Pitääkö vainajan viimeistä toivetta aina noudattaa? Entäs jos on joku upporikas ja kitupiikki, esittää sukulaisille viimeisenä toiveenaan, että hänen kaikki rahansa nostetaan pankista ja omaisuutensa realisoidaan ja laitetaan hautaan mukaan? Noudattaisitteko pyyntöä?
Upporikas vainaja
Kaikki mukaan
28190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jokaisella on oikeus lakiosaan, jos kuuluu perijöihin.
Lakiosan poistoon pitää olla erittäin suuret syyt.
Lakiosa on vain lapsilla, ei esimerkiksi puolisolla, sisaruksilla tai vainajan vanhemmilla. Jos lapseton ihminen kaikissa järjissään määrää, että hänen omaisuutensa on poltettava tuhkaksi tai muuten kokonaan hävitettävä, hänen toivomustaan on noudatettava. Tosin siihen kai vaaditaan testamentti, suullinen toivomus ei taida olla juridisesti pätevä.
Ellei ole avioehtoa, puoliso omistaa puolet yhteisestä omaisuudesta.
Hänen rahojaanhan ne on.
Taitais olla yöllä trafiikkia hautausmaalla kun koko suku ja ystävät olis kaivamassa ylös vainajan arkkua. Tää vois olla hyvä alku jollekin leffalle.
Orwellimaista tunnelmaa S:ssakin ollut jo vuosikymmeniä
- kansalaiset ja naapurit kyylää kokopäiväisesti ikääntyvää naapuriaan,
toivovat ja odottavat vain hänen kuolemaansa.
Ainut asia mikä kiinnostaa ihmiskohtalossaan, onko vain rahat ja omaisuus,
noita hötkyperseitä.
Kaikki muuttaisin rahaksi ja sekki hautaan mukaan.
jokainen saa tehdä rahoillaan ihan mitä haluaa
mää en ainakaan tunne että olisin
velvollinen saamaan jonkun itse hankkimat rahat
vaikka kuinka olisin läheinen
jos hän haluaa pitää ne itsellään loppuun asti
niin mikä ettei.
Alotukseen :
ei missääntapauksessa tekisi vainajan toiveenmukaisesti, ehdottomasti omaisuus kuuluu lähiomaisille, ketä ne sitten ovatkaan,
"omaisuus kuuluu lähiomaisille"
Herätänpä tässä filosofisen keskustelun: mikä oikeus kenelläkään on periä yhtään mitään? Esimerkiksi vanhemmat ovat kasvattaneet ja elättäneet lapsensa, monet avustaneet vielä aikuisinakin. Miksi lasten - joilla usein menee taloudellisesti paremmin kuin pienellä eläkkeellä kituuttavilla vanhuksilla - pitäisi saada vanhempiensa omaisuusheidän kuoltuaan vielä omansa lisäksi?
Ihannetilanne tietysti olisi, että jokainen käyttäisi tulonsa ja omaisuutensa viimeistä senttiä myöten itse, mutta koska kuolinhetkeään ei tiedä etukäteen, se on mahdotonta.
Ainoastaan sellaisissa tapauksissa, että lapsi on hoitanut vanhempaansa tai vanhempiaan ennen heidän kuolemaansa, ehkä vuosikausia, voisi ajatella, että perintö olisi ansaittu.
Ketkä ovat teidän mielestänne (ei nyt ajatella lakeja) lapsettoman lesken lähiomaisia? Viime kädessä perijöiksi voivat tulla puolison sisarusten lapset, joilla ei ole eläessään ollut mitään tekemistä perittävän kanssa.
Jos leskellä ei ole omia lähiomaisia, sisaruksia tai heidän lapsiaan, näinhän asiassa ilman testamenttia käy. Omasta osuudestaan pesästä hän voi aina tehdä testamentin esim. kummilapsilleen, tai häntä auttaneelle ystävälleen. Ihmisellä voi olla läheisiä ihmisiä, vaikkeivat he olisikaan sukua. Leski voi myös testamentata
osuutensa pesästä vaikka SOS-lapsikylälle, tai jollekin muulle arvostamalleen yleishyödylliselle yhteisölle. Joka tapauksessa hänen kannattaisi tehdä testamentti.
Kummilapsi tai ystävä maksavat korkeamman perintöveron, mutta onhan se kuitenkin heille tyhjää parempi, ja kertoo siitä, että edesmennyt henkilö piti heistä, tai arvosti heidän työpanostaan.
Testamentti pitäisi olla ja sen voisi tietysti riitauttaa.
Mutta, jos perillisiä ei ´´upporikkaan´´ mielestä ole, kuka omaisuuden realisoisi, kokoaisi, hautaan kantaisi?
Voishan nimetä vaikka jonkun lakimiehen siihen tehtävään. Tai seurakunnan työntekijän yms. Tuliskohan seurakunnalle kiusaus livauttaa vähän omaankin kolehtihaaviin?
Ei taida seurakunnan työntekijöillä olla toimivaltaa moiseen.
Luulenpa että vainajan kotikunta (tai valtio viime kädessä) keksisi konstin millä vainajan rahat ja kiinteistöt saadaan käyttöön, vähentämään kotikunnan velkoja. Nykyisinhän joka ikinen kunta taitaa olla suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, velat aina vaan kasvamaan päin.
Jos on itse järjissään (!) ja polttaa rahansa niin omapahan on asiansa. Senhän voi tehdä jopa ihan salaa päin...
Muuten. On hirmu paljon pankkitilejä, jotka tilinomistajan kuoleman jälkeen jäävät unholaan - ja pankit siirtelevät summat hissunkissun vararahastoihinsa. Ilmankos pankeilla menee hyvin? Loppujen lopuksi raha on vain väline vailla muuta arvoa kuin 'loputon' usko sen voimaan. Kultakannasta on luovuttu, viisasta?
Missäs se kulta nyt luuraakaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultakanta
Melko tragikoominen kysymyksenasettelu.
Nykyisin, kun varmasti pian laaditaan laki, että kaikki maallinen kama on myytävä, rahaksi muutettava, jotta saadaan mahdolliset laitos- ym. yhteiskunnan avut täysimääräisinä maksuun.
Voisi olla hyväkin idea.
Jos olisi vainajalle vaikka kymppitonnin velkaa, niin teippaisi vain arkun kylkeen kirjekuoren, jossa olisi 10000 euron shekki.
Miksi odottaa toisen kuolemaan asti velanmaksujen kanssa?
Minä scannaan aina lainaamani rahat takaisin ja kiitän lainasta jo heti ennenkuin käytän niitä.
Scannatulla rahalla voisi ostaa timantteja. Monopolissa ainakin...
Hautausmaiden sääntöjen mukaan ei taitaisi olla mahdollista.
Jospa omaiset ostavatkin timantteja koko rahalla. Homma helpottuu, ja .
..
Miten niin? Miten se haittaisi hautausmaan sääntöjä? Varsinkin se krematoriossa poltto helpottais asiaa.
Jos rahat olisivat haudassa, niin vois huhu kulkea ja niitä hautarauhan häiritsijöitä vois ilmestyä.
Laitettiinhan faaraoidenkin hautoihin ties mitä rikkauksia.
Lähes kaikkihan nekin ovat olleet varkaiden kohteina, jota myöhemmin tutkimukseksi nimitettiin.
Kysypä seurakunnan toimistosta.
Kai sen kysymättäkin jokainen tajuaa, ettei kukaan seurakunnan, saati vaikka kaupungin työntekijä ole luvallinen moiseen työhön.
Saurakunnan puutarhuri?
Miksi pitäisi? Sanoisin jo siinä vaiheessa kun älytön ja/tai kohtuuton toive esitetään, että ei käy, en suostu. Toisaalta taas, mielelläni lupaan täyttää kohtuullisen toivomuksen ja lupaukseni pidän.
Jos omaisuutta saisi hautaan kätkeä, niin kaipa sitä sitten saisi kätkeä mihin tahansa muuallekin. Veroparatiisin pankkiholviin esmes.
Mutta kuten jo aikaisemmin laitoin niin jos poltetaan krematoriossa tuhkaksi vainajan mukana niin ei siihen seurakunnalla mitään sanomista ole. Vai onko rahasta tullut tuhka kiellettyä kirkkomaassa? No, sen voi sitten vaikka sirotella ilmaan ja lauleskella samalla että "se lentää niinkuin tuhka tuuleen..."
http://www.youtube.com/watch?v=86-Png52bKw
Hakisin psykiatrin,joka toteaisi,että ei ole kaikki kunnossa.
Vielä toinen lääkäri varmistamaan.
Rahat talteen ennen hautaamista.
Joku raja pitää hautaamisessakin olla.
Eikös se ole aika vanha tapa sellainen. Vanhoista haudoistahan on löydetty rahoja...