Olin raskaana miehelle, joka ehdotti minulle ryhmäseksiä. Olin ihastunut häneen ja toivoin, että hän rakastaisi minua. En kelvannut hänelle, koska olin köyhä ja opiskelin rahatonta alaa. Tästä on jo aikaa, mutta elämäni alamäki alkoi siitä. Häpeän sitä, että en ole päässyt asiasta yli. En voi erota nykyisestä miehestäni, joka ei rakasta minua, koska olen hänestä taloudellisesti riippuvainen. En voi muuttaa töiden perässä lasten takia. Olen tehnyt koulutustani vastaamattomia pätkätöitä 10 vuotta. Unelmani olisi olla edes joskus taloudellisesti itsenäinen, jotta voisin erota ja nukkua yöni hyvin. Häpeän sitä, että se ei todennäköisesti toteudu koskaan ja että ihastuin ihmiseen, joka käytti minua vain hyväksi. Häpeän sitä, etten enää jaksa yrittää ja olla toiveikas tulevaisuuden suhteen. Häpeän sitä, että koen itseni arvottomaksi ja että lasteni lisäksi kukaan ei ole koskaan oikeasti välittänyt minusta sellaisena kuin olen.
Häpeän sitä, että en jaksa
Gmjpdatw
2316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taloudellinen omavaraisuus on tärkeä asia naisille. Liian moni jättäytyy miehensä hyväntahdon varaan. Ei ole syytä hävetä, monesti alun tunteet haihtuvat ja liitto muuttuu toisenlaiseksi kumppanuudeksi. Keskinäinen kunnioitus on silti tärkeää. Yritä asettaa liitollesi uudet tavoitteet. Taustalla kummittelee tuo hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden kokemus, siksi saatat kokea liittonne tilan epäonnistumiseksi ja koet jälleen tulleesi hylätyksi. Sinua on loukattu tavalla, jonka vain toinen nainen, joka on odottanut lasta voi ymmärtää. Et kerro piditkö lapsen. Teitpä niin tai päädyit aborttiin kokemuksesi on ollut vaikea. Joskus elämän murrosvaiheissa ihminen katsoo taakseen nähdäkseen kuka hän on sillä hetkellä ja miten hänestä on tullut hän. Yritä ajatella, että sinusta on löytynyt voimaa mennä eteenpäin huolimatta tiellesi osuneesta miehestä, jonka käytös kertoo hänestä riittävästi, en siksi mainitse hänestä tässä muuta.
Voisitko harkita uudelleenkouluttautumista? Ymmärrän, että on turhauttavaa ettei pääse hyödyntämään koulutusta työelämässä. Koet olevasi työtilanteen vanki myös yksityisessä elämässäsi. Pääsetkö lenkkeilemään? Yritä pakottaa liikkeelle päivittäin. Aluksi se on vaikeaa, mutta pikkuhiljaa liikunta alkaa ruokkimaan parempaa mieltä. Voimia kevääseen, kerro täällä mitä kuuluu, olen kuulolla
Been there too on upeata, miten osoitat vertaistukea. Moni ihminen on seurannut kutsumustaan eikä ainakaan palkallista työtä ole riittänyt. Riittää, että itse tietää, mitä on saavuttanut ja tehnyt. On ihan normaalia nykyisten rakennemuutosten kourissa, että vain tietyillä aloilla työllistyy. Oma itsetunto ei saa rakentua mihinkään ulkoiseen.
Itse olin lisäksi aikaisemmassa elämässäni kova liikkumaan. Nyt on sairaus vienyt liikuntakykyä eli ei voi lähteä lenkille.Sekin on opettanut luopumaan ulkoisista asioista oman itsensä ranastamisen ja arvostamisen perustana. Ei tarvitse olla mitään syytä, että olisi arvokas. Huolimatta ulkoisesta arvomaailmasta, me jokainen olemme tasan saman arvoisia ihmisinä.
Ei pidä antaa itselleen niin suurta merkitystä, se on harhaa ja luo paineita. On kevyt olo, kun hyväksyy olevansa yhtä nobody kuin kuka tahansa. Julkisuus on vain mielikuvien tuotetta; harhaa.