Mitä mun tulisi tehdä? Oon hukassa. Ollaan oltu miehen kans yhes jo 12v ja naimisissa 10v. Lapsiakin siunaantunut kaksi. Nyt parin vuoden ajan olen tajunnut, et oon koko liiton ajan tehny kaikki kotihommat yksin, työn ohessa. Joka päivä on ruuan laitto mun harteilla, hoidan laskut, kaikki paperihommat (vanhemman likan vammaisuuden vuoksi), järjestän velka- ja maksuasiat molempien kohalta ja järkkään jopa isännän lääkäriajat! Koulutuksessa ollessani huomasin, että miehet osaa ja pystyy ite hoitaa jopa kodin! Ja antoihan ne miehet hieman huomiota mullekin. Oma mies ei ikinä kehu tai kerro mitään kaunista. Ei muista merkkipäiviä eikä ostele esim. kukkia. Tykkään laittautua ulos mennessä, vaikka sit vaan kauppareissulle, mut ei isäntä siltikään kehu; yleensä ihmettelee et miksi meikkaan. En sais käyttää hameita, korkokenkiä/saapikkaita tai hieman avokaulaisempaa puseroa. Taloudellinen tilanne on tosi heikko, johtuen vuoronperäisistä työttömyyksistä, nyt isäntä on töissä mutta pienipalkkaisena. Ite oon työtön, mutta haen töitä. Silloin kun isäntä oli työtön, ei se ees töitä hakenu, sai työn sukulaisensa maatilalta suhteilla. Mie oon yhen työpaikan sille saanu järkättyä, mut ei se mulle yhtään.
Miten kertoa isännälle, etten enää tunne samalla tavalla kun ennen?
Pitäiskö mun vielä vaan jaksaa yhessä lasten takia? Koko sukuni ja jopa sosiaalityöntekijät on kehottanu erota, mut mikä ois parasta? Miten mie sit voisin työllistyä, jos eroisin? Kuka hoitais lapsia sitten? Pitäiskö mun olla suhteessa tyytymättömänä vai oikeesti tehdä jotain radikaalia? Sit mie mietin et jos otan eron, ni mihin se ukko sit muuttaa asumaan? Eihän mun tosin tota ees tarttis miettiä... Miten ero vaikuttaa lapsiin? Ite oon erolapsi ja tiiän mitä se on.
Miten kertoa isännälle, etten enää tunne samalla tavalla kun ennen?
Pitäiskö mun vielä vaan jaksaa yhessä lasten takia? Koko sukuni ja jopa sosiaalityöntekijät on kehottanu erota, mut mikä ois parasta? Miten mie sit voisin työllistyä, jos eroisin? Kuka hoitais lapsia sitten? Pitäiskö mun olla suhteessa tyytymättömänä vai oikeesti tehdä jotain radikaalia? Sit mie mietin et jos otan eron, ni mihin se ukko sit muuttaa asumaan? Eihän mun tosin tota ees tarttis miettiä... Miten ero vaikuttaa lapsiin? Ite oon erolapsi ja tiiän mitä se on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, ja se syy oli?
Taitaa olla aikamoinen nahjus toi sun mies. Heivaa tollanen huonokäytöksinen mies pihalle. Meillä tehdään kaikki kotityöt puoliksi ja homma toimii mainiosti. Kehun ja kannustan vaimoani ja olen muutenkin hänen tukenaan.
Siis mikä syy? Vanhempieni ero vai? Sen syy oli äidin juominen ja vieraissa käynti...
Vai mitä syytä tarkoitit?
Tervehdys,
Tästä on tulossa oikein ilmiö, vakaassa, pitkissä parisuhteissa elävien ihmisten keskellä että heikko taloudellinen tilanne missä nyt eletään, kärjistää puolisoiden välejä ja liian moni päätyy eroon.
Vuosikymmeniä on saatettu rintarinnan elää ja sitten aletaan kuin suurennuslasilla katsella niitä vikoja mitä toisessa on.
Moni kätevä ja aikaansaava emäntä parisuhteessa ottaa heti alkaa päältä roolin missä tykkää olla se jolla on langat käsissä, tietää missä mennään, hoitaa paperiasiat, soitella lääkärit, järjestellä ja delegoida.
Mies sallii toisen tämän tehdä, tottuu siihen koska "sultahan tämä käy".
Syntyy näitä eri järjestelyjä parisuhteeseen millä homma toimii ja pääasia että arki pyörii jouhevasti eteen päin.
On vastaavasti paljon naisia jotka on mahtavia tyyppejä, mutta ihan kämmäreitä jopa peruslaskujen ja talousasioiden hoidossa ja niissä perheissä vuorostaan mies hoitaa asiat ihan aamuherätyksistä lähtien.
Miksi vertailla sitä omaa muihin?
Kyllä useimmat on sen itselle sopivamman siihen valinneet jos vuosikausia on yhdessä pysytty saman katon alla ja muksutkin pyöräytetty, kai se jotain todistaa?
Lapset siinä eniten kärsii kun vanhemmilla menee tavarat jakoon.
Yksin on ihmisen kamala olla, siitä kärsii moni päättäen jopa elämänsä ennenaikaisesti kun masentuu, mutta perheellistenkään ei ole hyvä.
Lapsien teko tähän maailmaan velvoittaa. Heidät täytyy laittaa ensiksi kun ei heillä muita ihmisiä yleensä ole tässä maailmassa kun iskä ja äiti. Joillakin ei edes heitä.
Moni tympääntyy välillä oikein rakkahasti siihen siippaan ja vuodattaa sisimpänsä kyllyydestä pottuuntumisensa vaikkapa kaverille tai tänne nettiin.
He eivät yleensä eroa koska osaavat sanoittaa tilanteensa ja jutella siitä -- vaan kokemukseni mukaan he eroavat joilla yksinkertaisesti tilanne on niin paha että ei osaa tai saa edes kellekään sanottua ja sisäinen ahdistus ajaa jonain päivänä yksinkertaisesti nostamaan kytkintä -- ja kumppani jää ihmettelemään että mikä hitto sille tuli kun kaiken piti olla hyvin.
Nämä jotka pitkässä parisuhteessa ovat vuosikymmeniäkin eläneet, joskus haikailevat vaikkapa sitä miestä joka kukkia toisia synttärikortteja, kauniiksikin muistaisi mainita kun se oma siippa tuntuu suhtautuvan kun lempinojatuoliin.
Usein karu totuus on se, että nämä kukkapuskamiehet jotka ylistävät naistaan taivahan enkeliksi , ihailevat joka ikistä naista maan päällä kuka vuorollaan siihen tielle sattuukaan, rakkaus on ikuista mutta kohde vaihtuu kun kyllästyvät helposti
ja näiden miesten emännät ovat heitä ketkä tuumaa että äsken se kyllä takapihalle meni tupakalle mutten mä tiedä missä se on kun kännykkä on ainakin hävinny kans.
Ja sellainen sosiaalityöntekijä joka kehottaa sillä perusteella eroamaan kun tarpeeksi ripeästi ei ukko saa hommattua töitä, on suoraan sanoen ihan pölö.
Pystyiskö sanomaan saman sinun miehellesi päin naamaa.
Miehelle vaimon häipyminen on niin kova paikka useimmiten, että niillä on loppuelämä pää sekaisin, varsinkin jos ei etukäteen kunnolla pohjusteta että kohta nostetaan kytkintä jos ei töitä löydy ja kotityöt jää pääasiassa mulle.
Toki on olemassa myös ihan karseita miehiä jotka ei edes muijaa ansaitsisi, mutta niiden muijat kumma kyllä pysyy siinä satoi tai paistoi.
Ja vastaus tuohon sinun kysymykseesi : jaksanko vielä?
Mikäli sun mies on normaali ( ei lyö tai ole täysi pöllö) lukuun ottamatta ettei osallistu taloustöihin , on työtön ja ei saa sinussa hormooneja hyrrräämään. niin tottakai jaksat lasten takia, se on niiden isä ja pysytte yhdessä kunnes muksut pärjää ilman teitä.
Sen jälkeen tehkää mitä lystäätte.
Kyllä menee elämä hukkaan jos vaan odottaa parempia aikoja. Elämä on elämistä varten,ei sitä varten että nyhjää huonossa parisuhteessa läpi elämän. Uskalla elää ja unelmoida!!! Itse löysin ihanan ja hellän miehen.
Kun parisuhteessa on lapsia niin pitää miettiä ihan eri pohjalta kun jos ei olisi.
Tuota, kyllä sitä voi uskaltaa elää ja unelmoida vaikka pitää perheensä koossa.
Muksuilla nykyään ihan päät sekaisin kun erotaan niin helpolla ja aletaan unelmoimaan. Jos taas täyspimpo mies niin sitten tietenkin jo lasten takia pitää viedä parempaan elämään nekin mukanaan.