käsittämättömiä kuukausia.
Viimeiset vuodet, kuin vuosi minuutilta, tulla vanhaksi, sydän pettää ja taivas aukeaa. Silmiisi syviin, kultaisiin hiuksiisi, rakkaus köyttä punoaa.
Olet toisinaan lähellä, samalla tavoittamattomissa yhtäaikaa
loputtomasti mielessä.
Ei perhonen voi siivettömästi lentää, koteleoituu eikä näe miten sydän loputtomasti punasoluja työstää. Se pakkautuu, paine kovenee, koska tunteen löysit syvimpään olemukseen.
Olemus tieltä neuvoa voi kysyä, onreitit sydämmeen luotu eri reiteiltä.
Voiko reitit jodkud yhdistää, läpi leikata rakkauden patoamat ja kaksi sydäntä
Viimeiset vuodet, kuin vuosi minuutilta, tulla vanhaksi, sydän pettää ja taivas aukeaa. Silmiisi syviin, kultaisiin hiuksiisi, rakkaus köyttä punoaa.
Olet toisinaan lähellä, samalla tavoittamattomissa yhtäaikaa
loputtomasti mielessä.
Ei perhonen voi siivettömästi lentää, koteleoituu eikä näe miten sydän loputtomasti punasoluja työstää. Se pakkautuu, paine kovenee, koska tunteen löysit syvimpään olemukseen.
Olemus tieltä neuvoa voi kysyä, onreitit sydämmeen luotu eri reiteiltä.
Voiko reitit jodkud yhdistää, läpi leikata rakkauden patoamat ja kaksi sydäntä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoinen teksti, epätavallinen.
Raottaisitko vähän salaisuuden verhoa, kenelle menee tunteikas viestisi?
Toivon, että reitin yhteisen voisimme löytää ja kulkea yhteistä reittiä, kaikesta huolimatta. Sydämissämme toisiamme kannamme ikuisesti, tiedämme sen.