Mä en tiedä aina miten päin olisin. Mä tiedän että en toimi ihan niin kuin normaali ihminen.
En ole ylipainoinen. Olen vajaa 160 cm pitkä ja painan 45 kiloa. Ennen olin sinut itseni kanssa ja pidin itsestäni. Viimeiset pari kolme vuotta on mennyt inhotessa itseään ja vartaloaan. Se on kamalaa. Oikeasti.
Mulle on kenenkään turha tulla sanomaan että olet tosi hoikka ja näytät hyvältä ja ei sussa ole ylimääräisiä kiloja. Koska MINUN MIELSTÄNI ON. Ja sitä ei kukaan ole saanut muutettua, eikä saa. En edes minä itse.
Mä olen taistellut päivittäin sitä tunnetta vastaan. Itseinhoa, häpeää, vihaa.. Mutta se ei katoa. Päivä päivältä mä näen itseni jonain kammotuksena.
Enkä ole aina ihan selvillä että miksi kidutan itseäni. Käytän laksatiiveja väärin, olen käyttänyt jo monta kuukautta. Ja oksentelen silloin tällöin. Viimeksi tänään.
Olen niin kyllästynyt tähän. Mutta jos ajattelen että haen apua, niin en voi soittaa koska kun otan puhelimen käteen ja aion soittaa ja kertoa että tarvitsen apua, ajattelen, että ei se mun tilanne niin paha ole.
Onko se ?? En mä tiedä.
Tämä on yksi tarina muiden joukossa..
En ole ylipainoinen. Olen vajaa 160 cm pitkä ja painan 45 kiloa. Ennen olin sinut itseni kanssa ja pidin itsestäni. Viimeiset pari kolme vuotta on mennyt inhotessa itseään ja vartaloaan. Se on kamalaa. Oikeasti.
Mulle on kenenkään turha tulla sanomaan että olet tosi hoikka ja näytät hyvältä ja ei sussa ole ylimääräisiä kiloja. Koska MINUN MIELSTÄNI ON. Ja sitä ei kukaan ole saanut muutettua, eikä saa. En edes minä itse.
Mä olen taistellut päivittäin sitä tunnetta vastaan. Itseinhoa, häpeää, vihaa.. Mutta se ei katoa. Päivä päivältä mä näen itseni jonain kammotuksena.
Enkä ole aina ihan selvillä että miksi kidutan itseäni. Käytän laksatiiveja väärin, olen käyttänyt jo monta kuukautta. Ja oksentelen silloin tällöin. Viimeksi tänään.
Olen niin kyllästynyt tähän. Mutta jos ajattelen että haen apua, niin en voi soittaa koska kun otan puhelimen käteen ja aion soittaa ja kertoa että tarvitsen apua, ajattelen, että ei se mun tilanne niin paha ole.
Onko se ?? En mä tiedä.
Tämä on yksi tarina muiden joukossa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
viestisi on vakava. sä tarviit apua. oikeesti.
tässä mun tarina... oon 160 cm ja about 65 kg. ajattele 65 kg, oon oikee rantapallo. mä vihaan itteeni. läskiä on kaikkialla ja silti kun katon peiliin, välillä ajattelen, että oonkohan mä laihtunu...ihan vähän vaan? en mä ikinä oo.
mä oksentelin kanssa viime vuonna. about kerran viikossa, harvoin useammin, välillä harvemmin. sen mä lopetin kun mä pelkäsin, pelkäsin niin. kun mä sitten myöhemmin (pitkän tauon jälkeen) halusin taas oksentaa, en tiiä mitä oli tapahtunu mutta en pystyny. mitään ei tullut ulos.
mä oon täys surkimus ja haluisin olla anorektikko. mä tiedän. kaikki joilla on anoreksia vihaa sitä sairautta yli kaiken, mä myös tiedän sen riskit ja että se on tavallaan hidas itsemurha. silti jokin mussa haluis sen. musta tuntuu että se on ainut tapa laihtuu.
mä yleensä en syö aamupalaa, juon vaan kaks kuppii kahvii (oisko about 100 kcal yhteensä) enkä mä syö päivällä muutakuin viikonloppuisin kun on pakko perheen kanssa. mut sitkun mä tuun koulusta, mä syön, ja syön. illalla mä syön taas normaalisti. mä vihaan itteeni kun en pysy vahvana ja oo syömättä sillon koulun jälkeen varsinkin.
mä oon kans ruvennu tekeen vatsalihaksii ja kyykkyyn ylös pitkin päivää mut mua ärsyttää kun ne ei tunnu mun lihaksissa seuraavana päivänä vaikka mä oon lisänny niitten määrää.
sit mua kans ÄRSYTTÄÄ kun muut ihmiset (erit. mun äiti) puhuu kuinka niitten kunto on kohonnu jne. mä vihaan mun kehooni, menkkoja ja kaikkea. ja pukkarissa nolottaa ihan sairaasti vaihtaa vaatteet :(
siinä syömättä olemises on kans se et mä en ymmärrä miten mä voisin selittää muille etten syö. varsinkin mun vanhemmat huomais heti (me syödään AINA koko perhe yhessä).
jostain syystä mun on kans kavereiden kesken helpompi olla syömättä, mä katon kun ne ottaa karkkii jne ja tunnen saavuttaneeni jotain kun pystyn kieltäytyyn. mut yksin ollessani... juttu on eri.
mä oon jo omasta tilastani ajatellu, että mun tarttis puhuu jollekin. silti... kuten huomaat: mun tilanteeni ei oo vakava. mulla ei oo selvästi mitään syömishäiriöö ja oon paksu. ja sillon kun musta tuntuu, että mulla on syömishäiriö, että mä kerron mun bestikselle, mä en tee sitä kun mä pelkään et sit se saa sen.
niistä laksatiiveistä ja oksentelusta... sullon bulimia :( pliis hanki apua! niitten aineiden väärinkäytöstä sekä pakonomaisesta oksentelusta on sun ruumiilles paljon haittaa. ja jos pääsisit eroon sun syömishäiriöstä sä olisit onnellisempi.
p.s. voisko tän viestin lukijat kommentoida kans mulle jotain?
Sun syömisissäs on se vika, ettet syö päivän mittaan tasaisesti. Auttaa tosi paljon jos syö useamman pienen aterian ja välipalan päivässä, ettei pääse tulemaan liian kova nälkä. Silloin jaksaa joka tavalla paremmin kun saa energiaa TASAISESTI, on helpompi jättää kaikki turhat nannat syömättä! Näin!
Keskustelun aloittajalle. Olet jo hyvällä tiellä Luojan luoman ruumiisi tärvelemässä käyttäessäsi laksatiivejä, jotka veltostuttavat pidemmän päälle peräsuolen luonnolliset refleksit. Kohta ei uloste tule muuta kuin niiden avulla. Mutta jos tuolla tavoin kuihdutat itseäsi, niin ei kai sillä ole väliä? Vai kuinka! Aurinko paistaa, elämä on mukavaa! Etkö huomaa? T; 166 cm ja 65 kg, ei ikinä painoonsa tuijottanut.
minun mielestäni tarvitset apua tuohon SYÖMISONGELMAASI