Ensimmäinen opetusharjottelusi?

Olin tehnyt sijaisuuksia ennen ensimmäistä harjoittelua, mikä oli erittäin hyvä asia. Opetusharjoittelu on keinotekoista puuhaa. Ei siinä voi olla oma itsensä. Kokemus oikeasta elämästä auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Omana aikana norssissa oli kyllä niin pienet ryhmät ja tiukka kuri, ettei siinä ollut mitään ongelmaa. Olet ilmeisesti ollut kenttäkoulussa? Toivottavasti saat jatkossa opettaa yhtä ryhmää useammin. Silloin siihen tulee edes jotain aitoa meininkiä, kun tutustut ryhmään.

Mutta juu, olet saanut maistaa open hommia ja nyt pystyt varmaan argumentoimaan, miksi riittää, että opella on päivässä kenties vain 4-6 oppituntia, eikä 8, kuten joidenkuiden mielestä pitäisi. Muitakin hommia toki on kuin tunnit, mutta vaikka ei olisikaan, niin tuntien pito voi olla aivan eri tavalla kuluttavaa kuin vaikkapa toimistossa istuskelu.

Taisit lähteä soitellen sotaan, mikä on toki ymmärrettävää. Opettaminen käy työstä eikä ole aina helppoa. Oppisisällöt ja didaktiikka tai pedagoginen teoria ovat ne helpot jutut; varsinainen haaste on yleensä siinä, saako oppilaisiin muodostettua kontaktin, työrauhan ylläpidettyä ja pystyykö kestämään itsessä herääviä riittämättömyyden ja ärtymyksen ja turhautumisen tunteita. Ne on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, mutta sitten mennään taas luokkaan ja aloitetaan tsempaten uudestaan. Ja uudestaan. Ja aina vain uudestaan. Kyllä niitä palkitseviakin kokemuksia tulee vielä.