Siivousala on myös mielenkiintoinen

Tosi hienoa, että tykkäät! Kuten itsekin totesit, siivoojan työssä viihtyminen vaatii ihan erityisen mielenlaadun. :)

Hienoa että on tuollainen asenne ja motivaatio kuin sinulla. Valitettavasti näin useimmilla ei ole vaan koetaan työ uuvuttavana ja vaikka kuinka itse ollaan reippaina, esitetää ideoita ym se ei auta tilannetta. Eikä se tee meistä huonoja. Mekin olemme vain ihmisiä ja koemme asiat eri tavalla. Jos minäkin saisin tuon sinun asenteesi, jaksaisin varmasti tätä työtä hamaan tappiin asti.

No todella monella meistä tilanne muuttuu radikaalisti esimerkiksi siinä vaiheessa, kun kaupungin siivouspalvelut yhtiöitetään. Ainakin meillä tiputtiin kovaa ja korkealta. Asenne todellakin ratkaisi ennen, mutta enää se ei yksinkertaisesti riittänyt, vaikka kuinka yritti, oikein kovastikin. Aina vannoin, että koskaan en yksityiselle mene, mutta hupsistakeikkaa, kun kävikin humahdus vain ja niin räpiköitiin ihan samassa suossa kuin muutkin "isojen pienet". En ollut alkuunkaan ainut, joka lopetti monivuotisen uransa tuosta kahden vuoden sisään. Kun ei enää naurattanut.

Itse työssä ei siis ole vieläkään vikaa, vika on huonosti hoidetuissa/johdetuissa/organisoiduissa/ahneissa... yrityksissä. Niissä, joita tällä alalla todella riittää. Eli hyvä työpaikka siivoojana on valitettavasti pikkuhiljaa lähes lottovoitto. Siitä siis on oikeasti syytäkin olla onnellinen! :)

Olen minäkin koko ikäni viihtynyt alalla ja monista asiakkaista on tullut ystäviäni joiden kanssa olen vapaa-ajallakin.

Mutta ei tätä alaa ainakaan omille lapsilleen suosittelisi, ehkä vihamiehille.
Siivouksessa ei ole mitään vikaa mutta työmäärässä on niin paljon vikaa etten ikinä olisi alalle lähtenyt, jos olisin tiennyt millaiseksi tämä muuttuu.
Hienoja koneita ja muita välineitä keksitään koko ajan helpottamaan työtä mutta samalla työmäärä kasvaa niin ettei hienouksia juuri ehdi huomata.

Kun aloitin työelämäni siivoojana, ei edes ollut vesi-imuria vaan lapioimme likaveden rikkalapiolla ämpäriin. Mutta silloin saimme olla yhden talon rapussa koko päivän. Kun tuli niinkin iso keksintö kuin vesi-imuri, piti päivässä ehtiä tehdä kolmekin rappua.
Ja samoin on käynyt kaikkien siivousta helpottavien keksintöjen jälkeen. Helpotukset ovat alkaneet tuntuvan kusetuksilta.

Voiko kerrostalon rappujen moppaaminen ja vessanpönttöjen peseminen olla motivoivaa???

Onko siivoojan työ ollut aina unelma-ammattinne? Miksi naiset eivät halua opiskella vaan menevät siitä, mistä aita on matalin? Miksi jotkut tyytyvät huonosti palkattuihin töihin kuten siivooja ja myyjä? Siivoojia on kahta ryhmää. Toinen on ikääntyneet naiset, joilla on vain kansa- tai peruskoulu suoritettuna. Toinen ryhmä on lähes kielitaidottomat maahanmuuttajat, jotka eivät saa muualta töitä.

Itse olen nykyisin esimiestehtävissä, mutta sitä olen alle puolet työurastani alalla ollut. Eli on kyllä tullut siivottuakin.
Itsekin ajauduin alalle kun ei 'oman alan töitä' ollut silloin tarjolla. Nyt en niitä edes kaipaa. Olen hyvä siinä mitä nyt teen.
Mä en ole koskaan kokenut, että vaadittaisiin enemmän kuin mihin kykenen.

Siivoojan palkkaus on aina ollut heikko ja tulee sitä aina olemaan. Jos siivoojien palkat nousisivat vielä reilusti, siivoojien ammattikunta katoaisi. Siinä kävisi niin, että asiakkaat jotka nyt ostavat palveluita, jatkossa tekisivät ne itse. Ainakin osa niistä.

Siivousalalla on ehkä huonoin tes työntekijän kannalta kuin millään muulla alalla. Mä kuitenkin sanoisin, että siivoojien itsensä aiheuttamaa. Ei nykyisten, vaan me jotka alalla joskus kävivät kääntymässä.
Jos vähän viitsii katsoa ympärilleen, niin näkee miten jotkut yksilöt koittavat vaan hyötyä. Saikkikoneet, lusmuilijat yms. Ei ajatella, että työnantajan puolien pitäminen on myös oma etu.. joskus ainakin

Kuinkahan moni muu kuin siivooja on unelma-ammatissa tai motivoivassa työssä?
Eiköhän suurin osa ihmistä tee työtä jossa ei viihdy mutta tekee sen kun ei parempakaan ole saatavilla.

"Ei ajatella, että työnantajan puolien pitäminen on myös oma etu.. joskus ainakin "
Mitähän hienoa tämä lause pitää sisällä, ei oikein sytytä.
Työnantajan pitäisi pitää työntekijöiden puolta, ei toisinpäin.

Ahaa, et siis olekaan onnellinen siivooja. No se selittää.

Varmasti on siivoojissakin lusmuja, mutta mun empiirisen tutkimukseni mukaan ei niin paljon kuin monella muulla alalla. Päinvastoin, porukka on liiankin tunnollista, pelko persiissä tullaan työpaikalle puoli tuntia etuajassa ja ollaan vielä tunti työajan päälle, ettei vain tule sanomista ja "pahimmassa" tapauksessa kenkää. Samalla selitellään itsellemme ja ihmettelijöille: "Ei ku mää vaan ihan itteäni varten, että on sittaas helpompi siivota... otan kyl nää kaikki ajat takas sitten... joskus." Valitetaan pomoilta salaa uupumusta, mutta samalla salaa uskotaan, että määnyoovvaantämmönen... huono. Kylhän tän reippaampi hoitais.

Kuten totesit, useimmat haluavat työltä toimeentuloa. Mä en valitettavasti enää koe saavani oikein edes sitä, en ainakaan kun toiseen vaakakuppiin laitetaan terveyden ja vapaa-ajan menetys.

"Ahaa, et siis olekaan onnellinen siivooja. No se selittää."

Kenelle tämän kirjoitit? Jos minulle, niin mistä sait päähäsi etten ole onnellinen, et ainakaan edellisestä kirjoituksestani.
En tällä hetkellä olekaan onnellinen, koska olen liian vanha tähän työtahtiin mutta samoin olisi monella muulla alalla.

Siivoojissa on lusmuija aivan yhtä paljon kuin muillakin aloilla. Eikä sitä asiaa poista se, että muutamat hullut tekevät enemmän töitä kun pitäisi.

Minulle oli varmaan tarkoitettu tuo :"Ahaa, et siis olekaan onnellinen siivooja. No se selittää". Joo, en ole tällä hetkellä vaikka myös sitä työtä teen ihan mielelläni. Ei mun työni ole vain toimistossa istumista vaikka niin aina luullaan.
Kirjoitin kyllä myös, että yli puolet mun ajasta mitä alalla olen ollut, olin siivooja. Ihan onnellinen sellainen.
Jos joku sanoo, että on onnellinen siivoojana, niin sitä pidetään jotenkin outona. Mitäs outoa siinä sitten on? mä kun olin siivoojana, niin mulla oli ihanat työkaverit ja töitä ei koskaan tarvinnut kotiin viedä. Nytkin mulla on kivat työkaverit, mutta töitä joudun valitettavasti viemään kotiin. Siitä juuri saan sen palkan joka on kyllä suurempi kuin siivoojalla, mutta kuka hullu näitä hommia samalla rahalla tekis.

Tottakai työnantajan pitää pitää työntekijän puolta. Jos haluaa välttää jatkuvan rekrytoinnin aiheuttamat haitat, niin se on ehdoton edellytys. Mä väitän pitäväni työntekijöitteni puolta silloin kun ne sen ansaitsevat. Eli yleensä aina. Siksi ei tarvitsekaan rekrytoida kun porukka pysyy. Arvostan myös työntekijöitäni. En tosin muista heille sitä mainita niin usein kun pitäisi.
Valitettavan usein työntekijöiltä unohtuu työnantajan puolien pitäminen. Tällä hetkellä mulla itselläni ei ole sitä ongelmaa, mutta on joskus ollut.
Jos et työntekijänä pidä työnantajan puolia, vaan jätät töitä tekemättä ja haukut työnantajaasi ulkopuoliselle, niin lopputulos on, että työt loppuu. Kun firma on konkurssissa, niin sekin on sitten työnantajan vika. Välillä tuntuu, että vaikka mitä työnantajana tekisi, niin aina se on huono ja väärin.
Jos maksat palkkaa reilusti ja annat parhaat vehkeet koneet työntekijöille ja vielä lasket kohteet niin ettei ole mikään kiire tehdä töitä, niin lopputulos on ettei kukaan osta niin kallista palvelua. Kilpailu on kovaa.

Niin on muutama muukin todennut olleensa onnellinen siivooja vielä muutama vuosi sitten. Silloin tilanne oli niin monessa paikassa vielä ihan ratkaisevan erilainen. Vieläkin se on sitä varmaan ainakin kunnilla ja valtiolla. Ei siinä ole mitään kummallista. Se taas, että olisi lukuisia vuosia siivonnut ja kestänyt kaikki viimeisten vuosien aikana tehdyt kiristykset iloisesti hymyillen, olisi kieltämättä hieman erikoista.

Minäkin päädyin muuten loppuaikana viemään töitä kotiin, kun tuli kaikenmaailman kaavakkeet ja seurannat. Lisäksi olin omasta halustani alati vaihtuvien tuuraajien tavoitettavissa, kun ei heitä kukaan "ehtinyt" perehdyttämään. Olisin toki saanut käyttää niihin työaikaa, mutta oma valintani oli käyttää se kokonaan asiakkaan hyväksi ja hoitaa työnantajan kyttäys- ja tehostuskohteenbongauskaavakkeet kotona. Idiootti mikä idiootti.

"Jos maksat palkkaa reilusti ja annat parhaat vehkeet koneet työntekijöille ja vielä lasket kohteet niin ettei ole mikään kiire tehdä töitä, niin lopputulos on ettei kukaan osta niin kallista palvelua."

Tällähän sitä selitellään juu, joten ratkaisu on vähentää tekijöitä ja palkata lisää päälliköitä ja konsultteja selvittämään, miten niistä vähistä saadaan vielä enemmän irti. Minulla oli esimies, joka todella piti työntekijöiden puolia. Hän useaan otteeseen kertoi omalle esimiehelleen erittäin painokkaasti, ettei voi vaatia alaisiltaan niin paljon kuin pitäisi. Ja että hän ei ala repimään tulosta heidän selkänahastaan, eikä suostu enää ehdottelemaan huonoja diilejä esim. ylitöistä (tunti tunnista vapaana, tietysti omasta työajasta vähän kerrallaan, niin että työt tulee tehtyä silti), tai laita muita, jo omienkin töidensä alle hajoavia paikkaamaan poissaolijoiden töitä. Ei siinä kauaa mennyt, kun tuli "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" tarve vähentää yksi esimies.

Johtoporraskin oli ilmeisesti lukenut läksynsä työntekijöiden arvostamisesta, koska sitä kyllä toisteltiin. Kiiteltiin ja kerrottiin, miten me olemme yrityksen selkäranka. Se oli varmasti helppoa, koska ne sanat eivät maksaneet heille mitään. Tunnustan, että minä en tuntenut enää minkäänlaista tarvetta pitää tuollaisen työnantajan puolia vaan lähdin pois.

Olen ihan samaa mieltä. Näin se nykyisin monessa paikkaa on.

Konsulttihässäkät yms. Varmaan ovatkin isojen yritysten kuvioita. Itse pienessä yrityksessä jossa mahdollisuus vielä panostaa laatuun. Kaikkea ei tarvitse myydä halvemmalla kuin muut.

Peli on kovaa. Haluaisin vaan, että siivousala ei nähtäisi mitenkään poikkeuksellisena. Joka puolella on kiristynyt.

Mulla on paljon sellaisia tuttuja jotka ei siivousalalle tule. Kun palkkaa pitää niin ja niin paljon saada. Jotkut niistä koko ajan työttömänä ja jotkut kuukauden töissä ja sitten taas lomautettuna. Valinta sekin. Mut turhaa valittaa et ulkomaalaiset vie työt kun suomalaista ei kiinnosta

Olen koulutettu laitoshuoltaja, toiminut sekä yksityisillä että kuntapuolella. Ennen aikoihin sai työnsä tehdä kunnolla ja ajan kanssa mutta kun se pikkuhiljaa muuttui
mitoitusten ja tehostamisten myötä kohteitten läpikävelyksi ja korkeintaan roskien tyhjentämiseksi, niin meni edellytykset ja motivaatio koko siivous työn tekemiselle.
Eikä kuntapuoli ole nyk. yhtään parempi, heittopussiksi jouduin minäkin, tuurasin siellä täällä, tuolla taas tarvittiin hyvää siivoojaa kun on vajausta jne jne.. Esimiehet oli ennen mukavia, niillä oli aikaa jutella ja tukea alaistaan, mutta nykyään ovat niin stressaantuneita että varo vaan jos uskallat olla eri mieltä pomon kanssa ! Ei ole helppoa heilläkään. Siis mun kohdalla vaikka suorastaan rakastan siivoamista, niin tämä muutos johti siihen että työn mielekkyys kärsi niin paljon että hakeuduin muulle alalle.