Jos testamentti on tehty perheen kolmesta lapsesta yhdelle (A), ja kaikki vaativat lakiosaansa, periikö A puolet vai 2/3 koko omaisuudesta?
Jos testamenttia ei moitita eli kukaan muista lapsista ei vaadi lakiosaansa määräaikana, saako mainittu A kaiken 100 %:sesti?
Jos mainittu A on lapseton ja luopuu testamenttoikeudestaan, palautuuko koko testamentattu omaisuus kuolinpesään? Entä, jos A:lla on lapsia? Voiko lapseton A luopua myös lakiosastaan?
Perittävä on kuollut.
Jos testamenttia ei moitita eli kukaan muista lapsista ei vaadi lakiosaansa määräaikana, saako mainittu A kaiken 100 %:sesti?
Jos mainittu A on lapseton ja luopuu testamenttoikeudestaan, palautuuko koko testamentattu omaisuus kuolinpesään? Entä, jos A:lla on lapsia? Voiko lapseton A luopua myös lakiosastaan?
Perittävä on kuollut.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Lakiosa on puolet siitä mitä perillinen muuten saisi.
Eli ilman testamenttia: jako 1/3, 1/3, 1/3
Testamentti yhden hyväksi, muut kaksi vaativat lakiosansa: jako 2/3, 1/6, 1/6
"Jos testamenttia ei moitita eli kukaan muista lapsista ei vaadi lakiosaansa määräaikana, saako mainittu A kaiken 100 %:sesti?"
Kyllä.
Jos A ei ota perintöä vastaan, se menee hänen perillisilleen. Jos hänellä on lapsia, nämä perivät. Jos ei, perivät muut A:n perilliset, eli hänen vanhempansa tai sisaruksensa.
Lakiosasta ei tarvise erikseen luopua koska sitä pitää erikseen hakea. Jos ei tee mitään niin ei saa lakiosaakaan. Ei sitä kukaan väkisin kenellekään tunge.
Hyvä vastaus, kiitos.
KBC:n vastaus on tyydyttävä lukuun ottamatta seuraavia kohtia:
> Jos mainittu A on lapseton ja luopuu testamenttoikeudestaan, palautuuko koko testamentattu omaisuus kuolinpesään? Entä, jos A:lla on lapsia? Voiko lapseton A luopua myös lakiosastaan?
Mielenkiintoinen kysymys, jossa tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että A luopuu testamenttioikeudestaan mutta samalla myös lakiosastaan. Lienee ymmärrettävä niin, että toinen vanhemmista on jo menehtynyt aikaisemmin, muutoinhan kaikkea omaisuutta ei jaettaisi kuvatulla tavalla, vaan puoliso liitettäisiin asetelmaan.
Lakiosasta luopuminen tarkoittanee nyt sitä, että A luopuu sekä testamenttiosuudesta että hänelle ilman testamenttia muutoin kuuluvasta lakiosasta. Jos lapsettoman A:n sisarukset vaativat lakiosaansa, mutta A haluaa luopua perinnöstä kokonaisuudessaan lakiosuuksineen, omaisuus jaetaan suhteessa 50 % ja 50 % A:n sisaruksille. Voidaan siis ajatella, että omaisuus palautuu kuolinpesään.
Jos A:n sisarukset vaativat lakiosaansa, ja A:lla on lapsia, A:n lapset perivät puolet omaisuudesta ja A:n sisarukset kumpikin 1/4-osaa. Jos A luopuu testamenttiosuudestaan, mutta A:n perilliset vaatvat myös A:n sukuhaaraan kuuluvaa lakiosuuttaan, A:n lapset perivät 2/3-osaa omaisuudesta ja A:n sisarukset kumpikin 1/3-osaa.
>>Lakiosasta luopuminen tarkoittanee nyt sitä, että A luopuu sekä testamenttiosuudesta että hänelle ilman testamenttia muutoin kuuluvasta lakiosasta.
>>Jos A:n sisarukset vaativat lakiosaansa, ja A:lla on lapsia, A:n lapset perivät puolet omaisuudesta ja A:n sisarukset kumpikin 1/4-osaa. Jos A luopuu testamenttiosuudestaan, mutta A:n perilliset vaatvat myös A:n sukuhaaraan kuuluvaa lakiosuuttaan, A:n lapset perivät 2/3-osaa omaisuudesta ja A:n sisarukset kumpikin 1/3-osaa.
>> A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi...
Kun A:lla on lapsi:
>>A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi, mutta tällöin A:n katsottaisiin ottaneen vastaan perintönä 2/3, mistä hänelle määrättäisiin perintövero, sekä lahjoittaneen B:lle ja C:lle kumpaisellekin 1/6:n, mistä näille määrättäisiin lahjavero.
>>Tätä taustaa vasten A voisi luopua sisarustensa B:n ja C:n hyväksi ainoastaan lakiosastaan, jolloin omaisuuden jakosuhde olisi 2/4-osaa A:n lapsille ja 1/4-osa 1/4-osa sisaruksille B ja C. Tämä tarkoittaisi sitä, että A:n tai hänen sukuhaaransa osuus olisi testamentin kautta aina minimissään puolet.
>> Ei lakiosaa testamentatusta omaisuudesta lasketa, kuten näyt luulevan (siis että A:n lakiosa olisi 2/4 hänelle testamentatusta omaisuudesta ja B ja C saisivat kumpikin 1/4:n) .
>> Verotuksellisesti edullisin ratkaisu olisi "unohtaa" koko testamentti, jolloin A, B ja C kukin maksaisivat perintöveron 1/3 osasta. >>
Kuten KKO:n ratkaisu osoittaa, testamenttia ei voida ohittaa ja unohtaa B:n ja C:n eduksi. Jos A:n sukulinjassa on perillisiä, a:n sijaantulo on selviö.
Jos A haluaa lahjoittaa omaisuuttaan perinnönjaon jälkeen, hänellä on siihen täysi oikeus, ellei testamentti siihen muuta halua kertoa.
>>B:lle ja C:lle kuuluva lakiosa on joko 1/4 1/4 tai 1/6 1/6 riippuen siitä, onko A vaatinut lakiosaansa vai ei.
Miten sinun kanssasi järkevä ajatustenvaihto voikin olla noin vaikeaa! Etkö ymmärrä edes, mitä testamentin lainausmerkeissä "unohtaminen" tarkoittaa? Että tällainenkin pitää rautalangasta vääntää!
>>Kuten KKO:n ratkaisu osoittaa, testamenttia ei voida ohittaa ja unohtaa B:n ja C:n eduksi. Jos A:n sukulinjassa on perillisiä, a:n sijaantulo on selviö.
Ja taas tulee pataan sikojen ajelijalle...
Kai hän kohta muiden argumenttien loppuessa rupeaa avautumaan, kuinka nix_nax ei ole pätevä häntä opettamaan jäämistöoikeudessa.
Hän kun on ylivertaisen osaamisensa mielestään osoittanut jo sen lisäksi ainakin sopimusoikeudessa, eikä raukka tajua, että kun hänen kanssaan on vähän joka keskustelussa ihan perustellusti ja argumentoidusti joku tai useampikin kirjoittaja eri mieltä, niin vika voisi olla hänessä itsessään.
Sanot, että "A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi..." Tässä asiassa olet nähdäkseni väärässä, koska A:lla on lapsia.
A:n perintöosa olisi ilman testamenttia 1/3, tähänhän viittaat? Haluat siis sanoa, että A voisi luopua kaikesta siitä omaisuudesta, joka ylittää 1/3 testamentatusta omaisuudesta.
Minä vastasin kysymykseesi, että jos A jostakin osuudestaan voisi luopua, niin lakiosastaan, mutta tuskin tarkemmin ajateltuna edes siitä. Keskustelun ja KKO:n ennakkoratkaisun pohjalta lienee selvää, että B:n ja C:n on tyydyttävä vaatimiinsa lakiosiin, kumpaisenkin siis osuuteen 1/6.
A tai hänen sukuhaaransa saa 2/3 omaisuudesta.
KKO:n ennakkoratkaisun mukaan A, jolla on perijöitä, ei voi väitteesi mukaan luopua perintöosuudestaan B:n ja C:n eduksi, vaan 2/3 omaisuudesta siirtyy A:n sijaantulijoille.
Perinnönjaon jälkeiset lahjoitukset ovat aivan asia erikseen. Niihin todellakin olet ottanut kantaa klo 18:29.
>> Miten sinun kanssasi järkevä ajatustenvaihto voikin olla noin vaikeaa! ... Kun testamentti A:n, B:n ja C:n yhteisestä sopimuksesta "unohdetaan", se merkitsee, että testamenttia ei ole ollutkaan, se sivuutetaan (vaikka poltetaan). >>
No, jopa paljastui sinunkin todellinen luonteesi eli menee kyllä asia tässä tapauksessa vaikeaksi. En todellakaan ajatellut, että testamentti eli vainajan viimeinen tahto "unohdetaan eli poltetaan". No, kukin tavallaan.
Sinähän houkuttelet ns. "unohtamisessa" rikokseen: kukaan ei saa hyötyä testamentin "unohtamisesta, salaamisesta, tuhoamisesta tai muusta polttamisesta". Ilmiselvästi testamentin "polttamisesta" hyötyisivät sekä B että C.
Kerropa meille muille, mitä testamentin kaksi läsnä ollutta todistajaa sanoisivat asiaa heiltä kysyttäessä.
>> Jo alan vähän ymmärtää vaikeuksiasi, mitä sinulla on ollut postiennakkolähetyksen lunastamista koskeneissa keskusteluissasi, joista viimeiseen minäkin äskettäin yhdellä kommentilla osallistuin. >>
Minkälaisia vaikeuksia tuossa viimeisessä keskustelussa sinulla olikaan - saiko viimeisin kommenttisi millaisen vastaanoton?
Kiitos kommentistasi. Se ei aiheuta tälläkään kertaa mitään toimenpiteitä.
>>Sinähän houkuttelet ns. "unohtamisessa" rikokseen: kukaan ei saa hyötyä testamentin "unohtamisesta, salaamisesta, tuhoamisesta tai muusta polttamisesta". Ilmiselvästi testamentin "polttamisesta" hyötyisivät sekä B että C.
En muuta kommentoi, kun olen toisaalla asiasta kirjoittanut, mutta nimenomaiseen kysymykseeni et vastannut.
>>B:lle ja C:lle kuuluva lakiosa on joko 1/4 1/4 tai 1/6 1/6 riippuen siitä, onko A vaatinut lakiosaansa vai ei.
Sinä siis kehotat polttamaan testamentin, jos tarve vaatii?
Kerropa meille muille, mitä testamentin kaksi läsnä ollutta todistajaa sanoisivat asiaa heiltä kysyttäessä.
Laskelmasi lahjoittamiset eivät millään tavoin liity nyt kyseessä olevaan testamenttiin. Jokainen voi lahjoittamisten suhteen menetellä aivan kuten haluaa, jollei testamentista muuta johdu.
> Mikähän se "rikos" sitten mielestäsi olisi? Ja kuka on rikollinen?
Perintökaaressa säädetään, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä. Perintöoikeuden menettämissäännöstö edellyttää, että teko on tahallinen - polttaminen on varmuudella tahallista. Salaamalla, unohtamalla polttamalla tai muutoin tuhomalla osapuolet toimivat tavalla, joka ei ole testaattorin tahdon mukaista. B ja C ovat ilmiselvästi ne tahot, jotka polttamisesta hyötyvät.
Polttajan eivät syyllisty rikoslain mukaan rikokseen, eikä siitä määrätä rangaistusta. Sen sijaan oikeus voi viimen mainitussa tilanteessa julistaa henkilön tai henkilöt kokonaan tai osaksi menettämääni oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen. Testamentin allekirjoitusta on ollut todistamassa kaksi henkilöä paikan päällä, joten polttaminen ei ole fiksu ratkaisu.
>> Et taida ymmärtää lakiosan käsitettä...
>>Näin ollen olet väärässä väittäessäsi, että "A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi..."
Olet diletantti pelkistyneimmillään: intoa riittää tavattomasti, mutta tietoa/taitoa sitäkin vähemmän. Tällaisen kanssa on turhauttavaa keskustella (ilmeisesti olet muuallakin saman maineen saanut mainitusta postiennakkolähetyskeskustelusta päätellen).
>>Kerropa meille muille, mitä testamentin kaksi läsnä ollutta todistajaa sanoisivat asiaa heiltä kysyttäessä.>Laskelmasi lahjoittamiset eivät millään tavoin liity nyt kyseessä olevaan testamenttiin.>Perintökaaressa säädetään, ettei kukaan voi hyötyä testamentin salaamisesta tai hävittämisestä.>osapuolet toimivat tavalla, joka ei ole testaattorin tahdon mukaista.
>> Olet diletantti pelkistyneimmillään: intoa riittää tavattomasti, mutta tietoa/taitoa sitäkin vähemmän. > Heidän ei tarvitse tietää testamentin sisällöstä mitään. Ja vaikka tietäisivätkin, he ovat asiassa täysin sivullisia. KUKA heiltä kysyisi - ja minkä tähden? > Jos et ymmärtänyt, niin laskelmat liittyivät ko. testamenttiin siinä tilanteessa, että A katsoisi kohtuuttomaksi B:n ja C:n kannalta, että näiden tulisi tyytyä vain lakiosiin A:n saadessa nelinkertaisesti sen, minkä sisaruksensa.>Testamenttia ei ole edes salattu, sillä se on kaikkien perillisten (A, B, C) tiedossa. > Nyt po. tapauksessa testamentin salaamisella/hävittämisellä ei ole loukattu kenenkään A:n, B:n ja C:n ulkopuolisen tahon oikeutta. > Perinnöstä ja testamentista luopuminenkaan eivät aina ole "testaattorin tahdon mukaisia". Ne ovat kuitenkin täysin laillisia toimia.... Samoin lakiosan vaatiminen on laillista, vaikka sinun laillasi fundeeraavasta sekin olisi testaattorin tahdon vastaista.
> Jaksat jankuttaa ja väistää sekoilusi 1/4-lakiosista (kun lakiosat eivät mihinkään 1/6 osasta muutu).
Sinähän sen asian otat esille, vaikka siihen ei ole enää viitattu pitkään aikaan, ja asia on loppuun käsitelty.
> Kertaan nyt vielä tässäkin, että jos A ilmoittaisi luopuvansa perintöosansa (1/3) ylittävästä osasta testamentista B:n ja C:n hyväksi, kysymyksessä olisi tosiasiallisesti testamentin 1/1 vastaanottaminen ja osan perinnöstä lahjoittaminen B:lle ja C:lle ao. veroseuraamuksineen.
Ei tämä ole sama asia. Otit lahjoituksen esille vain sen vuoksi, että väitit aluksi, että "A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi..." Näin ei voi menetellä, kuten KKO:n ennakkopäätös kertoo: jos perinnönsaaja luopuu testamenttioikeudestaan sijaantulijat astuvat hänen paikalleen.
Luopua perinnöstä toisen hyväksi on varmuudella täysin eri asia kuin lahjoittaa omaa omaisuuttaan perinnönjaon jälkeen.
Voi voi voi! Tällaistahan se on, kun debatin toiselta osapuolelta puuttuvat perustiedot, mutta hän siitä huolimatta esittää varmoja käsityksiään vaikka mistä.
>>sinulla on huonot hermot>kyllä tästä vielä hyvä tulee ja pääset näyttämään taitosi. 6000) enemmän tai vähemmän laajoilla kommenteilla ja selvityksillä, jotka haulla arkistosta nimimerkeilläni löytyvät. Toki olen vuosien mittaan nimimerkkiä vaihdellut. (Juuri vähän aikaa sitten putkahti esiin Puristi-nimimerkillä 2004 kirjoittamani kommentti.)
>>Jos A:lla on lapsia, A ei ole tilanteessa tarkastella testamentin kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta, vaan A:n luopuessa oikeudestaan lapset ovat jutussa sijaantulijoina. Laskelmat eivät siis liity asiaan millään tavoin.>Jospa testamentille onkin määrätty toimeenpanija ja sitä ei olekaan säilytetty piirongin laatikossa, vaan ihan oikean asiantuntijan toimesta?>Laki ei ota kantaa siihen, kuka sen hävittää tai polttaa, vaan lain henki on se, että testamentti tulee saattaa kaikkien asianosaisten tietoon. Avauksessa ei ole otettu kantaa, etteikö A:n, B:n ja C:n vanhemmilla olisi muita omaisia, ja myös heillä on oikeus tietää testaattorin tahto.
Kehotat siis edelleen polttamaan testamentin tarvittaessa?
___SA___
>> Voi voi voi! Tällaistahan se on, kun debatin toiselta osapuolelta puuttuvat perustiedot. > Se, että olen näinkin pitkään jaksanut/viitsinyt kanssani kinata (sillä sitähän tämä on eikä mitään debattia).> Sinun kaltaisesi kanssa ei ole kysymys mistään taitojen näyttämisestä muutoin kuin korkeintaan siinä mielessä, kuinka saa sanoman menemään perille lapselle tai lapsen tietotasolla olevalle... Aivan perustavanlaatuista tietämättömyyttä ts. diletanttitietämystä! > Minä olen täällä kyllä taitoni näyttänyt yli kymmenen vuoden aikana niillä tuhansilla (muutama kk sitten > 6000) enemmän tai vähemmän laajoilla kommenteilla ja selvityksillä. >>
En ole jaksanut tutustua, mutta tässä avauksessa kompetenssisi on ollut puutteellinen. Luulisi, että olisit kymmenen vuoden aikana oppinut enemmän. Itse olen kirjoittanut tänne muutaman viikon, ja löydän virheet kirjoituksistasi.
___C___
> Tässäkin erehdyt. Ketään nimittäin ei voida pakottaa ottamaan testamenttia - kuten ei lahjaakaan - vastaan.... Jos hän ei vetoa testamenttiin, testamentista ei seuraa mitään hänen suhteensa eli tilanne on sama kuin testamenttia ei olisi.
Erehtynyt? Sinähän se olet kehottanut polttamaan tarvittaessa testamentin, en minä.
Jos A:lla on lapsia, A ei ole tilanteessa tarkastella testamentin kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta, vaan A:n luopuessa oikeudestaan lapset ovat jutussa sijaantulijoina. Laskelmat eivät siis liity asiaan millään tavoin.
Edelleen olet väittänyt, että "A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi..." Näin ei voi menetellä, kuten KKO:n ennakkopäätös kertoo: jos perinnönsaaja luopuu testamenttioikeudestaan sijaantulijat astuvat hänen paikalleen. Jos A olisi lapseton, omaisuus palautuisi kuolinpesään.
Jos perillinen A haluaa perinnöstä luopuessaan määrätä osuudestaan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti - siis vaikkapa luopumalla siitä lastensa ohi B:n ja C:n hyväksi -, hän samalla ryhtyy perintöön ja perinnöstä luopuminen on sitä kautta tehoton.
Sinun kannattaa viimeistään nyt tutustua tuohon KKO:n ennakkoratkaisuun.
http://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1396003939613.html
>>Tällöin on oikeudellisesti samantekevää, poltetaanko testamentti vai unohdetaanko se johonkin vanhojen papereiden joukkoon.... Jos A sanoo, ettei halua ottaa testamenttia vastaan, testamentilla ei ole mitään virkaa perinnönjaossa. Jako on tehtävä osakkaiden (A, B, C) sopimalla tavalla."
Sinä siis edelleen kehotat polttamaan testamentin tarvittaessa?
Jos A, jolla on lapsia, haluaa luopua perinnöstään perimysjärjestyksestä poikkeavalla tavalla B:n ja C:n hyväksi, hän samalla ryhtyy perintöön. Perinnöstä luopuminen on silloin tehoton. Jako on tehtävä lakimääräisestä perimysjärjestyksestä vastaavalla tavalla, ei A:n, B:n ja C:n määräämällä tavalla. A:n ensisijaiset sijaantulivat ovat hänen lapsensa. A ei voi samaan aikaan luopua testamentista ja ryhtyä siihen B:n ja C:n eduksi.
>> Ja jos testaattori muille sukulaisilleen olisi testamentista kertonut, näillä ei ole mitään sanomista siihen, miten A, B, ja C testamenttiin suhtautuvat.
Vaikka Sianajan jankkaukset osoittavat, että hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä jankkaamistaan asioista, totean, että A:n testamentista osittaisen luopumisen B:n ja C:n hyväksi olen jo moneen kertaan kertonut faktisesti toteuttavan perintöön ryhtymisen eli testamentin vastaanottamisen ja sen jälkeisen osaperinnön lahjoittamisen B:lle ja C:lle (perintö- ja lahjaveroseuraamuksineen). Sianajaja joko ei ymmärrä lukemaansa tai jankuttaa jankuttamisen ilosta.
Vertauskohtana perinnöstä luopuminen: Jos A luopuu perinnöstä sijaantulijaa määräämättä taikka määräämällä sijaantulijoiksi lakimääräiset perillisensä a1:n ja a2:n, luopuminen on verotuksellisesti ns. "tehokas" eli A välttyy perintöverolta, joka määrätään a1:lle ja a2:lle. Jos A luopuu määräämällä sijaantulijaksi a2:n tai B:n, luopuminen verotuksellisesti ei ole tehokas, vaan A maksaa perinnöstä perintöveron ja sijaantulija lahjasta lahjaveron. Perintö siis katsotaan A:n vastaanottamaksi ja osaksi edelleen lahjoittamaksi. Se, että A on nimennyt oikeustoimen perinnöstä luopumiseksi, vaikka se oikeudellisesti on muuta, ei tee tointa mitättömiksi, vaan määrätty sijaantulija saa sen, mitä A:n oli tarkoitus antaa, vaikka kysymys hänen saannossaan perinnön asemesta on lahjasta.
Samoin on testamentin kohdalla. Jos A "luopuu" testamentista nimeämänsä sijaantulijan B:n hyväksi, joka ei ole hänen lakimääräinen perillisensä, A tosiasiallisesti ottaa testamentin vastaan (ja maksaa perintöveron) ja lahjoittaa osan perinnöstään B:lle, joka maksaa siitä lahjaveron. Toimi ei ole mitätön vain sillä perusteella, että se on nimetty "luopumiseksi", koska A:n kerrottu testamenttiomaisuudesta määrääminen sisältää sen, että A:n katsotaan ottaneen testamentin vastaan.
Höpötys "testamentin polttamisesta" on niin typerää, että se jääköön omaan arvoonsa.
Sianajajan kaltaisen jankkaajan kanssa en tämän pitemmälle jatka.
(Kuriositeettina tulkoon kerrotuksi, että sianajaja oli yksi alkuaikojeni nimimerkeistä 10 vuotta sitten.)
>> Sianajajan kaltaisen jankkaajan kanssa en tämän pitemmälle jatka.
Diletanttiutesi näkyy siinäkin että et osaa erottaa asioita, et ainakaan juridisia finessejä. Samasta asiasta ei suinkaan ole ollut kysymys.
Tuossa toisessa asiassa perustin alkuperäisen kantani siihen, että, kun laissa ei nimenomaista säännöstä sijaantulosta testamentista luovuttaessa ollut, luopuminen johtaa tilanteeseen, missä testamenttia ei lainkaan ole. Näin nimittäin kirjoitti asiasta professori Aulis Aarnio teoksessa Suomen jäämistöoikeus II: "Hän voi myös testamentin tekijän kuoltua nimenomaisesti luopua vetoamasta testamenttiin. Tällöin omaisuus joutuu sille - jos testamentti ei muuta osoita - joka olisi oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että TESTAMENTTIA EI OLISI TEHTY [isot kirjaimet minun]. Tästä ei perustellusti muuhun voida tulla kuin siihen, mikä alkuperäinen tulkintani oli ollut. Teoksen myöhemmissä painoksissa Aarnio oli muuttanut tulkintaansa (jopa lainkohtakin, johon hän tulkintansa perusti, oli vaihtunut toiseen), ja niiden myötä minäkin tuon keskustelun myöhemmässä vaiheessa hyväksyin LW:n tulkinnan. Tämä kuitenkin osoittaa, että minä pystyn joustamaan ajattelussani ja ottamaan relevantit uudet tiedot huomioon - toisin kuin Sianajaja, joka jankkaa jankkaamasta päästyään ja kiertää kehää loputtomiin.
Mitä veivaamaasi tuoreeseen KKO:n ratkaisuun (joka - toisin kuin sitkeästi näyt luulevan - ei todellakaan anna mitään ohjetta nyt käytyyn keskusteluun) tulee, sillä on lopultakin saatu auktorisoitu tulkinta epäselvästä laista, jonka oikea sisältö tähän asti - 49 vuoden ajan lain säätämisestä 1965 lukien - on ollut oikeusoppineiden kirjoituksissaan esittämien tulkintojen varassa. Käräjäoikeus tuossa riidassa KKO:een edenneessä riidassa oli tulkinnut testamentista luopumista siten kuin testamenttia ei olisi lainkaan tehty. Nyt siis KKO vihdoin antoi oman tulkintansa, jonka jälkeen on kirjanoppineiden tulkinnat voidaan unohtaa.
>>Jos A, jolla on lapsia, haluaa luopua perinnöstään perimysjärjestyksestä poikkeavalla tavalla B:n ja C:n hyväksi, hän samalla ryhtyy perintöön. Jako on tehtävä lakimääräisestä perimysjärjestyksestä vastaavalla tavalla, ei A:n, B:n ja C:n määräämällä tavalla. A:n ensisijaiset sijaantulivat ovat hänen lapsensa. A ei voi samaan aikaan luopua testamentista ja ryhtyä siihen B:n ja C:n eduksi.
>> Tämä kuitenkin osoittaa, että minä pystyn joustamaan ajattelussani ja ottamaan relevantit uudet tiedot huomioon - toisin kuin Sianajaja, joka jankkaa jankkaamasta päästyään ja kiertää kehää loputtomiin. > ei todellakaan anna mitään ohjetta nyt käytyyn keskusteluun
>> Ajatuksesi kulkee kovin mutkaisia polkuja, kun et näytä selvääkään asiaa voivan oikein hahmottaa.
Ihan oikeasti sikojen ajelija. Kaikki sinun argumenttisi on sinua paremmin sekä tietävän, että ymmärtävän nix_naxin puolesta ammuttu alas jo niin monta kertaa, että ei jaksa enää laskea. Enää jaksat vain jankata jostain testamentin polttamisesta ja rikokseen yllyttämisestä.
Olet tässä asiassa hävinnyt ihan samalla tavalla kuin siinä postilähetyskeskustelussa, etkä enää kykene järkevään argumentointiin, vaan jankkaat moneen kertaan kumottuja juttuja.
Onko se todella nimettömänä roskapalstalla kirjoittaessakin niin vaikea myöntää olleensa väärässä? Et edes joudu sitä koskaan missään muualla häpeämään, koska (ehkä jotain lähipiiriäsi lukuunottamatta) kukaan ei tiedä kuka sikojen ajelija oikeasti on.
Etkö todella huomaa, että jatkamalla typerää jankkaamistasi, et saa ketään vakuutettua siitä, että olisit edes oikeilla jäljillä asiassa, vaan ainoastaan korostat typeryyttäsi?
Se, että olet ilmeisesti lueskellut jostain wikipediasta eri oikeustieteen osa-alueiden kuvauksia ja alkeita, ei tee sinusta vielä kovinkaan tietäväistä, joten kehoitan sinua ihan oikeasti opiskelemaan aihetta. Tulet huomaamaan, että oikeudellinen ratkaisutoiminta on muutakin kuin sitä, että luetaan laki, ja tehdään siitä oma tulkinta. Apuna on paljon muitakin oikeuslähteitä, kuten nix_nax sinua ystävällisesti yrittää valistaa käyttämällä oikeuskirjallisuutta yhtenä.
Niele ylpeytesi, myönnä tappiosi, opiskele lisää, ja tule sen jälkeen keskustelemaan vähän vähemmän ylimielisellä asenteella. Saatat päätyä tilanteeseen, jossa typerän jankkaamisesi sijasta voit osallistua ihan järkeväänkin keskusteluun, ja oppia itsekin lisää, samalla kun (toisin kuin nyt) oikeilla, perustelluilla ja järkevillä neuvoilla autat muita.
> Olet tässä asiassa hävinnyt ihan samalla tavalla kuin siinä postilähetyskeskustelussa.
Heh... Hävinnyt? Onko tämä joku kilpailu vai? Täällähän wanna-be-loijerit vain leikkivät keskenään.
Se olikin mielenkiintoinen se postilähetyskeskustelu, kun nöösipojat yrittivät yläasteen yhteiskuntaopin tiedoilla saada kaverin lunastamaan postilähetyksen. Huonostihan siinä kävi, ja paketti palautui lähettäjälle.
>>Totta kai antaa.
>>Jos A ei ota perintöä vastaan, se menee hänen perillisilleen. Jos hänellä on lapsia, nämä perivät. Jos ei, perivät muut A:n perilliset, eli hänen vanhempansa tai sisaruksensa.
Tähän tekisi mieli vastasta, että tee kotiläksysi itse, mutta enpä vastaa.
Yksi huomautus: testamentin moittiminen ja lakiosan vaatiminen eivät TODELLAKAAN ole sama asia.
KBC tuossa edellä jo hyvin vastasi minulle, hän tuntui tietävän kaiken, mikä oli avoinna.
Tyypillinen änkyrä joka vaan yrittää vitttuilla siinä onnistumatta.
Mutta oikeassahan se on, testamentin moittiminen ja lakiosan vaatiminen ovat eri asioita.
Nix-nax ja Sianajaja ovat molemmat väärässä. Näin se ain anäillä palstoilla menee.
Nix_Naxilla hermot taas kireällä kuin viulunkieli...? Ellei hermo kestä, niin pysy poissa keskustelusta tai koeta rauhoittua - mielelläni minä sinua opastan!
Nix_Nax: "Höpötys "testamentin polttamisesta" on niin typerää, että se jääköön omaan arvoonsa."
Olen samaa mieltä, mutta itsepähän halusit testamentin tavalla tai toisella tuhota tai unohtaa. Testamentin unohtaminen tai tuhoaminen ei ole lain hengen mukaista eikä sallittua, kuten hyvin tiedät.
___S
Nix_Nax: "...että A:n testamentista osittaisen luopumisen B:n ja C:n hyväksi olen jo moneen kertaan kertonut faktisesti toteuttavan perintöön ryhtymisen eli testamentin vastaanottamisen ja sen jälkeisen osaperinnön lahjoittamisen B:lle ja C:lle."
Faktisesti?! Voi voi, sentään kun kysehän ei silloin enää ole lainkaan samasta asiasta. Sinä sanoit aluksi, että "A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi..."
Olen vastannut sinulle jo moneen kertaan, että A ei voi luopua testamenttiosuudestaan loukkaamatta perimysjärjestystä eli omien lapsiensa oikeuksia. Perinnönjaon jälkeinen lahjoittaminen on sallittua mutta se on täysin aivan oma lukunsa, eikä sillä ei ole mitään tekemistä luopumisesta B:n ja C:n hyväksi perinnönjaon yhteydessä. Jako on tehtävä lakimääräistä perimysjärjestystä vastaavalla tavalla, ei A:n, B:n ja C:n keskenään sopimalla tavalla.
___S
Olet näköjään ottanut samasta asiasta pataasi joskus aikaisemminkin ja toisellakin foorumille ruvennut riehumaan:
http://www.some24.net/yhteiskunta/laki-ja-rikos/perinto-ja-testamentti/perinnosta-kieltaytyminen-566288.html
Nix_Nax: "Jos ainoa testamentinsaaja luopuu testamentista, testaattorin perintö lankeaa siten kuin testamenttia ei olisi ollutkaan... Testamentista luopujan sijaan ei tule ketään. Perintö jaetaan tällöin siten kuin testamenttia ei (luopujan osalta) olisi tehtykään."
Ei mennyt ihan kohdilleen tuokaan arvaus. Kannaisi viimeistään nyt lukea tämä KKO:n ratkaisu:
http://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1396003939613.html
>>Faktisesti?! Voi voi, sentään kun kysehän ei silloin enää ole lainkaan samasta asiasta. Sinä sanoit aluksi, että "A voi luopua perintöosansa ylittävästä osasta myös B:n ja C:n hyväksi..."
Se nyt ilmeisesti kuitenkin on lopulta mennyt perille sinulle, että testamenttia vastaanottamaan ei ketään voida pakottaa. Ja jos ei oteta vastaan => testamenttia ei ole => perintö jaetaan perintökaaren mukaan perillisten sopimalla tavalla.
Mutta se ei vieläkään (!) näy perille menneen, että A:n, B:n ja C:n tilanteessa perintökaaren säännökset tai näkemäsi "lain henki" eivät velvoita perillisiä tallettamaan testamenttia, jota testamentinsaaja ei ole ottanut vastaan, ja joka siten merkityksettömänä on perinnönjaossa sivuutettu.
Taas käy kaveri kuumana kuin saunankiuas; löysää jo yllänappiasi!
>> Olen ylempänä kertonut, että se, miksi jotain toimenpidettä nimitetään, ei ole ratkaisevaa, vaan toimen faktinen luonne. Luepa sieltä ja pinnistä, jospa vähitellen alkaisi asia sinullekin valjeta. > Taitaa kuitenkin mennä yli ymmärryksesi? > Se nyt ilmeisesti kuitenkin on lopulta mennyt perille sinulle, että testamenttia vastaanottamaan ei ketään voida pakottaa.
Tällä nyt viimeistään osoitit, kuinka turhaa sinun valistamisesi on. Uskon jo.
>> Tällä nyt viimeistään osoitit, kuinka turhaa sinun valistamisesi on.
Mitä yrität sanoa tässä?
Testamenttihan pitää perunkirjoituksessa antaa tiedoksi muille mahdollisille perijöille. Mikäli ei saamaansa testamenttiin vetoa, niin mistä muut tietävät onko testamenttia olemassa.
Jotta ei syntyisi mitään takalukkoja, niin silloin pitää menetellä kuin testamenttia ei olisi olemassa ja edetään kuten perintökaari sanelee.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12196510
Jokainen kiinnostunut voi käydä lukemassa, miten nim. Nix-Nax vietiin toisessa avaukseen liittyvässä teemassa kuin litran mittaa.
"Jotta ei syntyisi mitään takalukkoja, niin silloin pitää menetellä kuin testamenttia ei olisi olemassa ja edetään kuten perintökaari sanelee. "
Testamentti joko on olemassa tai sitä ei ole olemassa.
Tai sitten sianajaja ja perinnön luovutus jatkoivat samaa änkyröintiä kuin mitä em. piti tässä ketjussa.
Näkihän sen tässäkin ketjussa, että kun sianajajan tiedot eivät riittäneet antamaan oikeata ratkaisua, niin heti mentiin henkilökohtaisuuksiin.
Sen vuoksi kannattaisi suhtautua suurella varauksella juurikin sianajajan sanomisiin.
On täysin mahdollinen skenaario, että on ollut testamentti, mutta sitä ei olla vainajan jälkeen löydetty.
Mitäs siinä sitten teet? Jäädäänkö odottamaan että kai se testamentti tässä löytyy. Onhan meillä kymmenen vuotta aikaa odottaa. Taitaa käydä niin että siinä menetellään sitten niin kuin perintökaari sanoo.
Entä sitten, kun parin vuoden päästä testamentti löytyy kenkälaatikosta. Silloin meillä on testamentti ja kaipa edunsaaja sitten hakee omansa pois.