No niin, nyt se sitten tuli järkytyksenä minullekkin. Sairauden nimi on luulymfooma. Olen kai sitten näitä harvinaisempia tapauksia..? Olisi tosi kiva kuulla kohtalotovereiden kertomuksia. Se on levinnyt molempiin lonkkiin sekä pään luihin. Vielä ei ole mitään tietoa ennusteista tms. Ainoa positiivinen asia on ettei toistaiseksi ole levinnyt sisäelimiin. Hoitona on kuulemma lääkkeet ja sädehoito. Ilmeisesti leikkauksia ei näissä tapauksissa käytetä, kertooko se jotain? Syöpä on todella salakavala sairaus. Minulla veriarvoissa ei näy mitään muuta "vikaa" kuin HB alhainen (joka sekin jopa noussut)ja tulehdusarvot jonkin verran koholla. Ainoa oire jonka itse havaitsin oli epämääräiset kivut, jotka alkoivat selästä. Kukaan ei osannut aavistaa niiden johtuvan luusta. Minulla diagnoosi venyi puolen vuoden päähän, eli aivan liian pitkälle. Syynä magneettikuvaukseen jonottaminen. Vaatikaa hyvät ihmiset pienimmästäkin vaivasta nopeata toimintaa, tai maksakaa itse kuvaus!
tuore luulymfooma
taistelu edessä
43950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katsoin vierestä kun kaverin isä kuoli juuri eläkkeelle päästyään,keuhkosyöpään.Mitään muita oireita ei ollut kuin kamalat selkäkivut ed. puolivuotta.Työpaikkalääkäri levitteli käsiään,mitä sitä kohta firmalle tuottamatonta enempiä tutkimaan..Kun A pääsi eläkkeelle ja asiaa ruvettiin toisen tahon toimesta tutkimaan,oli jo myöhäistä,syöpä oli levinnyt joka puolelle ja mies haudassa parin kk:n päästä.Jos alunperin olisi hoidattanut itsensä yksityisesti,olisi ainakin saanut tietää sairaudestaan aiemmin!Itse otan vaikka pankkilainan jos en saa apua yhteiskunnalta itselleni tai läheisilleni,mieluummin maksan tyhjästä kuin itken jälkikäteen sitä että kaikkea voitavaa ei tehty.Jos ei voi hakea lainaa niin kolehti kiertämään,ympäriltä löytyy yllättävän paljon auttamishalua,mikäli on itse pitänyt ihmissuhteensa kunnossa.Toivon Sinulle kaikkea hyvää javoimia toipumiseen!
Lääkärit jotka sitten ottivat asiakseen, kun kiireellisenä vihdoin minut lähetettiin kuvien perusteella, totesivat vain että aiemmin terveellä nuorella ihmisellä tulehdusarvot koholla ja HB alhaalla, silloin jossain on pahasti vikaa. Kaikki vaan epäilivät reumaa tms. tulehdussairautta. Yksi oire minulla oli silloin tällöin kipeä, flunssainen olo, mutta senhän nyt tekee mikä tahansa tulehdus. Ja lääkärikin sanoi että jos kyse olisi ollut tulehduksesta, kuumetta olisi ollut paljon enemmän. Toki söin koko puoli vuotta Vioxx-tulehduskipulääkettä joka juuri tänään on otettu pois markkinoilta koska se aiheuttaa sydän- ja aivoinfarkteja! Toinen ns. paska säkä oli heti alussa kun valitin selkää, niin röntgenkuva otettiin luonnollisesti selästä. Jos kuva olisi ulottunut hieman lonkkaan päin, siinä olisi voinut näkyä jo alkuvaiheessa muutokset. No, en syytä ketään, enkä jossittele, nyt eletään tätä hetkeä ja yritetään selvitä. Onneksi tauti ei ole levinnyt toistaiseksi muihin elimiin, vaikka pelko siitä on, koska hoitoja ei ole vielä aloitettu. Koepalan tarkempi tyyppi ym. on vielä patologin työn alla. Taas yksi tuskallinen viikonloppu edessä. Hoidot hieman pelottaa, mutta tiedän ne kestäväni, jos vain kroppa pysyy mukana. Lääkkeiden purevuus tässä on suurin huolenaihe, mutta positiivisella mielellä porskutetaan eteenpäin.
Hei!
Nimimerkkisi jo osoittaa, että olet oikeilla jäljillä, eli aloitat taistelun etkä anna periksi!
Eikös muuten Saku Koivulla ollut sama sairaus,ja kaikki ollaan nähty, mikä vauhti sillä on nykyään.
Tuntuu että sinulla on jo alkaneet asiat ajatuksissa selvitä pahimman iskun jälkeen? Monet ovat sanoneet että helpottaa kun saa tietää taudin koska silloin voi keskittyä sen hoitoon eikä tarvitse miettiä miljoonia vaihtoehtoja.
Onko sinulla perhettä, hyviä ystäviä, sukulaisia?
Jos olet heille jo kertonut niin hekin ovat oman taistelunsa aloittaneet, vaikka eivät varmasti löydä sanoja ja suhtautumistapoja jotka tuntuisivat oikeilta. Jos pystyt, kerro miltä tuntuu ja mitä heiltä toivot!
Tuttavani sai lymfoomaan ( ei luu-) sytostaatteja, ja kyllähän se rankkaa oli. Pahoinvointi oli pahinta, mutta nykyään on tosi hyvät lääkkeet siihen ja voi ottaa jo ennen hoitoa. Tukka lähti mutta kasvaa jo ja peruukin saa maun mukaan. Jossain käytetään jäähattuja hoidon aikana tukanlähdön estämiseen, mutta en tiedä onko nää lääkkeet sellaisia. Yritä jaksaa pitää puolesi edelleenkin ja vaadi että saat hoidot nopeasti, onko luusyöpien hoito muuten keskitetty Hesaan, olen jostain kuullut?Ja pysy positiivisena, nyt on ihanat syysilmat ulkoilla, ja vahvista yleiskuntoa
vaikka vitamiineilla taistelua varten!
Lämmöllä aatellen ja tsemppiä toivottaen Tepa
Tavallaan sama sairaus tämä on kuin Koivulla, mutta tämä esiintyy luissa. Minulla ei ole imusolmukkeissa, vaikka kasvain onkin imukudosta..en vielä ymmärrä itsekkään..tämä kaikki on niin alussa, enkä ole jutellut onkologin kanssakaan vielä. Ihmettelen oikeastaan itsekkin omaa suhtautumistani tähän juttuun, alusta asti on ollut sellainen fiilis että periksi ei anneta. Nyt on vaan menossa sellainen vaihe ettei oikeen usko tätä todeksikaan, kun vielä ei mitään tapahdu (hoitoja ym.) ja olo on edelleen suht normaali. Positiivinen mieli auttaa kuulemma vastustuskykyyn ja sitä mukaa parantumiseen. Juuri tuota Saku Koivun esimerkkiä käyttivät lääkäritkin heti alussa auttaakseen vähän tilannetta. Juu ja tieto sairaudesta auttaa paljon. Ollaan avomiehen kanssa istuttu molemmat koneen eessä vähän liikaakin. Kyllä tässä on kaikki ystävät, sukulaiset ym. mukana kukin omalla tavallaan. Sanoivat että kotipaikkakunnallani tai Tampereella hoidot tehtäisiin..ehkä sen takia koska tätä tapausta ei leikata.