meillä on puoli vuotias tyttö lapsi.
synnytyksen jälkeen oli elämäni onnellisempaa kuin koskaan...kului about 2kk puolisoni lopetti imettämisen ja alkoi käymään baareissa ym...
normaalia kai..,mut sitten soitteli vähän väliä minulle töihin että ei jaksa..
jouduin olemaan poissa töistä aikaajoin koska "kultani" ei jaksanut...
viimeiset kaksi kuukautta äiti on ollut koti paikallaan "lepäämässä", käynyt tietysti kotona muutaman kerran kuussa näyttämässä "nyrpeetä naamaa" ja lähtenyt saman tien.
olen joutunut tämän takia jättämään työni.
n.1.5kk sitten äippä jäi kiinni kun oli käynyt vieraissa ja olen puhunut hänet ympäri. useita kertoja viimeisen kuukauden aikana kyseisestä asiasta, eli tapailee vieläkin miestä. vaikka ei sitä myönnä...
tälläkin hetkellä on muualla ja valittaa että ei voi olla kotona koska ahdistaa..kuulema niin masentunut...
Mitä tehdä?
synnytyksen jälkeen oli elämäni onnellisempaa kuin koskaan...kului about 2kk puolisoni lopetti imettämisen ja alkoi käymään baareissa ym...
normaalia kai..,mut sitten soitteli vähän väliä minulle töihin että ei jaksa..
jouduin olemaan poissa töistä aikaajoin koska "kultani" ei jaksanut...
viimeiset kaksi kuukautta äiti on ollut koti paikallaan "lepäämässä", käynyt tietysti kotona muutaman kerran kuussa näyttämässä "nyrpeetä naamaa" ja lähtenyt saman tien.
olen joutunut tämän takia jättämään työni.
n.1.5kk sitten äippä jäi kiinni kun oli käynyt vieraissa ja olen puhunut hänet ympäri. useita kertoja viimeisen kuukauden aikana kyseisestä asiasta, eli tapailee vieläkin miestä. vaikka ei sitä myönnä...
tälläkin hetkellä on muualla ja valittaa että ei voi olla kotona koska ahdistaa..kuulema niin masentunut...
Mitä tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Naisesi on masentunut ja ei osaa ajatella selkeästi! Nyt kiireellä varaan lekurille aikaa.. Itselläni oli ihan samanlaista ja tein tyhmyyksiä, ja rakastan lastani jonka kanssa asun enkä halua olla kauaa hänestä erossa! Eli masennus hämärtää mielen...!
Synnytyksen jälkeinen masennus on tosi yleistä, masentunut itse sitä harvoin tunnistaa saati sitten aviopuoliso.
Se aiheuttaa juuri tuontapaista sekoilua - kokemusta on!!!! Hoito on ehdottomasti tarpeen ihan lapsenkin kannalta ja kiireesti. Lähinnä terapia ja lääkitys.
Se on aika yleistä käytöstä naisille jotka uskovat saavansa tehdä mitävain ilman seuraamuksia.
Sinun kannattaa silti mennä neuvotteleen kaikessa hiljaisuudessa lastensuojeluviranomaisten kanssa, ehkä saat lapsen itsellesi erotessa jos pystyt todistaan olevas 10 kertaa parempi vaihtoehto kuin äiti lapselle.
Mikäli olet vain yhtähyvä vaihtoehto, päättää "sos-tätit" lapsen äitille.
mulla kävi melko samalla lailla,mutta täs tapaukses isä alkoi juoda ja mennä..kaikki alkoi siitä kun poikamme joka on nyt 7kk oli koliikki.mies elätteli raskausaikanani ruusunpunaisia kuvitelmia,mitä kaikkea hän sitten pojan kanssa tekee kun hän syntyy..no totuus iski vasten kasvoja eikä mies kestäny väsymystäni,eikä sitä jokailtaista huutoa.joten sitten alkoi joka viikonloppuiset menot,vieraat naiset ja sunnuntaiset säälikrapulapäivät.kunnes taas keskiviikkona miehellä meni taas hermot siihen hyssyttelyyn ja taas mentiin..no ero tuli ja nyt tuntuu helpottavan.on se välillä raskasta yksin pientä hoitaa mutta sitähän tein jo ennen muuttoakin.mutta ennenkaikkea pikkuinen palkitsee hoitajansa ennenpitkään leveällä suht hampaattomalla hymyllään ja useilla uusilla tempuillaan.mä uskon että mä tein viisaasti kun muutin pojan kans pois.
Ole rohkea ja tee niin kuin oikeaksi tunnet.
Tiedät kyllä sydämmessäsi mitä haluat.
Muuttuiko vaimosi käytös raskauden jälkeen kuvaamasilaiseksi vai oliko näitä piirteitä nähtävissä jo ennen raskautta? jos muuttui niin todennäköisesti masennustilasta on kyse, kannattaisi hakeutua äkkiä hoitoon jos vielä niin ei ole tehnyt. Ja voimia sinulle, varmasti rankkaa aikaa päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa!
no tänään selvisi,että "rakas" puolisoni on pettänyt minua 2kk:ta ja muutti pari viikkoa sitten kotipaikalleen "lepäämään"..
eli asuu nyt sen jätkän kanssa, minun lapseni kanssa...
mutta aamusta lähden tyttöni hakemaan kotiin...,
ja tulen tekemään ex kultani elämästä helvettiä...
Ja annan takaisin sen kaiken paskan mitä olen itse joutunut kokemaan.
en olisi uskonut että tollasta ihmistä on edes olemassa, varsinkaan että omalle kohdalle sattuisi...
Toivottavasti paha saa aina palkkansa!
tietäväni miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu.=( Itse olen eronnut(mieheni tahdosta) reilu kuukausi sitten ja vaikka sitä kolmatta osapuolta liittomme hajoamiseen ei ollut (ainakaan minun tietääkseni) niin vaikeata on tämä elämä tällä hetkellä. Välillä tuntee niin suurta vihaa toista kohtaan, että tosiaan haluais tehdä sen elämän vaikeeks. Toisaalta taas tekis ihan mitä vaan et sais sen tuleen takas. Tunteet heittelee laidasta laitaan...Yritän kuitenkin olla katkeroitumatta jo lastenkin takia, ei se kuitenkaan loppupelissä mitään auta,tuo kaikille vaan pahan olon. Tsemppiä sulle ja koitahan jaksaa!
Moi, tsemppiä sinulle! Olet joutunut pahasti väärinkohdelluksi. Ajattele kuitenkin lapsiasi, äläkä ryhdy kostoon. Hae reilusti lastesi huoltajuutta. Tarjoa heille hyvä koti. Lue vaikka ensin kirja: Taskinen, S. (2001). Lapsen etu erotilanteissa Opas sosiaalitoimelle. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, STAKES. siinä saat perustiedot mitä huoltajuusprosessi pitää sisällään.
Lapsemme syntyi syystalvella 2002! Naiseni oli ennen raskaaksi tuloa viettänyt käytännössä katso koko pienen elämänsä baarissa (joko tiskin takana tai edessä).Hän muutti kanssani paikkakunnalle jossa hän ei tuntenut ketään, mutta kun raskaus tuli varmaksi niin muutimme yhdessä pois paikalle jossa ei ollut meillä ketään tuttua.Tähän asti kaikki oli hyvin!
Noin 3 viikkoa raskauden jälkeen sainkin sitten ekan kerran olla pois töistä johtuen siitä että naiseni oli baarissa "eikä viitsinyt tulla kotia". Säikähdin tietysti ja ajattelin että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan! yritin puhua hänelle ja hän tuntui ymmärtävän hyvinkin virheensä! kuitenkin hän rupesi käymään lähikapakoissa n. 2-3 kertaa viikossa. nyt hän kuitenkin tuli kotiin tämän jälkeen! Itselläni ei ole kuitenkaan hyvä omatunto lapseni puolesta. Joskus naiseni katoaa viideksi päiväksi, tai ei oikeastaan katoa, vaan on poissa silmistä! Puhelimeen vastaa aina ja kertoo minulle mitä on tapahtunut! Valheesta en häntä kiinni ole saanut eli en usko pettämiseen vaikka niin toivoisinkin. Lapsen isovanhemmat, eli minun vanhemmat, asuvat suht lähellä joten en voi muuta kuin viedä lapsen hoitoon vaikka keskellä yötä. He ovat eläkkeellä ja minä 3-vuorotyöläinen. Aina naiseni lupaa parantaa tapansa ja kertoo minulle kuinka olen hänen elämänsä rakkaus. Totta tosiaan, hän palvoo maata jalkojeni alla. Mutta kaiken tämän jälkeen hän menee kapakkaan kun satoi, paistoi, hänellä on kivaa/tylsää, ei ole muuta tekemistä....ainahan niitä syitä löytyy. Ja huutaa minulle päin naamaa kun minä vien lapsen hoitoon. Erosta mainitessani hän ilmoittaa minulle että hän pitää lapsen ja minähän en ilman lastani eroa!! Mutta kun työtkin pitäisi hoitaa ja tiedän jo valmiiksi sen että päivävuoroihin en pääse. mm. viime vappuna sain kuulla kuinka paska ihminen olen kun mun on pakko mennä yövuoroon ja hän JOUTUU viettämään lapsensa kanssa kotona! siitä hyvästä hän piti veistä kurkullani koska hänellä vaan oli "paska päivä". Mutta kuitenkin, niin säälittävältä ja kauhealta kuin tää kuulostaakin, viihdyn hänen kanssaan kun hän on selvä!! Meillä on sama huumori ja samat jutut jotka tekee hänenkanssaan elämisen ihan kivaksi! Ja jos minä haen eroa tunnen että minä olen se paskapää joka jättää perheensä!! jos mennään oikeuteen niin pitkällä tähtäimellä minä sen loppujen lopuksi voitan, mutta jos hän laittaa kampoihin niin lapsihan siinä heittopussiksi joutuu.