Perheelle ja läheisille antaa helpommin anteeksi riidat.
Ihastuksessa ja rakkaudessa on mukana suuria tunteita.
Usein kauniit alut loppuvat yhtä nopeasti kun ovat alkaneetkin.
Se sattuu paljon.
Moni meistä on hyvin haavoittuvainen ja raakile tällaisissa tilanteissa.
Käyttäydymme sydänsärkyisenä odottamattomasti.
Saatamme sanoa ilkeästi ja hädissämme puhua ajattelemattomia.
Kaikki tuo on inhimillistä.
Puolin ja toisin loukkaannutaan ja usein yhteydenpito jää siihen.
Jälkeen jää tunne, että toinen ei pidä tai inhoaa.
Ja sydämeen sattuu taas.
Ollaan inhimillisiä toisiamme kohtaan.
Annetaan pölyn laskeutua ja sovitaan pahat sanat jälkeenpäin.
Näin jää parempi olo ja saa rauhan sydämeen.
Kaikki meistä tekee virheitä joskus. Ei olla liian ankaria toisillemme.
Anteeksianto puhdistaa.
Joskus aito rakkaus syttyy vasta kunnon riidan jälkeen...
Aina kannattaa sovitella, jos se vain on mahdollista.
Maailmassa ei koskaan ole liiaksi hyvää.
Pyydetään ja annetaan anteeksi.
Se kannattaa :)
Hyvää kevättä ja pian alkavaa kesää kaikille!
Ihastuksessa ja rakkaudessa on mukana suuria tunteita.
Usein kauniit alut loppuvat yhtä nopeasti kun ovat alkaneetkin.
Se sattuu paljon.
Moni meistä on hyvin haavoittuvainen ja raakile tällaisissa tilanteissa.
Käyttäydymme sydänsärkyisenä odottamattomasti.
Saatamme sanoa ilkeästi ja hädissämme puhua ajattelemattomia.
Kaikki tuo on inhimillistä.
Puolin ja toisin loukkaannutaan ja usein yhteydenpito jää siihen.
Jälkeen jää tunne, että toinen ei pidä tai inhoaa.
Ja sydämeen sattuu taas.
Ollaan inhimillisiä toisiamme kohtaan.
Annetaan pölyn laskeutua ja sovitaan pahat sanat jälkeenpäin.
Näin jää parempi olo ja saa rauhan sydämeen.
Kaikki meistä tekee virheitä joskus. Ei olla liian ankaria toisillemme.
Anteeksianto puhdistaa.
Joskus aito rakkaus syttyy vasta kunnon riidan jälkeen...
Aina kannattaa sovitella, jos se vain on mahdollista.
Maailmassa ei koskaan ole liiaksi hyvää.
Pyydetään ja annetaan anteeksi.
Se kannattaa :)
Hyvää kevättä ja pian alkavaa kesää kaikille!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Noinhan se on.
Aina tietenkin parempi, jos ei niitä pahoja sanoja päästä suustaan edes tilanteen ollessa päällä.
Tuo on totta.
Aina vain ei tule oltua järkevin itsensä sydänmen ja unelmien säryttyä.
Siksi pitää koittaa korjata tilanne jälkikäteen, jos vain voi.
Nuorempana joskus tuli sanottua pahasti itsekin. Anteeksi-sanakaan ei ollut kovin helppo.
Sinä jaat auliisti erilaisia oppeja, mutta oletko itse tarttumassa luuriin? Et. Odotat tuota kaikkea toiselta, muttet itse laita tikkua ristiin. Aloitapas sinä tämä hyvän kiertokulku ja soita hänelle kenen takia ikävä-palstalla olet.
soittanut hänelle vuosia sitten,jonka vuoksi täällä olen..
Tiedoksesi "jookosta":
Olen itse toiminut oppieni mukaan.
asiaa!!!
no mutta, sullahan on sit kaikki hyvin :-D
Tää on vaan niin tyypillistä, että heti aletaan penätä aloittajan omia toimia, vaikkei mistään mitään tiedetäkään. Tosinaan jotkut puhuu ihan omasta kokemuksesta.
mutta oli ne kauneimmat sanat,jotka kuunaan sain..ihana mies..
Tunnen ihmisen, joka "ei tee koskaan väärin". Joka ei pyydä anteeksi, koska hän on aina oikeassa.
Itse teen väärin, olenhan ihminen, opin virheistään ja myönnän sekä pyydän anteeksi. Mutta, mitä jos saa anteeksi, sanomalla, et ok, saat anteeksi, unohdettu. Ja silti saa kuulla asiasta jälkeenpäin, tai ei kuule mitään.
Olen sitä mieltä, että älä käytä anteeksi sanaa, jos et tiedä sen tarkoitusta, eli et anna anteeksi! Jos et osa/pysty, älä tee. Sekin on väärin, sanoa jotain, mitä et sydämestä tarkoita!
Ei se ole tietenkään reilua, että vanhoja kaivellaan, vaikka on ikään kuin anteeksi pyydetty ja annettu. Valitettavasti tunnen itsekin vastaavanlaisia ihmisiä.
Olen törmännyt moiseen eritoten alueella, jossa kovasti toitotetaan, kuinka "me täällä ............ ollaan suorapuheisia ja sanotaan kuten asiat on". Siinä suorapuheisuudessaan sitten loukkaavat toisiaan, ja nämä loukatut muistelevat asioita vielä kymmmenen ja kahdenkymmenenkin vuoden takaa - kaikkea muuta kuin suorapuheisesti, eli selän takana jupisten. Kaikilla osapuolilla olisi korjaamisen varaa niin sanomisissaan kuin sanomatta jättämisissään.
No nyt vähän lipsahti jaarittelun puolelle ja ehkä asiankin ohi, mutta tuo on itseäni vähän täällä hiertänyt. Ollaan olevinaan, muttei kuitenkaan oikeasti olla.
tietää kuka täällä milloinkin oppejaan jakelee? et mistään.
annetaan anteeksi ja rakastellaan intohimoisesti päälle.
kenelle vaan mutta kuuluisiko rakastelu vain toisensa tunteville, mielestäni ainakin.
hei.
Epätoivoisena kerjää seksiä jopa nettikirjoittajilta, tuo edellinen kirjoittaja.
vierastan tuota tapaa täällä.
En minä vaan saanut hänestä epätoivoista vaikutelmaa :)
monelle palstalle?
Koska en osannut valita palstaa.
Ja kai aihe kuuluu niin rakkauteen kuin ikäväänkin.
Aprillia!
Anteeksi antaminen, sama asia kuin=UNOHTAMINEN.
Kun ja jos on antanut anteeksi, ei asiaa enää vatvota.Pöytä ns.putsataan.
Huvittavin kommentti, minkä olen anteeksiantamisesta kerran kuullut.
Eräs nainen sanoi, oltuaan riidoissa siskonsa kanssa.
Voin antaa hänelle anteeksi, mutta koskaan en unohda.Melkein nauratti tämä toteamus.
Näin hassusti ihmiset todellakin voivat ymmärtää anteeksiantamisen tarkoituksen.
Sepä se, sanotaan että anteeksi, mutta eihän se ole sitä jos kerran ei voi UNOHTAA! Voisko verrata siihen, että lupaa jotain, esim pitää salassa, muttaa UNOHTAA ja kertoo kuitenkin eteenpäin!? Lupaus ja anteeksianto on sanat, minkä tarkoitus ei ole monelle se mitä se pitäis olla. Aloittaja kirjoittaa hyvin, niin sen pitäis mennä, mut kaikki eivät ole saanut empatia geeniä ja siksi, eivät vaan pysty siihen. Mulla on takana koulukiusaamista, työpaikkakiusaamista, mutta silti, pystyn näkemään ihmisissä hyvyyttä, en tuomitse parin virheen takia. Mutta jos virheitä, mitkä jatkuvasti satuttaa mua, en katso hyvällä. Silti annan anteeksi, enkä jää märehtimään. Elämän on mentävä eteenpäin silti ja helpompaa se on, ku ei ole "vihaa" sisällä. Ja jos ei pysty antaa anteeksi, älä anna, mut älä sit myöskään odota anteeksi pyyntöä loppuelämän.
Kun on niitäkin, keneltä saat pyytää anteeksi jatkuvasti ja silti ovelasti kerjäävät sitä uudestaan ja uudestaan. Anna tai älä anna, älä nosta itseään jalustalle, ja tuomitse loputtomiin. Pääasia että olet tyytyväinen itseensä! Virheet on sallittuja, kun niistä opitaan!
Anteeksi antaminen on kai vähän sama asia kuin luottamuksen palauttaminen, se ei synny pakosta, vaan sydämmestä.
Se annetaan silloin kun on valmis siihen.
Että anteeksi voi antaa mutta aina se ei välttämättä palauta luottamusta, luottamuksen palautuminen on pitkä prosessi eikä se siltikään aina palaudu.
Ainakin vaatii todella paljon työtä.
Jos kerran menee niin aniharvoin tulee takaisin, liian suuri menetys ja pettymys palautuakseen.
Sanotaan mielummin näin, että täydellinen anteeksiantaminen on pitkä prosessi ja vaatii paljon työtä.Oikeaan anteeksiantamiseen kuuluu myös luottamus.Antaa toiselle se uusi mahdollisuus, jos toinen aidosti katuu ja pyytää anteeksi.Anteeksiantamiskerroista ei myöskään pitäisi pitää lukua.Jos näin tekee, anteeksiantamisen tarkoitus on ymmärretty väärin.
Minun mielestäni ei pidä lukua anteeksi annosta pitää, mutta ei pidä myöskään niitä virheitä toistaa että joutuu jatkuvasti anteeksi pyytää. Silloin ei ole sydän tajunut mitään ja anteeksi sanasta tullut vaan sana jota voi toitottaa tarkoittamatta sitä.
eikä kenenkään pidä huonoa kohtelua jatkuvasti sietää.
Pitää osata nähdä kaksi näkökulmaa anteeksi antajan ja anteeksi pyytäjän.
Harva osaa asettua toisen asemaan. Moni ajattelee vain itseään.
Juuri tätä itsekkin ajattelin aiemmin tänään. Miten helposti sitä antaa anteeksi perheelle ja lähimmäisille, mutta miten vaikeata tuntuu anteeksi antaminen sille johon on ihastunut. Miten helposti sitä saattaa pettyä (joskus suorintein tuomitakkin), kun tajuaa ettei hän ymmärrä miltä sinusta tuntuu hänen tekemisensä/ tekemättä jättämiset/ ajattelemattomuus. Liekkö sitten se, että ihastuessa sitä helposti asettaa toiselle lähes huomaamattaan odotuksia ja ihanteita, lähimmäisille ja perheelleen taas on jo tottunut antamaan anteeksi sen ettei he käyttäydy ihanteiden mukaan. Rakastumisesta en tiedä onko samanlaista..
Ihminen ei pety kuin omiin odotuksiinsa, ei toiseen.. Tuon kun sisäistää niin anteeksi antamisetkin voi unohtaa, koska ei toisella ole mitään anteeksi pyydettävää. Itse voi pyytää anteeksi ylireagointiaan jos tuntee tehneensä vääryyttä mielijohteesta
kylmyydestä sakotetaan. Tunteetonta, itsekkyyttä. Ei osata asettua toisen asemaan.
on lyhyt tie. Aina. Ei haluta ottaa oikeaa vastuuta edes omista teoista ja sanoista.
Rakkaalle ihmiselle ei saisi olla ilkeä, mutta pettymys ja muut suuret tunteet voivat aiheuttaa sitä. Anteeksi pyydetään ja anteeksi saadaan. Mutta henkinen väkivalta on määritelmänsäkin mukaan erilaista ja henkistä väkivaltaa harjoittava ihminen on jollakin tapaa sairas. Henkistä väkivaltaa on esim.jatkuva ikävään sävyyn selän takana tai kasvotusten jonkun kustannuksella tapahtuva vitsailu. Kohteesta vitsit tuntuvat enemmänkin ilkeältä pilkalta, mutta henkistä väkivaltaa harjoittavan mielestä ne ovat huumoria.Toisen mitätöinti ja jyrääminen ovat myös henkistä väkivaltaa. Myös toisen kontrollointi on henkistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan tekijällä on monesti lapsuudessaan tai myöhemmin elämässään traumoja, joita hän ei ole osannut selvittää. Henkistä väkivaltaa ei tule hyväksyä kumppanilta eikä keneltäkään läheiseltä, ystävät, kaverit työyhteisö ym. Ilkeästä käytöksestä se eroaa jatkuuvudella.
Valloittava kevät, vyöryvät tunteet ja lämmön aallot jäätyivät, kivettyivät ja jähmettyivät sen ilkeyden, pahuuden, pilkan ja halveksunnan alle.
Ehkä saat ei se muutu enää asiasi sovittua. Kyllähän ihmiset välillä käyttäytyvät huonosti. Utelias kysymys: kumpi teistä oli ilkeä vai nujersiko jompi kumpi toistaan henkisesti?
En anna koskaa anteeksi sitä, että nöyryytit minua niin paljon että jätin sinut ja sait taas uuden mahdollisuuden parjata
Anteeksiantamattomuus ei satuta toista niinkään, kuin sitä joka ei voi antaa anteeksi.
Anteeksiantamattomuus katkeroittaa pala palalta.
Ihminen on itsekäs.Hän antaa itselleen paljon helpommin anteeksi, kuin muille.
Itselle sallii paljon sellaista, mitä muille ei salli.
Aina ei vaan saa anteeksi vaikka niin ois sovittu.Se on elämän mittainen asia.
Miksi sellaista surra, jos on pyytänyt, eikä toinen anna, niin antaa silloin olla. Turha katkeroitua.
Annan anteeksi,koska se helpottaa. En tiedä monesko kerta, jos se nyt
olisi viimeinen.
mitääm lisäämättä, mitään pois jättämättä.
Varsinkin erotilanteessa voi helposti käydä niin, että toinen katkeroituu.
Näin meillä kävi aikanaan. Toisaalta hän oli siihen myös taipuvainen, oli edelleen vuosien jälkeen katkera myös exälleen.
Kaikki eroon johtaneet syyt ja viat olivat tietty minussa, sain kuulla olevani hirveä ihminen. Ei ollut siis muusta kyse kuin siitä rt tunsin meidän vaan olevan sopimattomia toisillemme ja se loukkasi häntä verisesti.
Meissä oli siis molemmissa sama vika.
Kannoin vastuuni erosta ja epäonnistumisesta, yritin jutella ja selvittää asiaa hänelle. Yritin pitää yhteyttä, toivottelin kaikki juhlapyhät ja merkkipäivät, saamatta koskaan vastausta mihinkään.
Tervehdin aina hymyillen kun nähdään, hän ei vastaa koskaan, hyvä jos edes katsoo minuun.
Nyt puhutaan siis yli 4-kymppisestä miehestä...
Olen mielestäni yrittänyt kaikkeni, mutta minkäs teet jos toinen on niin katkera ettei ymmärrystä tai anteeksiantoa heru. Ei sitä loputtomasti jaksa kivirekeä vetää perässä. Jos toinen haluaa elää katkeruudessa ja vihassa, niin antaa elää. En vaivaa sillä enää päätäni, yrittänyt olen.