Hei kaikille.
Itselläni ei ole onneksi ollut paniikkihäiröitä, mutta siskollani on. Hän voi pitkän aikaa hyvin ja luulimme että paniikit ovat historiaa, mutta eipä olleetkaan.
Nyt sitten tein aivan älyttömän mokan ja menin kertomaan hänelle erään henkilön sairastumisesta ja sillä aikaansain siskolleni paniikkikohtauksen. Nyt syytän itseäni ja olo on todella kurja, miten voinkin olla niin tyhmä, että läpisen tuommoisia hänelle???
Olen pyytänyt anteeksi ja selitin etten edes muistanut hänen sairauttaan. Onko mitään ,mitä voisin tehdä auttaakseni siskoani?
Pelkään jo seuraavaa kertaa, kun puhumme, jos päästän taas vahingossa suustani jotain mikä aikaansaa uuden kohtauksen?
Olen luonteeltani sellainen, että puhun ensin ja sitten vasta ajattelen.
Itselläni ei ole onneksi ollut paniikkihäiröitä, mutta siskollani on. Hän voi pitkän aikaa hyvin ja luulimme että paniikit ovat historiaa, mutta eipä olleetkaan.
Nyt sitten tein aivan älyttömän mokan ja menin kertomaan hänelle erään henkilön sairastumisesta ja sillä aikaansain siskolleni paniikkikohtauksen. Nyt syytän itseäni ja olo on todella kurja, miten voinkin olla niin tyhmä, että läpisen tuommoisia hänelle???
Olen pyytänyt anteeksi ja selitin etten edes muistanut hänen sairauttaan. Onko mitään ,mitä voisin tehdä auttaakseni siskoani?
Pelkään jo seuraavaa kertaa, kun puhumme, jos päästän taas vahingossa suustani jotain mikä aikaansaa uuden kohtauksen?
Olen luonteeltani sellainen, että puhun ensin ja sitten vasta ajattelen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei se haittaa sitä koska jos olisit sellainen sisko joka ei edes pyydä anteksi. esin: mulla on sellainen sisko.paniikkihäiriö ei lähe ikuisesti se kyllä jossain vaihessa kai palaa. mun serkkulla oli panikkiihäiriö se kuoli kylmyyteen kun ei voinut liikua paniikkihäiriön takia pois sellaisesta kuopasta ja sitä kuoppaa peitetiin. sinne se sitten jäi. mä esim aika paljon pelkän jäädä lukkojen taakse ja mun sisko harrastaa sellasta aina kun olla kahestaan himassa. sä kait et tee sellasta? jos teet niin kannattaa lopettaa. siskot on turvallisia kannattaa olla sen lähellä paljon. mä ainakin toivon aina että kun saan paniikkihäiriän että siin lähellä on joku tuttu ihminen johon voi turvautua...
Vaikka siskosi saikin painiikkikohtauksen, ei kait se loppujen lopuksi ole kuitenkaan sinun syytäsi. Tarkoitan, että olisi varmasti ollut pahempi jos joku toinen olisi kertonut sen henkilön sairastumisesta, olisi se ollut vielä huonompi juttu.Jos asia piti kuitenkin kertoa, niin on varmasti parempi, että kertoja olit sinä.
Paniikkihäirö on todella ikävä sairaus, mutta elämääkään, ei niitä surullisiakaan asioita voi vältellä. Jos niin tekee, voivat ne sitten järkyttää vielä enemmän, kun panikoija huomaa, että häneltä on salattu asioita ja että häntä pudetään ihmisenä jolle ei voi mitään kertoa.Se jos mikä saa itsensä tuntemaan paniikin takia, jotenkin erilaiseksi. Sano siskollesi, että olet pahoillasi, että kohtaus tuli ja kysy häneltä vaikka mikä on hänen toiveensa yleensä asioista kertomisesta ja puhumisesta.