Minkälaiset oireet masennuksessa?
Ennen olin todella iloinen ja puhelias, mutta nyt taas olen yksin ja hiljainen. Ei enää kiinnosta oikein mikään ja koulun suhteen tuntee ajatusta: "En koskaan onnistu tässä asiassa. Tämä ei olekaan se oikea ala, jossa minun pitäisi olla. Olenko väärällä alalla nyt?" Tunnen siis negatiivista koulun suhteen. Vapaa-ajalla olen kotona omassa huoneessani, enkä anna perheeni jäsenten tulla ollenkaan lähelleni. Lisäksi tunnen todella paljon ahdistusta siitä, jos joku koskettaa vaikka kädellään minua olkapäähän. Tunnen paljon syyllisyyttä, joten itken todella paljon. Esim. tunsin syyllisyyttä siitä, kun en muistanut lähettää yhtä tiettyä viestiä pikkusiskolleni. Tunsin heti siitä syyllisyyttä: "Olenko surkea sisko". Viesti ei edes ollut tärkeä, joka olisi ollut pakko lähettää. Jos en itke joka päivä, niin joka toinen päivä. Olen koko ajan ärtynyt ja vihainen.
En kerro mitään ja pidän asiat sisälläni.
Pidän myös etäisyyttä ystäviini, koska en jaksa olla heidän kanssaan. Jos joku pyytää minua heille, laitan heti jonkun tekosyyn, että miksi en voisi olla.
Vanhemmat olivat pienempänä tehneet väkivaltaa minulle. Silloin en vielä ymmärtänyt, että mitä väkivalta edes on. Kenelle edes ilmoittaisin siitä?
Tunnen myös kamalaa syylisyyttä kaikessa. Vihaan itseäni, että minkälainen olen ja mitä olen tehnyt.
Ajattelen jo nyt sitä loppua. Olisi parempi, jos lähtisin pois. Kukaan ei kärsisi minun takiani.
Ennen olin todella iloinen ja puhelias, mutta nyt taas olen yksin ja hiljainen. Ei enää kiinnosta oikein mikään ja koulun suhteen tuntee ajatusta: "En koskaan onnistu tässä asiassa. Tämä ei olekaan se oikea ala, jossa minun pitäisi olla. Olenko väärällä alalla nyt?" Tunnen siis negatiivista koulun suhteen. Vapaa-ajalla olen kotona omassa huoneessani, enkä anna perheeni jäsenten tulla ollenkaan lähelleni. Lisäksi tunnen todella paljon ahdistusta siitä, jos joku koskettaa vaikka kädellään minua olkapäähän. Tunnen paljon syyllisyyttä, joten itken todella paljon. Esim. tunsin syyllisyyttä siitä, kun en muistanut lähettää yhtä tiettyä viestiä pikkusiskolleni. Tunsin heti siitä syyllisyyttä: "Olenko surkea sisko". Viesti ei edes ollut tärkeä, joka olisi ollut pakko lähettää. Jos en itke joka päivä, niin joka toinen päivä. Olen koko ajan ärtynyt ja vihainen.
En kerro mitään ja pidän asiat sisälläni.
Pidän myös etäisyyttä ystäviini, koska en jaksa olla heidän kanssaan. Jos joku pyytää minua heille, laitan heti jonkun tekosyyn, että miksi en voisi olla.
Vanhemmat olivat pienempänä tehneet väkivaltaa minulle. Silloin en vielä ymmärtänyt, että mitä väkivalta edes on. Kenelle edes ilmoittaisin siitä?
Tunnen myös kamalaa syylisyyttä kaikessa. Vihaan itseäni, että minkälainen olen ja mitä olen tehnyt.
Ajattelen jo nyt sitä loppua. Olisi parempi, jos lähtisin pois. Kukaan ei kärsisi minun takiani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo vanhempien kohtelu alkaa nyt tulla pintaan. Jos olet ollut aikaisemmin iloisempi niin psyyke ei ole silloin ollut valmis päästämään noita kokemuksia pintaan ja tietoisuuteen. Sinun ei ole annettu olla olemassa vapaasti ja olet joutunut kontrolloimaan, sop ja olet asainnut tuon kaiken pahan, mutta asia ei ole niin vaikka tunnet niin.
Sinulla on oikeus olla olemassa juuri omana itsenäsi ja sellaisena kuin juuir olet. Saart unohtaa, ja välillä jopa vaatia ja kiukutellakin.
Ehkä vanhempas eivät ole olleet tietoisesti pahoja, mutta ovat rikkinäisyyttään ajautuneet tuollaisseen vaikka se ei tee kohtelua oikeutetuksi.
Et sinä ole syyllinen, et sittenkään vaikka olet ollut tuosta kokemastas vihainen ja surullinen. Kenelläkään ei ole oikeutta kohdella elämäänsä alkavaa ihmistainta kaltoin ja vaatia häneltä sitä mihin hänellä ei ole valmiutta ja eväitä, Ja voihan olla, että olet ollut suorannaisen ilkivallan kohteena.
Anteeksi että kirjoitan huonosti ja teen virheitä, koska olen väsynyt.
KIrjoittaminen on sinulle terapiaa. Kirjoita myös vihasta ja nosta tunteista, mutta muista ei kerralla liikaa, koska saattaa olla liian rankkaa.
Jos sinulla ei ole ollut lapsuutta niin silti voi olla elämä edessä. Asioita voi käsitellä ja ei tarvitse jäädä menneisyydensä vangiksi.
Kysyit masennuksen merkeistä? Jo maallikkona voi sanoa, että olet masentunut, Tarvitset nyt ihan ulkopuolisen ammatillista apua.
Kitjoittele lisää, sitten kun jakselet. Etähalit sinulle!