Kun joku syyllistyy johonkin rikosnimikkeeseen, niin häntä aina lakiteksteissä epäillään siitä, vaikka asian pitäisi olla selvä, että hän on syyllistynyt siihen rikokseen. Jos vaikka joku esimerkiksi liikenneratsiassa puhaltaa yli rattijuopumuksen rajan, niin häntä heti epäillään rattijuopumuksesta tai törkeästä rattijuopumuksesta, vaikka asian pitäisi olla puhalluskokeen ja verikokeen tai tarkkuusalkometrin mukaan päivänselvä. Lehdestäkin kun lukee näistä tapahtuneista rikostapauksista joissa joku jotakin pahoinpidellyt, tehnyt ilkivaltaa tai liikenteessä törttöillyt, niin lehdessäkin lukee aina että heitä epäillään pahoinpitelystä, vahingonteosta tai liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tai mistä milloinkin, vaikka tekijä on ollut täysin selvillä.
Minusta se "epäillään" -sana sopisi osuvammin silloin, jos ei olla ihan varmoja, että onko juuri hän syyllistynyt siihen rikokseen, ja täyttääkö hänen tekonsa epäillyn rikoksen tunnusmerkkejä kokonaan. Onko siis näin, että lakipykälät eivät tunne sellaista ilmaisua joka sopisi paremmin siihen, jos tietyn rikosnimikkeen rikos on ilmiselvästi tapahtunut?
Minusta se "epäillään" -sana sopisi osuvammin silloin, jos ei olla ihan varmoja, että onko juuri hän syyllistynyt siihen rikokseen, ja täyttääkö hänen tekonsa epäillyn rikoksen tunnusmerkkejä kokonaan. Onko siis näin, että lakipykälät eivät tunne sellaista ilmaisua joka sopisi paremmin siihen, jos tietyn rikosnimikkeen rikos on ilmiselvästi tapahtunut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Läntisissä maissa noudatetaan Roomalaisen oikeuden periaatteita. Yksi näistä on syyttömyysolettama. Eli, jokainen on niin kauan syytön, kunnes hänet on oikeuden lainvoimaisella päätöksellä syylliseksi todettu.