häntä enää koskaan? Olisiko se hyvä vai huono? Miksi?
Suljetaan nyt kuitenkin pois se vaihtoehto, että toinen olisi siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Suljetaan nyt kuitenkin pois se vaihtoehto, että toinen olisi siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Miltä se tuntuisi?
Jos et näkisi
41352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
viimeinen jae? Luuletko ettei se näkemättömyys koske, sekö koskee vain elämää missä kohtaamiset on tulevaisuuden haaste ja suuren odotuksen täyttymys?
Siksi, ettei nyt ole kuolemisesta kyse. Kuoleman takia näkemättömyys on myös asia, jolle ei itse mahda mitään. Muista syistä näkemättömys taas voi olla ihan oma valinta. Miltä sellainen näkemättömyyden valinta tuntuisi.
HYVÄLTÄ
En pysty edes käsittelemään sellaista ajatusta etten näkisi häntä koskaan. Sydämessä tuntuu möykky ja ahdistaa henkeä pelkkä ajatuskin. Välillä pelkään että jompi kumpi meistä kuolee. Hän on minulle tärkeä mutta olenko hänelle, enpä tiedä. Vaisto sanoo että olen, mutta eipä ole ensi kerta että vaistoni olisi väärässä.
Pahaltahan se tuntuisi.Tuntuisi siltä,että rakkaudelle ei olisi annettu mitään mahdollisuutta toteutua.Pahinta,ettei hän tietäisi kuinka rakas on mulle.Se jäisi harmittamaan loppuiäksi.Millaista olisi elämä sitten ilman toteutunutta rakkautta.
Varmaan menis vähän niin kuin nytkin,puolilla valoilla...
En halua enää nähdä ketään. Ei kukaan halua nähdä minua.
Itkisin ja surisin.
Se on edessä. Ei enää uskoa, ei toivoa.
Miksi?
Tuntuisi hyvältä. Miksi häntä tahtoisin nähdä? Tuli kuule nähtyä jo koko esitys aikanaan. Ei ollut edes silloin häävin näköinen. Nykyään kuulopuheiden perusteella ruma, surkea , pöhöttynyt ja epäsiisti. Mitä näkemistä siinä olisi. Joo- en tahdo nähdä. Kiitos.
Valehtele lisää täällä ikäväpalstalla, tämä onkin oikea paikka olla kaipaamatta ;)
Ajattele, rakastuit häneen, se oli jotain suurta.
Totta toinen puoli. Kyllä joskus hän oli kaikkeni. Rakastin, uskoin, toivoin , mutta hän olikin peluri. Hän rikkoi kaiken kauniin. Rakkaus ei koskaan kuole, mutta en todellakaan haluaisi häntä nähdä koskaan. Rakkaus jää...
Olisi ehkä pitänyt laittaa aloitukseen vielä se, että jos on positiivisia tunteita edelleen olemassa. Miltä se näkemättömyys silloin tuntuisi.
mutta osaan hyväksyä tosiasiat sellaisenaan.. Tietty ripaus toivoa olisi aina sydämessäni :)
Tuon suuntaista olen itsekin omalla kohdallani miettinyt. Aluksi olis ehkä kamalaa tuskaa, mutta ehkä se aika sitten vihdoinkin alkaisi auttaa, kun ei enää näkisi.
Olen tottunut jo siihen ettei nähdä, mutta aina harvoin sattumalta nähdessä taas tunteet heräilee ja sittenhän se on taas sisäistä henkistä painia mielen ja sielun välillä tjsp.
Ristiriitaiselta. Monimutkainen kuvio alun alkaenkin.
Ei nähdäkään ja se johtui siitä että sen jutustelun jälkeen ei enää nähty eikä yhteystietoja vaihdettu ja se KADUTTAA!! Nimi unohtui melkoisella varmuudella..
vaikka ei nähtäiskään. Se olisi vain helpotus.
Parempi on että ei nähdä. Kaikki se epäoikeudenmukaisuus voi olla unholassa,kun ei kohtaa sitä henkilöä.Jos joutuisi näkemään se syvän inhon niin kaikki palautuisi mieleen.
Just näin minäkin ajattelen. ;)
No, kyllä tässä jokunen kuukausi saa vierähtää. Kuulin hänen palanneen yhteen viimeisimmän eksänsä kanssa ja päätin olla häiritsemättä. Olen tähänkin asti pysynyt poissa tieltään ja aion toimia niin jatkossakin. Helpompi unohtaa ja mennä eteenpäin, kun ei näe eikä kuule. Hyvää toivon niille kahdelle. Enkä usko, että asia on ongelma kummallekaan. Se ettei näe.
Olen sitten itse vissiin vähemmistöpoikkeustapaus täällä, tai monikaan samalla tavoin kokeva ei jaksa kommentoida.
Ymmärrän sua, itse ajattelen samoin. Mutta tää palsta on mennyt siitä kummaksi, että eniten suuna päänä on ne jotka ei edes ikävöi, ne joilla on vaan negatiivista sanottavaa. Vähän outoa...mitä he edes hakevat tältä palstalta, kun on niin paljon muitakin mihin kirjoitella (esim. katkeruus- tai vihapalstat).
Olis kyllä mielekkäämpää lukea aidosti ikövöivien ja kaipaavien kommentteja.
Ehkä noi neggaajat ajattelee ikävä-palstan olevan ikäville tunteille, että se on sama kuin v.itutus....? Ja sen vuoksi kirjottelut mennyt tietylle tasolle...?
Ehkä siellä pahojen sanojen takana kuitenkin on vielä hitunen sellaista ikävää, mistä ei ole päässyt yli.
Näinhän se on nähtävä...
Olin juuri liian pitkän ajan näkemättä, enkä todellakaan kaipaa sitä aikaa. Nyt tuntuu paljon helpommalta, kun edes tietää, että hieman useammin voi häntä nähdä. En halua ajatella sitä, että en näkisi. Aivan liian tuskallista, vaikka tiedän että sekin aika koittaa, jos hän ei anna ymmärtää toisin.
olo olisi helpottunut.
Jos ei näe, ei voi koskettaa ei siis voi tunteakaan.
Olisipa tosiaankin noin konkretisoitavissa...
Mitä jos se toinen pitääkin sinua heikkona valintasi vuoksi.
Enpä ole muutenkaan täydellisenä hänelle näyttäytynyt... Että sikäli. Toisaalta, vaikka pitäisikin, niin kyllä hän ymmärtäisi.
Aika mielenkiintoinen muuten tuo heikkous-asia. Tarkemmin kun mietin, niin tässä tapauksessa raja heikkouden ja vahvuuden välillä on varsin häilyvä, ettei suorastaan koko ajan paikkaa vaihtava.
Eritääin pahalta ja surulliselta
Älä edes mieti... :(
No eipäse miltään tunnu.
Ei nähdä enää, joten varmaan aika samalta tuntuis kun nytkin.
Kurjalta, mutta ei mahda mitään.
Tyhmää sinulta edes miettiä tuollaista.
Kumma kun kukaan ei ole tähän tullut ilmoittamaan, että "tää ei sitten ollut minulta" ;).
Näen sieluni silmillä sen tyhjiön minkä hänen poissaolonsa aiheuttaa, pidemmän päälle.
Outoa miten paljon se voi tuntua, vaikka ei kunnolla edes tunneta. Todellakin kuin jotain puuttuisi, sydämestäni.
Toistaiseksi hänen hymyilevät kasvonsa mielessäni. Näytti onnelliselta kun viimeksi näimme. Tuli itsellekin hyvä mieli.
Pitäisi varmaan hommata uusi vit..reikä porattavaksi. No niitähän riittää. :)
https://www.youtube.com/watch?v=Npjw567Fqek