyppisiä oireita mutta kesälomaksi menivät täysin pois. Pahin tapaus taisi olla kun olimme koulun kanssa tutustumassa yhteen ammattikouluun niin siellä unhodin hetkeksi millaiselta oman koulun ruokasali näyttää mutta en osaa sanoa liittyikö se tähän olotilaan mutta varmasti sillä siellä tapahtui tosi paljon kaikkea kun koulu oli täynnä ihmisiä niin olo ei ollut oikeen mieluisa siellä vaikka olisi uskonut että olisin nauttinut siitä kun sai tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen kouluun koska "normaalina" olisin varmaan pitänyt siitä muttakun tulee tuollainen olo aina niin minkäs teen. Minulla ei myöskään ole koskaan kotona oikeen koskaan sellaista oloa eikä varsinkaan silloin kun olen yksin kotona ja kuuntelen musiikkia niin fiilikset parhaimillaan mutta heti jos joudun ulos "ihmisten ilmoille" niin hyvä fiilis laskee täysin. Haluan pois tästä "mielentilasta" että voin nauttia ja iloita elämästäni siten että en halua heti pois kun enemmän ihmisiä ja vilskettä ympärillä sillä oikeasti pidän ihmisistä ja tykkään puhua kaikenlaisten ihmisten kanssa kaikesta huolimatta. Enkä oikeen enään osaa nauttia elämästä kunnolla sillä kun melkeen joka ikinen kerta nykyään tällainen olo tulee niin miten siitä voisi nauttia täysillä..? Vähän myös aristaa ajatus kun kesäloman jälkeen aloitan uudessa koulussa opiskelun ja jos minulla siellä on tällainen olo niin en kyllä mitenkään tule saamaan mitään kavereita toisin kun varmaan saisin "omana itsenäni" eli puheliaana ja iloisena, mutta tällaisena opisekelukin tulee kusemaan aika lailla kun ei jaksa lukea kunnolla ja keskittyä. Eli mikä minua oikeen vaivaa? voisikohan olla joku ahdistus tai lievä masennus sillä en ole kumminkaan ihan tyytyväinen elämääni koska olen aina halunnut asua jossain isommassa paikassa missä kaikki olisi suurempaa mutta nytten se ei oikeen ole mahdollista mutta ehkä tulevaisuudessa sitten voin muuttaa täältä suomen metsistä pois. Apu olisi tarpeen jos tämä "mielentila" on teille tuttu ja jos tieädätte miten tällaista pitäisi hoitaa? :) kiitos etukäteen!