Kun nyt viiden vuoden jälkeen tajuan, etten edes alunperin halunnut opiskella tätä alaa. Hain vain johonkin, koska oli pakko ja koska vanhemmat painostivat yliopistoon. Enhän minä mitään akateemista uraa halua, eikä joku gradu, aineopinnot ja harjoittelu voisi vähempää kiinnostaa. Tämä on myös erittäin huono ala työllisyyden kannalta, ei ole hirveesti kysyntää yhteiskuntatieteiden maistereille.
Yritän nyt pitää toivoa yllä ja ymmärtää etten 26-vuotiaana ole vielä toivoton. Ahdistaa vain se tunne, kun kaikki pitävät typeränä ja hulluna jos tässä vaiheessa haluaa aloittaa alusta ja vaikkapa opiskella ammatin.
Tulkaapas nyt muut yliopisto-opinnot keskeyttäneet tsemppaamaan mua ja kertokaa kannattaako vaihtaa alaa, kun tietää että gradua en tule kuitenkaan ikinä saamaan kasaan ja kiinnostus alaa kohtaan on kadonnut jo aikoja sitten
Yritän nyt pitää toivoa yllä ja ymmärtää etten 26-vuotiaana ole vielä toivoton. Ahdistaa vain se tunne, kun kaikki pitävät typeränä ja hulluna jos tässä vaiheessa haluaa aloittaa alusta ja vaikkapa opiskella ammatin.
Tulkaapas nyt muut yliopisto-opinnot keskeyttäneet tsemppaamaan mua ja kertokaa kannattaako vaihtaa alaa, kun tietää että gradua en tule kuitenkaan ikinä saamaan kasaan ja kiinnostus alaa kohtaan on kadonnut jo aikoja sitten
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paljonko opintoja jäljellä? Mitä opiskelet? Voiko pääainetta vaihtaa? Olet kuitenkin tosi nuori, monet hakee tuon ikäisenä ja vanhempanakin vasta yliopistoon. Voisitko mennä koulusi opinto-ohjaajan juttusille? Minä olen työtön 31-vuotias valmis maisteri. Ainut syy, minkä vuoksi hain yliopistoon oli se, että sain parhaat arvosanat lukiossa aineesta ja jonkinmoinen pieni kiinnostus. En minäkään 31-vuotiaana tahdo tietää haluanko tätä vai vaihdanko alaa. Pieni kriisi meneillään. Mietin itsekin täydennyskoulutusta. Vain itse sinä tiedät voimavarasi ja kiinnostuksen kohteesi, joten suosittelen, että teet jotain asian hyväksi. Itseäsi vartenhan sinä opiskelet, joten itse päätät mitä teet. Tee itse oma elämäsi mielekkääksi, ei tarvitse muiden mielipiteistä välittää. Voit hyvin opiskella toisen alan ammatin, voithan aina palata yliopisto-opiskelijaksi vaikkapa avoimen kautta. Etsi nyt sinua kiinnostava ammatti.
Pieni vihje: Sillä mitä ihminen tekee ja mikä koulutus hänellä on, on vaikutusta vain tietyillä auktorisoiduilla aloilla (mm. lääkärit ja lakimiehet). Tutkinto auttaa vain ensimmäisen työpaikan saamisessa, sen jälkeen puhuu kokemus. Tärkeää sen sijaan on, että ihmisellä loppututkinto on, sillä se osoittaa jonkinlaista tavoitteellisuutta ja pitkäjännitteisyyttä, joita piirteitä työelämässä ainakin ennen arvostettiin.
Gradun saa aikaan jokainen yliopistoon päässyt näin halutessaan: jos ei hyvää, niin ainakin läpimenevän, ketään ei kiinnosta muu, kuin että gradu on tehty.
Lisäksi ruoho ei ole vihreämpää aidan takana. Se vain useimmista tuntuu siltä.
Hei! Tekstisi kuulostaa omilta kokemuksiltani noin nelisen vuotta sitten. Silloin tajusin, että ala, jota olin opiskellut 5 vuotta ei ollutkaan minun juttuni. Pidin välivuoden, jonka aikana olin töissä ja opiskelin toista alaa. Toisen alan kurssit olivat sellaisia, että olivat jo pitkään minua kiinnostaneet mutta en ollut uskonut, että pystyisin niistä suoriutumaan (pidin opintoja niin vaikeina). Päädyin hakemaan opinto-oikeutta tälle alalle ja yllätyksekseni tulin valituksi! Koska alkuperäisestä opintosuunnastani oli jäljellä enää vain gradu, pinnistelin ja löysinkin minua kiinnostavan aiheen ja tein opinnot kunnialla loppuun. Sitten aloin tehdä uudemman pääaineen opintoja.
Siispä, Juhani Tammista lainatakseni: pysähdy - analysoi - jatka matkaa. Mieti, mitä oikeastaan haluat tehdä ja tee päätös.
Tsemmpiä!
Nimimerkillä tuplamaisteriksi vahingossa
Joo, jotta voisi jossain määrin järkevän neuvon antaa, pitäisi tietää, minkä verran esim. vielä opintoja jäljellä.
Mutta jos viidennen vuoden opiskelija olet, niin kai sinulla ainakin kandin edestä on jo oltava opintoja kasassa, joten tee nyt ainakin se valmiiksi, vaikkei kandilla järin suurta arvostusta työmarkkinoilla olekaan.
Yhteiskuntatieteissä pitäisi olla suht. helppoa keksiä aihe, johon voisi edes jokin pieni kipinä olla. Tai siis kai nyt jokin yhteiskunnallinen ilmiö edes kiinnostaa, ja kentie siitä voi sitten myös kehittää tutkielman aiheen.
Tosin jos oikein todella haluat ammattiin opiskella, niin amikseen sitten jollekin aikuiskoulutuslinjalle, niin parissa vuodessa on ammattitutkinto valmis.