Kuolinpesässä on osakas, joka on annettu adoptioon 40-50-lukujen vaihteessa. Käräjäoikeuden päätös keille lapsi annettiin näkyy vainajan virkatodistuksesa.
Väestörekisteristä ei syntymäajan eikä nimen perusteella henkilöä löydy. Jos etsintä ei tuota tulosta -mikä on ihmeellistä- mitä perunkirjoituksen kanssa tehdään. Ei kai nykyaikana henkilö muutu olemattomaksi vaikka nimikin olisi vaihdettu. Seurakunta/kunta mihin lapsi siirtyi on tiedossa, mutta sieltä ei ole tullut vastausta kyselyyn.
Väestörekisteristä ei syntymäajan eikä nimen perusteella henkilöä löydy. Jos etsintä ei tuota tulosta -mikä on ihmeellistä- mitä perunkirjoituksen kanssa tehdään. Ei kai nykyaikana henkilö muutu olemattomaksi vaikka nimikin olisi vaihdettu. Seurakunta/kunta mihin lapsi siirtyi on tiedossa, mutta sieltä ei ole tullut vastausta kyselyyn.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>Seurakunta/kunta mihin lapsi siirtyi on tiedossa, mutta sieltä ei ole tullut vastausta kyselyyn.
Väestörekisteri perustettiin joskus 60-ja 70-lukujen vaihteessa, tulee mieleen olisiko hän kuollut tai muuttanut ulkomaille ennen sitä. Aiemmin ei ollut kaiken kattavaa rekisteriä, vaan tiedot olivat ort- ja evlut-seurakuntien kirkonkirjoissa ja kirkkoon kuulumattomat valtion siviilirekisterissä. Kannattaa kysellä uudelleen sieltä seurakunnasta, ei taida olla muutakaan mahdollisuutta.
Pesän hoitoa varten pitää kadonneelle hankkia edunvalvoja (maistraatista) edustamaan häntä kunnes asia selviää.
Kiitos tiedosta. Kuolinpesä on varaton, pitänee käyttää kunnallisen oikeusaputoimiston apua selvittämisessä. Edunvalvojan käyttäminen tässä asiassa oli meille uusi tieto. On tuo tuntemattoman osakkaan selvittäminen melkomoista salapoliisityötä yksityishenkilönä, etenkin surun keskellä.