Oon kohta 13vuotias, ja mulla on esiintynyt tämmöistä:
Pienenä kuulin ajatusääniä, että seisoin peilin edessä ja juttelin peilikuvalle ja se puhu mulle. Tämmöiset äänet on mulle ihan tyypillistä nyky päivänänäkin, että kuulen ääniä: moi, tee sitä ja tätä ym... Laulan peilin edessä ja "Olen joku supersuosittu artisti", vaikka en ole.
Oon nähnyt nyt viime näkyinä mun papan ja iskän ajelemassa tuolla kaupungilla autoillaan, mutta he ovat kokonaan toisessa kaupungissa/maassa. Oon nähny myös vihreä takkisen pojan, joka esitti meidän luokkalaista, mut mun kaveri ei nähny sitä.
Mun kaverit kuvailee mua sanoilla: hilpeä, aina iloinen, hullu, hauska, jne.. Oon aina iloisella päällä ja nauran koko ajan. Kävelen tien yli vaikka nään että auto on noin 7m päästä musta. Oon aina äänessä, paitsi koulussa luokkatilanteissa oon aina hiljaa.
Kotona ärsyynnyn nopeasti ja helposti. Jos esim. katon tv:tä ja äiti imuroi niin saan siitä hirveen raivokohtauksen. Ja joskus paiskon ovia ym..
Mulla on aina hullut ideat. Oon tehny meidän talossa tapahtuman "talo viihtyisäksi" keskellä talvea. Ja kyllähän sinne 2 tuli ulos ja paistettii makkaraa ja juotiin kuumaa mehua. Oon myös koittanu tehdä näytelmän meidän talon pyörävarastoon. Kannettiin sinne meiltä tuoleja ym. Ja tehtiin lavasteita jne. Mut sitte ei ihan onnistunu, kun piti viedä tuolit takas kotiin.
Nukun öisin tosi vähän. Muistan vieläkin kun katoin yöllä kelloa niin se oli puol 4 yöllä. Heräsin noin 9aikaan silloin.
Väitän kaikille kaikenlaista että saisin huomioo ja kaikkee. Mut sit oikeesti aattelen et se on totta nii alan itkee.
Pienenä kuulin ajatusääniä, että seisoin peilin edessä ja juttelin peilikuvalle ja se puhu mulle. Tämmöiset äänet on mulle ihan tyypillistä nyky päivänänäkin, että kuulen ääniä: moi, tee sitä ja tätä ym... Laulan peilin edessä ja "Olen joku supersuosittu artisti", vaikka en ole.
Oon nähnyt nyt viime näkyinä mun papan ja iskän ajelemassa tuolla kaupungilla autoillaan, mutta he ovat kokonaan toisessa kaupungissa/maassa. Oon nähny myös vihreä takkisen pojan, joka esitti meidän luokkalaista, mut mun kaveri ei nähny sitä.
Mun kaverit kuvailee mua sanoilla: hilpeä, aina iloinen, hullu, hauska, jne.. Oon aina iloisella päällä ja nauran koko ajan. Kävelen tien yli vaikka nään että auto on noin 7m päästä musta. Oon aina äänessä, paitsi koulussa luokkatilanteissa oon aina hiljaa.
Kotona ärsyynnyn nopeasti ja helposti. Jos esim. katon tv:tä ja äiti imuroi niin saan siitä hirveen raivokohtauksen. Ja joskus paiskon ovia ym..
Mulla on aina hullut ideat. Oon tehny meidän talossa tapahtuman "talo viihtyisäksi" keskellä talvea. Ja kyllähän sinne 2 tuli ulos ja paistettii makkaraa ja juotiin kuumaa mehua. Oon myös koittanu tehdä näytelmän meidän talon pyörävarastoon. Kannettiin sinne meiltä tuoleja ym. Ja tehtiin lavasteita jne. Mut sitte ei ihan onnistunu, kun piti viedä tuolit takas kotiin.
Nukun öisin tosi vähän. Muistan vieläkin kun katoin yöllä kelloa niin se oli puol 4 yöllä. Heräsin noin 9aikaan silloin.
Väitän kaikille kaikenlaista että saisin huomioo ja kaikkee. Mut sit oikeesti aattelen et se on totta nii alan itkee.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinulla on vain vilkas terve lapsen mielikuvitus.
Kyl mä tiiän mitä oon kokenu tai nähny ja kuullu ja se ei todellakaan oo mielikuviteltua.
Mielikuvituksen tuotetta ne vain ovat. Älä hätäänny.
Olet aloittaja oikeassa, äänien kuuleminen ei ole osa kasvavan nuoren mielikuvitusta. Se on aina oire jostakin. Täältä palstalta et tule löytämään apua, sillä täällä tuntuu usein vallitsevan ajatus ettei mielensairauksia ole edes olemassa. Tiedostat tilanteen joten kyse tuskin on mistään vakavasta. Olisi tärkeää että puhut asiasta lääkärille tai vaikka koulun terveydenhoitajalle. He osaavat paremmin arvioida onko kyse jostakin mikä vaatii hoitoa. Stemppiä aloittajalle oikein paljon!
Kiitos paljon, olen huomannut nämä, kun puhuu yksin ja muut on aina hämillään.
Onko normaalia että säikähän tajuttoman helposti nykyään? Tänään olin varma että meillä on kummituksia. Yhtäkkiä meidän kaappi aukee ja alan kiljua. Sitten olin vessassa ja näin mustan hahmon mutta se katosi pian.
Mulla vastaavanlainen käytös ennakoi psykoosin puhkeamista mutta ei se silti tarkoita että sulla olisi psykoosi alkamassa.
kiitos, osaatko auttaa miten voisi kertos äidille, että pitäisi mennä lääkäriin
Jos kerrot äidillesi että epäilet kuulevasi asioita, joita muut ei kuule ymmärtää hän varmasti tilanteen vakavuuden. Voit vaikka näyttää tämän palstan jonka olet tänne kirjoittanut niin äitisikin saa pienen käsityksen missä tilanteessa koet olevasi. On toki hyvin mahdollista että hän on jo huomannut jotain ja osaa siten varautua, mutta on kuitenkin myös mahdollista että asia tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Vaikka asia on sinullekin varmasti vaikea niin koita olla rauhallinen sillä äitisi varmasti tarkoittaa hyvää sanoo hän mitä tahansa. Selitä rauhallisesti oireesi ja pyydä häntä varaamaan aika lääkärille. Ilmoittele miten onnistuit! Stemppiä! Ps. Muista että voit aina kääntyä myös kouluterveydenhoitajan puoleen ja pyytää vaikka häntä olemaan yhteydessä äitiisi. Tärkeää olisi että pääsisit asiantuntijan eli lääkärin puheille mahdollisimman pian. Koita saada asia hoidettua tällä viikolla, jonka jälkeen pääset lääkärille toivottavasti jo ensiviikolla. Kuten sanoin edellisessä viestissäni, niin on hyvin mahdollsta ettei sulla ole mitään sairautta, mutta kun sitä pelkää omaavansa jonkun sairauden niin kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Äiti ei eka uskonu. Mut huomennenna on koululääkäri ja haluaisin että äiti tulee mukaan mutta ei ole varma että tuleeko. Koululääkäri koskee kylläkin mun paniikkikohtauksia.
Toivotaan että kyseessä on vain paniikkikohtaukset. Puhu lääkärille kuitenkin kaikki muutkin oireesi. Silloin lääkäri voi selvittää mistä todellisuudessa on kyse. Vaikka psykoottiset oireet alkavat yleensä nuorena aikuisena voivat ne alkaa joskus harvemmin myös lapsena tai nuorena. Toivottavasti löydät avun nopeasti!